Kupittaankatu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ruotsalaistalot.
Puropellon koulu Kupittaan- ja Sepänkadun risteyksestä kuvattuna.
Kupittaankadun taloja Vyökadun risteyksestä koilliseen: numero 89:n kaksi kivi-puutaloa sekä numerot 87 ja 85. Betaniankadun risteyksen jälkeen alkavat kerrostalot.

Kupittaankatu on Turun katu, joka on pituudeltaan noin 3 000 metriä.[1] Se kulkee ruutukaava-alueen kaakkoisreunalla ja kuuluu I:een, II:een, III:een, IV:een ja V kaupunginosaan.[1][2] Suurimmalta osaltaan se on kaupunginosien rajakatua, ja sen toisella puolella ovat Kupittaan, Mäntymäen, Vähäheikkilän ja yhden kadunvälin matkalla Korppolaismäen kaupunginosat.[1] Vuoteen 1994 saakka osa kadusta oli Mäntymäen kaupunginosan puolella.[2] Kupittaankatu alkaa Kaivokadun, Lenkkipolun ja Kupittaankujan risteyksestä ja päättyy Pontuksentien alkupäähän.[1]

Vuodesta 1897 vuoteen 1924 kadun nimenä oli Itäinen Linjakatu, koska se muodosti asemakaava-alueen itäisen tai kaakkoisen rajan.[3] Vastaavasti asemakaava-alueen länsi- tai luoteisrajana oli Läntinen Linjakatu eli nykyinen Ratapihankatu. Linjakatujen nimet muutettiin, koska kaupunki oli 1920-luvulla laajenemassa ja osin jo laajentunutkin katujen toiselle puolelle.[2][4] Asiaa käsitellyt toimikunta ehdotti Itäisen Linjakadun uudeksi nimeksi Vapunkatua, koska keväinen ulkoilmaoleilu hakeutui kadun läheisyydessä oleville puistoalueille. Uusi nimi otettiin lopulta kadun alkupäässä olevasta Kupittaanpuistosta.[2]

Kupittaankadun poikkikatuja ovat alku- ja päätepisteen välissä Kerttulinkatu, Kupittaankenttä, Uudenmaankatu (toiseen suuntaan Uudenmaantie), Saarnitie, Tähtitorninkatu, Kaskenkatu, Sepänkatu, Purokatu, Vuorityömiehenkatu, Betaniankatu, Vyökatu, Kuninkaankartanonkatu (toiseen suuntaan Askaistentie), Sirkankuja, Uittamontie, Tiilentekijänkatu, Tervahovinkatu (toiseen suuntaan Valtaojantie), Daniel Hjortin katu, Laivamiehenkatu, Perämiehenkatu, Rykmentintie ja Ankkurikatu. Lisäksi Kupittaankatuun päättyvät muun muassa Vuorikadun, Kivenhakkaajankadun ja Myllymäentien jatkeena olevat kävelypolut.[1] Kupittaankatu on liikenteeltään rauhallisempi kuin sen pohjoispuolella samansuuntaisesti kulkeva Itäinen Pitkäkatu ja sen jatkeena oleva Stålarminkatu, joiden läpi alueen läpiajoliikennettä ohjataan.[5][6] Kupittaankadun poikki kulkee kuitenkin useita pohjois-eteläsuuntaisia läpiajokatuja, joista vilkkaimpia ovat Uudenmaankatu–Uudenmaantie, Kaskenkatu sekä keskustasta tuleva Kuninkaankartanonkatu, jonka liikenne haarautuu Askaistentielle sekä runsaat sata metriä Kupittaankatua pitkin kuljettuaan Uittamontielle.[1] Näiden lisäksi Kupittaankadun yli kulkee paikallisbusseja Perämiehenkatua pitkin, mutta Kupittaankatua pitkin ajaa edellä mainitun Kuninkaankartanonkadun ja Uittamontien välisen osuuden lisäksi vain yksi arkisin kulkeva palvelulinja yhden korttelin verran.[7]

Kupittaankatu on leimallisesti asuinkatu. Sen koillispäässä on kerrostaloja, II kaupunginosassa kadun toisella reunalla on jo omakotiasutusta (niin kutsutut Ruotsalaistalot), ja vähitellen merelle päin mentäessä molemmin puolin katuja on omakotitaloja, monin paikoin vanhoja puutaloja. Kadun toista puolta I kaupunginosassa hallitsee Kupittaanpuisto, ja myöhemmin kadun varrella ovat muun muassa Puropellon koulu, Askaisten- ja Uittamontien välissä sijaitseva liikekeskus ja toisena isompana viheralueena Tonttumäki. Kupittaankadun katkaisee puisto Laivamiehen- ja Perämiehenkadun välisellä osuudella, mutta sen jälkeen katu jatkuu vielä palan matkaa.[1]

Kerrostalojen aikakauteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I ja II kaupunginosa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kupittaankadun kerrostaloja, numerot 19, 17 ja 15.
Kupittaankadun kerrostaloja, numerot 27, 25 ja 23 kuvattuna Tähtitorninkadun kulmasta.

