Uudenmaankatu (Turku)
Uudenmaankatu (ruots. Nylandsgatan) on yksi Turun ruutukaava-alueen pääkaduista ja tärkeä sisääntuloväylä kaupungin keskustaan. Uudenmaankatu alkaa Aurajoen rannalta, Tuomiokirkkosillan päästä ja päättyy Kupittaankatuun, jossa sijaitsee vanha Uudenmaantulli. Kupittaankadun jälkeen Uudenmaankadun nimi vaihtuu Uudenmaantieksi.
Uudenmaankadun pituus on noin 850 metriä ja se sijaitsee kokonaan I kaupunginosassa. Uudenmaankadun länsipuolella olevat korttelit kuuluvat II kaupunginosaan.
Uudenmaankadun poikkikadut ovat: Itäinen Rantakatu, Tuomiokirkontori, Vanha Suurtori, Hämeenkatu, Teininkuja, Vähä Hämeenkatu, Pyhän Kerttulin oikopolku, Sirkkalankatu, Itäinen Pitkäkatu ja Kupittaankatu.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keskiajalla nykyisen Uudenmaankadun paikalla sijaitsi Karjakatu (ruots. Fägatan), joka mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1509 ruotsin kielisellä nimellä "Faegathan". Karjakatu oli Uudellemaalle ja Viipuriin johtaneen maantien kaupungin sisäpuolinen osa, joka jo silloin johti Uudenmaantullista Vanhalle Suurtorille. Kaupunkilaiset kuljettivat Karjakatua pitkin karjaansa kaupungin rajan ulkopuolisille laidunmaille, mistä katu oli saanut nimensä. Arviolta 1760-luvulla nimi muuttui Uudenmaankaduksi. 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa katua on kutsuttu myös nimellä Iso Uudenmaankatu.[1]
Vuonna 1827 tapahtuneen Turun palon jälkeen Uudenmaankadun linjaa muutettiin vuonna 1828 vahvistetussa C. L. Engelin asemakaavassa. Uuden ruutukaavan nimistö vahvistettiin 26.10.1830 ja katu nimettiin Arseninkaduksi (ruots. Arseniigatan)[2] Turun jälleenrakennustöitä johtaneen kenraalikuvernööri Arseni Zakrevskin mukaan. Kaupunkilaiset kuitenkin itsepäisesti kutsuivat katua edelleen Uudenmaankaduksi, koska se poikkesi varsin vähän vuoden 1827 paloa edeltäneestä Uudenmaankadusta. Vuonna 1890 Arseninkatu muutettiin Uudenmaankaduksi, koska muutamaa vuotta aiemmin, kaupungin asukkaat olivat lehdistön välityksellä tehneet aloitteen nimistön uudistamisesta. Arseninkadun muutoksen lisäksi kaupunginvaltuusto hyväksyi 43 muuta kadunnimen muutosta.[3]
Vuonna 1933 Uudenmaankadulle rakennettiin kaksiraiteinen raitiotie Tuomiokirkkosillalta Itäiselle Pitkäkadulle saakka. Vuosina 1971 ja 1972 raitiotie purettiin ja linjan 3 liikennöinti lakkautettiin.[4]
Uudenmaankatu ja Uudenmaantie olivat osa Turusta Helsinkiin johtanutta vanhaa valtatietä 1, joka 1990- ja 2000-luvulla valmistuneen uuden Helsingin valtatien valmistumisen jälkeen muutettiin nykyiseksi seututieksi 110.
Rakennuksia ja puistoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uudenmaankadun varrella tai sen välittömässä läheisyydessä ovat muun muassa:
- Vanhan Suurtorin rakennukset
- Åbo Akademin päärakennus
- Turun tuomiokirkko (Tuomiokirkontorilla, kuitenkin aivan Uudenmaankadun varrella)
Uudenmaankatuun rajoittuvat Tuomiokirkonpuisto, Brahenpuisto, Porthaninpuisto, Vartiovuorenmäki, Kupittaankenttä ja Kupittaanpuisto.
Liikenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katulinjaus on kauttaaltaan vähintään 2+2-kaistainen, ja lähes kaikissa risteyksissä on liikennevalot. Uudenmaankadulla on joukkoliikennekaista keskustaan päin. Uudenmaankadun itälaitaa kulkee kapea kaksisuuntainen pyörätie Kupittaalta Hämeenkadulle, josta eteenpäin pyöräliikenne on ohjattu Akatemiankadun kautta Tuomiokirkkosillalle.
Yksi Turun joukkoliikenteen pääakseleista kulkee Uudenmaankadulta Hämeenkadun, Auransillan, Linnankadun ja Brahenkadun kautta Aninkaistensillalle.
Engelin perspektiivikadut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uudenmaankatu ja Aninkaistenkatu muodostavat yhden kolmesta Carl Ludvig Engelin Turun palon jälkeen suunnitteleman ruutukaavan mukaisista, muita katuja leveämmistä, niin sanotuista perspektiivikadusta, joille oli määrä rakentaa myös Aurajoen ylittävät sillat. Muut vastaavanlaiset kadut olivat Kaskenkatu–Aurakatu sekä Puistokatu–Martinkatu.[5] Pitkien katulinjojen perspektiivinäkymät kutistuvat kaukaisuudessa yhdeksi pisteeksi.[6]
Engelin asemakaavassa pyrittiin paloturvalliseen kaupunkiin.[7] Asemakaavan piirteitä olivat muun muassa kortteleiden sisäiset palokujat ja muita katuja leveämmät puistokadut, jotka jakoivat kaupungin paloalueisiin.[8]
Uudenmaankadun ja Aninkaistenkadun yhdistävä Tuomiokirkkosilta valmistui nykyiseen muotoonsa vuonna 1956.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kupila, Sanna & Söderström, Marita: ”Keskusta-alueen nimistöä keskiajalta vuoteen 1830”, Turun katuja ja toreja – Nimistöhistoriaa keskiajalta nykypäivään, s. 238, 259. Turun museokeskus, 2011.
- ↑ Kupila, Sanna & Söderström, Marita: ”Keskusta-alueen nimistön muodostuminen vuosina 1830–1999”, Turun katuja ja toreja – Nimistöhistoriaa keskiajalta nykypäivään, s. 269, 277. Turun museokeskus, 2011.
- ↑ Kupila, Sanna & Söderström, Marita: ”Keskusta-alueen (I–IX) ja Sataman asemakaavallisten alueiden nimet vuosina 1830–1999”, Turun katuja ja toreja – Nimistöhistoriaa keskiajalta nykypäivään, s. 299, 403. Turun museokeskus, 2011.
- ↑ Laaksonen, Mikko: Turun raitiotiet, s. 53, 107. Kustantaja Laaksonen, 2009.
- ↑ Iso tietosanakirja, 14. osa (Troopillinen–Wasenius), art. Turku, osio Pääkadut, puistot, torit, Otava 1938
- ↑ Paaso, Jukka: Venäläinen Turku: 3. Venäjän ja Pietarin vaikutus. Uuden Turun rakentaminen ja kaupunkikuvan muutokset Jukka Paaso. Viitattu 21.7.2013.
- ↑ Laaksonen, Tarja-Tuulikki: Aliokirjoitus: Engelin asemakaava pyrki paloturvalliseen kaupunkiin. Turun Sanomat, 9.1.2005. TS-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.7.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Lilius, Henrik: Engel, Carl Ludvig (1778 - 1840) Kansallisbiografia. 26.8.2011. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 21.7.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uudenmaankatu (Turku) Wikimedia Commonsissa