Kupittaankadun ja Itäisen Pitkäkadun välissä olevia, suhteellisen kapeita kortteleita alettiin muuttaa puutaloalueista korkeiden kerrostalojen alueiksi 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Uudenmaankadun suuntaan Kaivokadulta, jota jatkettiin Itäisen Pitkäkadun yli Kupittaankadulle vasta 1960-luvun alussa Lounais-Suomen Osuusteurastamon liikennettä helpottamaan, sijainneista taloista Kupittaankatu 9, 11 ja 13 purettiin 1960-luvun puolivälissä. Kupittaankatu 11:n rakennus oli vuodelta 1828 ja sen oli suunnitellut Gustaf Friberg.[8] Kupittaankatu 9:n eli Itäinen Pitkäkatu 10:n vuosina 1965–1966 rakennetun, Pekka Pitkäsen suunnitteleman kerrostalon toinen pitkä seinusta on porrastettu, jotta mahdollisimman moneen asuntoon avautuu näkymä Kupittaanpuistoon.[9][10] Kupittaankatu 15:n kymmenen asuntoa käsittänyt pitkä puutalo purettiin 1980-luvun alussa.[11] Kupittaankatu 17 ja 19 purettiin 1960-luvun alussa. Jälkimmäisellä tontilla oli muun muassa vuonna 1902 valmistunut Anton Salvianderin suunnittelema kiviveistämö.[12]

Uudenmaankadun toisella puolella oleva, vuonna 1833 valmistunut Erik Johan Wennerqvistin suunnittelema kulmatalo ja vuonna 1890 valmistunut Arthur Kajanuksen suunnittelema tiilinen talousrakennus purettiin vuonna 1979. Tontti oli yli vuosikymmenen tyhjillään, kunnes siihen valmistui alkuvuosinaan TPS:n talona tunnettu rakennus.[13][14] Ruotsalaistalojen aluetta vastapäätä Kupittaankatu 23 purettiin 1970-luvun puolivälissä ja seuraava tontti 1960-luvun jälkipuoliskolla.[15] Kupittaankatu 27:n talot, muun muassa vuodelta 1832 ollut Tähtitorninkadun kulmatalo, purettiin 1960-luvun alussa.[16]

Kupittaankatu 29:ään rakennettiin kerrostalo vuosina 1960–1961 mutta sisäpihalle vuonna 1911 rakennettu kaksikerroksinen kivitalo on säästynyt purkamiselta.[17] Kupittaankatu 31:tä alettiin rakentaa vuonna 1829. Sisäpihalle tehtiin vuonna 1959 arkkitehti Olli Kestilän suunnittelema omakotitalo, jonka korvasi kerrostalo vuonna 2007.[18] Kupittaankatu 33:n tontin omisti ensimmäiset vuosikymmenet koruseppä Carl Fredrik Wulff, joka rakennutti asuintalon Kupittaankadun varteen vuonna 1830. Seuraavan vuosisadan alussa paikalla toimi konepaja parikymmentä vuotta ja sitten valimo yli 30 vuotta. Kerrostalot rakennettiin paikalle vuosina 1960–1961.[19] Kupittaankatu 35:n talot purettiin vuonna 1975 ja kerrostalo valmistui vuonna 1981.[20] Kupittaankatu 37:n kolmesta vuonna 1829 rakennetusta asuintalosta yksi Erik Johan Wennerqvistin suunnittelema ulottui Itäiseltä Pitkäkadulta Kupittaankadulle. Sille sekä seuraavalle tontille rakennettiin kerrostalo vuosina 1959–1961.[21] Kaskenkadun kulmauksessa olevan Kupittaankatu 41:n vanhat talot purettiin 1960-luvun alussa.[22]

III kaupunginosa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kupittaankatu 43:n puutalot Kaskenkadun länsipuolella purettiin 1950-luvun lopulla ja tilalle valmistui Asunto Oy Kaskenportti vuonna 1960.[23] Kupittaankatu 45:een valmistui ensimmäinen puutalo vuonna 1829. Vanhojen talojen tilalle valmistui vuonna 1959 Asunto Oy Kupittaankatu 45:n kerrostalo, joka on arkkitehti Rauno Raunion suunnittelema ja joka on Turun ensimmäinen teollisesti valmistetuista betonielementtilevyistä rakennettu kerrostalo. Sen julkisivu sai peltipäällysteen vuonna 1979.[24][25] Kupittaankatu 47 rakennettiin vuosina 1829–1830, ja vanhempien talojen seuraksi Kupittaankadun varrelle tuli vuonna 1884 Arthur Kajanuksen suunnittelema kaksikerroksinen talo. Puutalot purettiin 1950-luvun lopulla.[26]

Kupittaankatu 49:n tontille valmistui C. Lundströmin saippuatehdas vuonna 1834. Paikalla toimi sittemmin myös fajanssitehdas. Tontin omistanut Oy Puuimukesorvimo Ab rakennutti 1920-luvulla Kupittaankadun varrelle 12 pientä asuntoa käsittäneen puutalon. Vanhat talot purettiin 1950-luvun puolivälissä ja tilalle tuli Olli Kestilän suunnittelema Asunto Oy Kupittaa 49:n kerrostalo.[27]

Kupittaankatu 53:een vuonna 1854 rakennetuista puutaloista yksi ulottui koko tontin halki Kupittaankadulta Itäiselle Pitkäkadulle. Kupittaankadulle rakennettiin 1900-luvun alussa kauppias Viljo Wallinille Anton Salvianderin suunnittelema matala kivitalo, jossa toimi myöhemmin yleinen sauna. Vuonna 1908 kaksi puutaloa yhdistettiin lisäosalla ja ne saivat F. R. Koskenheimon piirtämät uudet julkisivut. Rakennukset purettiin kerrostalon tieltä 1970-luvulla.[28]

Kupittaankatu 57:ään Sepänkadun kulmauksessa rakennettiin taloja 1870-luvun jälkipuoliskolla. Kupittaankadun varrelle valmistui Arthur Kajanuksen suunnittelema puutalo vuonna 1885 ja tontin sisäosiin Adrian Thomanderin suunnittelema asuintalo 1910-luvun alussa. Paikalle valmistui kerrostalo vuonna 2002.[29] Kupittaankatu 59:ään valmistui August Heleniuksen suunnittelema asuintalo vuonna 1888. Sisäpihalle valmistui vuonna 1910 W. A. Lahden itselleen suunnittelema osin kolmikerroksinen jugendtalo. Asunto Oy Kupittaankatu 59:n kerrostalo valmistui vuonna 1997.[30] Kupittaankatu 61:n puutalo sai vuonna 1885 seurakseen Arthur Kajanuksen suunnitteleman tiilirakenteisen pesutuvan. G. W. Nikander perusti 1800-luvun lopulla tontille makkaratehtaan ja rakennutti Kupittaankadun varrelle G. E. Ekestubben suunnitteleman puutalon. Kerrostaloaikaan siirryttiin 1980-luvun alussa.[31]

Kupittaankadun puutaloja Tervahovinkadun risteyksestä koilliseen, numero 97:n kaksi keltaista taloa, 95, 93, jne.

Kupittaankatu 63:n vuonna 1935 valmistunut, August Karlssonin suunnittelema puutalo purettiin vuonna 2014. Tontille rakennettiin kerrostalojen lisäksi Itäiseltä Pitkäkadulta uusi kevyen liikenteen väylä, Kivenhakkaajanpolku.[32][33] Kupittaankatu 65:een Arthur Kajanus suunnitteli puutalon vuonna 1889 ja sisäpihalle kolme vuotta myöhemmin toisen. Puutalot purettiin kerrostalon tieltä 1960-luvun puolivälissä.[34] Kupittaankatu 67:ään valmistui Arthur Kajanuksen suunnittelema puutalo vuonna 1888 ja sisäpihalle toinen vuonna 1896, sekin Kajanuksen piirtämä. Tämän ja edellistenkin tonttien vanhimmat talot olivat valmistuneet 1880-luvun alkupuoliskolla Itäisen Pitkäkadun varrelle. Tontille valmistui arkkitehti Aarne Ehojoen suunnittelema Asunto Oy Kupittaankamari vuosina 1973–1974.[35]

Kupittaankatu 73:een 1880-luvun jälkipuoliskolla rakennettu, H. R. Palmroosin piirtämä vuokratalo purettiin vuonna 1974, Kupittaankatu 75:een vuonna 1889 valmistunut, August Heleniuksen suunnittelema vuokratalo purettiin 1960-luvun lopulla, ja Kupittaankatu 77:ään vuonna 1890 tehty vuokratalo purettiin 1970-luvun alussa. Viimeksi mainitun tontin sisäpihalle valmistui vuonna 1930 kaksikerroksinen vuokratalo tehtailija G. W. Nikanderin rakennuttamana ja rakennusmestari J. E. Arolan suunnittelemana mutta sekin purettiin tontin muiden rakennusten mukana.[36] Kupittaankatu 79:ään valmistui vuonna 1906 Asunto-Osakeyhtiö Toivolan puutalo, jonka suunnitteli arkkitehti Alexander Nyström. Pihalle tehtiin pienempi asuintalo. Talot purettiin Aarne Ehojoen suunnitteleman kerrostalon tieltä vuonna 1976.[37] Seuraavalle tontille valmistui rakennusmestari F. R. Lundströmin suunnittelema Asunto-Osakeyhtiö Siivo vuonna 1906, ja tämänkin tontin rakennuksista yksi oli Kupittaankadun varrella. Puutalot purettiin Aarne Ehojoen suunnitteleman Asunto Oy Kupittaankartanon tieltä vuonna 1979.[38] Betaniankadun kulmatontilla Kupittaankatu 83:ssa sijaitsi vuonna 1905 valmistunut, F. R. Lundströmin suunnittelema Asunto-Osakeyhtiö Kuusela, joka väistyi Aarne Ehojoen suunnitteleman kerrostalon tieltä 1960-luvun lopulla.[39] Nykyisistä kerrostaloista Kupittaankadun numeroiden 73, 77 ja 81 talot sijaitsevat Itäisen Pitkäkadun varrella kadun suuntaisesti ja niiden piha-alueet avautuvat Kupittaankadulle, kun taas niiden kanssa vuorottelevien numeroiden 75, 79 ja 83 talojen päädyt ulottuvat Kupittaankadun varrelle.[40]

Koulut, liikkeet ja huoltoasema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liikekeskus Kupittaankatu 146:ssa.

Kuninkaankartanonkadun kulmaan, osoitteeseen Kupittaankatu 89b, valmistui 1950-luvulla uudisrakennus Turun normaalilyseolle.[41] Sittemmin siinä ovat toimineet Turun Steiner-koulu ja Turun seudun musiikkiopisto.[42]

Kupittaankadun eteläpuolelle Sepänkadun ja Purokadun väliselle alueelle valmistui Unto Toivosen suunnittelemana vuosina 1956–1958 Puropellon koulu, aiemmilta nimiltään Keskusjatkokoulu ja Itäinen kansalaiskoulu.[43][44]

Kupittaankadun eteläpuolelle, osoitteeseen Kupittaankatu 146 Askaistentien ja Uittamontien väliin valmistui liikekeskus vuonna 1979. Siihen asettuivat tuolloin muun muassa pankki, posti, valintamyymälä ja baari sekä myöhemmin muun muassa apteekki.[45] Pankkikonttori lakkautettiin vuonna 2018.[46] Yksittäisiä liikkeitä toimii myös Kupittaankadun puutaloissa.[45]

Uudenmaantullin luona eli Kupittaan- ja Uudenmaankadun kulmassa on pitkään sijainnut huoltoasema. Nyttemmin huoltamorakennus on purettu ja paikalla on enää polttoaineen tankkauspiste.

Kadun eteläpuoli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kupittaankadun eteläpuolta reunustaa I kaupunginosan alueella Kupittaanpuisto.[1] II kaupunginosan puolella huoltoasemakulmauksen jälkeen alkaa vuodesta 1940 rakennettu ruotsalaisten lahjoittamien pienten omakotitalojen alue, ns. Ruotsalaistalot.[1][47] Puropellon koulu katkaisee pientaloalueen yhden korttelin matkalta. Purokadun jälkeisessä korttelissa on säilynyt vaakamestari Johan Christian Trappin 1830-luvulla rakennuttama pihapiiri.[48] Puutalojen ketju jatkuu Askaistentien ja Uittamontien väliselle liikekeskukselle saakka, ja siitä eteenpäin kadun varrella on omakotitaloja.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i Kupittaankatu Turun seudun opaskartta. Turun kaupunki. Viitattu 26.8.2021.
  2. ↑ a b c d Kupila, Sanna & Söderström, Marita (toim.): Turun katuja ja toreja – Nimistöhistoriaa keskiajalta nykypäivään, s. 339. Turun museokeskus, 2011. ISBN 978-951-595-150-2
  3. ↑ Kupila, Sanna & Söderström, Marita (toim.): Turun katuja ja toreja – Nimistöhistoriaa keskiajalta nykypäivään, s. 318. Turun museokeskus, 2011. ISBN 978-951-595-150-2
  4. ↑ Kupila, Sanna & Söderström, Marita (toim.): Turun katuja ja toreja – Nimistöhistoriaa keskiajalta nykypäivään, s. 347, 374. Turun museokeskus, 2011. ISBN 978-951-595-150-2
  5. ↑ Rantaruikka, Tero: Kyllä pyöräilijä voi kiertää 2015. Turun polkupyöräilijät. Viitattu 26.8.2021.
  6. ↑ Pulkkinen, Antti: Kaskenkadulta poistetaan yksi kääntyvien kaista Turun Sanomat. 29.6.2006. Arkistoitu 26.8.2021. Viitattu 26.8.2021.
  7. ↑ Turun seudun joukkoliikenteen aikataulut 26.4.–26.9.2021. Turun seudun joukkoliikenne.
  8. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 194–197, 201. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  9. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 197. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  10. ↑ Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 75. Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 978-952-5805-35-2
  11. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 189–190. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  12. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 186–188. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  13. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 175–177. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  14. ↑ Mölsä, Seppo: Rakentamisen musta kirja – rötösherroja ja kartellien solmijoita Rakennuslehti. 28.10.2016. Viitattu 29.8.2021.
  15. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 55–58. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  16. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 59–60. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  17. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 61–62. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  18. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 63–65. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  19. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 66. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  20. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 67–69. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  21. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 70–74. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  22. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 75–77. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  23. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 78–79. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  24. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 80. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  25. ↑ Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 96–97. Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 978-952-5805-35-2
  26. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 81–83. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  27. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 84. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  28. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 85–87. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  29. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 149–150. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  30. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 151–152. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  31. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 153–154. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  32. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 155–157. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  33. ↑ Heino, Jari: Itäinen Pitkäkatu 64:n puutalot häviämässä palvelukeskukselle Turun Sanomat. 10.12.2008. Arkistoitu 28.8.2021. Viitattu 28.8.2021.
  34. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 158. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  35. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 159–161. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  36. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 162–166. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  37. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 167–169. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  38. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 170. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  39. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 171. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  40. ↑ Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 76. Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 978-952-5805-35-2
  41. ↑ Turun koulut - Keskustan ulkopuolisten koulujen inventointi ja arvottaminen (pdf) (s. 19) Koulurakennus.fi. Turun kaupunki. Viitattu 29.8.2021.
  42. ↑ Turun Seudun Musiikkiopisto Turun Aika. Viitattu 29.8.2021.
  43. ↑ Turun koulut - Keskustan ulkopuolisten koulujen inventointi ja arvottaminen (pdf) (s. 18) Koulurakennus.fi. Turun kaupunki. Viitattu 29.8.2021.
  44. ↑ Laaksonen, Mikko: Arjen rakentamista Turussa – arkkitehtuuria 1940- ja 1950-luvuilta, s. 143. Kustantaja Laaksonen, 2017. ISBN 978-952-7260-00-5
  45. ↑ a b Walden, Martti: Liikkeitä Martin ydinalueelta y.m., Osa 2, 2015, 16.7.2020 Martinranta Galleria. Arkistoitu 29.8.2021. Viitattu 29.8.2021.
  46. ↑ Osuuspankki sulkee Vähä-Heikkilän konttorinsa – asiakkaille tarjotaan opastusta verkkoasiointiin Turun Sanomat. 29.5.2018. Arkistoitu 29.8.2021. Viitattu 29.8.2021.
  47. ↑ Lahtinen, Rauno & Otronen, Merja: Kävely puutalojen Turussa, s. 75–76. Turkuseura, 2013. ISBN 978-952-7025-02-4
  48. ↑ Lahtinen, Rauno & Otronen, Merja: Kävely puutalojen Turussa, s. 77. Turkuseura, 2013. ISBN 978-952-7025-02-4
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kupittaankatu&oldid=22337719”