Sirkkalankatu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sirkkalankatu
Sirkkalagatan
Näkymä itään Sirkkalankadun ja Kotikadun risteyksestä.
Näkymä itään Sirkkalankadun ja Kotikadun risteyksestä.
Maa Suomi
Kaupunki Turku
Tieluokka Katu
Pituus 1,5 km
Päällyste asfaltti
Kaistaluku yksikaistainen

Sirkkalankatu (ruots. Sirkkalagatan) on noin 1,5 kilometriä pitkä katu Turussa. Joukahaisenkadulta alkava katu kulkee I:n, II:n ja III:n kaupunginosan läpi päättyen Kivenhakkaajankadulle Turun Urheilupuiston kupeeseen.[1]

Sirkkalankatu sai nykyisen nimensä 1920-luvulla. Sitä ennen katu tunnettiin Arseninkatuna (ruots. Arseniigatan).[2] Kadun varrella on jonkin verran korkeuseroja, sillä se kulkee mäkisellä alueella. Julkisen liikenteen bussilinjoja kulkee ainoastaan Joukahaisenkadun ja Kerttulinkadun välisellä osuudella. Sirkkalankadun varrella sijaitsee muun muassa Sirkkalan entinen kasarmialue, Luostarinmäen museokortteli, Turunmaan sairaala sekä entinen synnytyssairaala Heideken.[1]

Sijainti ja poikkikadut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin 1,5 kilometriä pitkä Sirkkalankatu sijaitsee Turun keskustassa Aurajoen eteläpuolella. Yksikaistainen katu alkaa Joukahaisenkadulta Kupittaan vanhan rautatieaseman luota. Katu kulkee länteen I:n, II:n ja III:n kaupunginosan läpi päättyen Kivenhakkaajankadulle Turun Urheilupuiston lähettyville. Katu nousee ensin Vartionvuorenmäelle ja laskeutuu sitten kohti Kaskenkatua. Loppupäässä katu nousee jälleen loivasti kohti Urheilupuiston mäkeä.[1]

Sirkkalankadun poikkikadut idästä länteen ovat: Joukahaisenkatu, Lemminkäisenkatu, Kaivokatu, Kerttulinkatu, Kellonsoittajankatu, Uudenmaankatu, Kotikatu, Tähtitorninkatu, Vartiovuorenkatu, Kaskenkatu, Vuorikatu, Sepänkatu, Neitsytpolku ja Kivenhakkaajankatu.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin Sirkkalankatuna tunnetun kadun nimi oli tiedettävästi vuodesta 1830 lähtien Arsenin poikkikatu (ruots. Arsenii Tvär Gatan). Poikkikadun nimi viittasi Arseninkatuun (nykyinen Uudenmaankatu), joka kulki Aurajoen ylittävältä sillalta Uudenmaan tulliin. Molemmat kadut saivat nimensä venäläisen kenraalikuvernööri Arseni Zakrevskin mukaan. Suomen kenraalikuvernöörinä Zakrevski johti vuoden 1827 Turun palon jälkeisiä ensiapu- ja jälleenrakennustoimia. Arsinin poikkikadun nimi muutettiin Arseninkaduksi (ruots. Arseniigatan) vuonna 1890, kun entinen Arseninkatu nimettiin Uudenmaankaduksi.[2][3]

Turun katujen venäläisperäisistä nimistä pyrittiin eroon 1920-luvulla, ja myös Arseninkadun nimi päätettiin muuttaa Sirkkalankaduksi vuonna 1924. Sirkkala-nimeä perusteltiin sillä, että erään Arseninkadun varrella sijainneen kukkulan tai rinteen kutsumanimi oli pitkään ollut Sirkkalanmäki. Historiallisissa asiakirjoissa mainitaan myös 1700-luvulla elänyt porvari Henrik Sirkkala, jonka talosta Sirkkalanmäki lienee saanut nimensä. Turunmaan sairaalan kohdalla sijaitsi vielä vuonna 1905 Sirkkalan lähde -niminen kaivo.[2][3]

Rakennuskannan historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hammaslääketieteen laitos Dentalia.
Mikrobiologian laitos Mikro syksyllä 2018 ennen purkamista.
Röngan vaatetehtaan talo Sirkkalankatu 2:ssa, Turussa. Taaempana As Oy Arseninkartano, As Oy Sirkkalankatu 6, Juho Tapanin kivitalo ja As Oy Sirkkalankerttu.

Yliopistoalueelta ja kasarmilta Kerttulinkadulle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirkkalankatu 1:een perustettiin Sirkkalan kasarmi vuonna 1846. Alue oli sotilaskäytössä 1990-luvulle saakka, jolloin se siirtyi Turun yliopiston käyttöön. Sirkkalankadun varrella olevista rakennuksista vuonna 1848 valmistunut sairaalarakennus on edelleen pystyssä. Etelän suunnasta tuleva Lemminkäisenkatu päättyi Sirkkalankatuun kunnes sitä 1970-luvulla jatkettiin kasarmialueen läpi.[4] Kasarmialueen koillispäähän rakennettiin 1980-luvun alussa yliopiston mikrobiologian laitoksen käyttöön Mikro,[4][5] joka purettiin 2010-luvun lopulla.[5] Sen tilalle aletaan vuonna 2022 rakentaa P-sairaalan nimellä kulkevaa psykiatrista sairaalaa.[6] Vieressä Lemminkäisenkadun kulmassa sijaitsee uusrenesanssityylinen puurakennus Villa Medica, joka valmistui vuonna 1898 ja rakennettiin alun perin venäläiseksi kansakouluksi.[7] Sirkkalankadun toiselle puolelle valmistui vuonna 1965 yliopiston hammaslääketieteen laitokselle Dentalia,[5] jonka toinen osa on pyöreä ja kolmikerroksinen sekä toinen osa suorakulmion muotoinen ja nelikerroksinen.[8]

Monet Sirkkalankatu 2–4:ään 1830-luvulla valmistuneet puutalot pysyivät asuinkäytössä 1960-luvun alkuun saakka. Sirkkalan- ja Lemminkäisenkadun kulmatalo purettiin 1940-luvun lopulla ja tilalle rakennettiin Oy Rönkä Ab:n teollisuusrakennus. Teollisuustoiminnan loputtua 1970-luvulla rakennus saneerattiin Turun yliopiston käyttöön. Puutalojen tilalle rakennettiin asuinkerrostaloja: Asunto Oy Talikkala vuosina 1962–1963 ja Sirkkalankadun varteen sotilassairaalan taloa vastapäätä Asunto Oy Arseninkartano vuosina 1967–1968.[9] Sirkkalan- ja Kaivokadun kulmassa sijaitsevassa matalassa rakennuksessa toimi Kupittaan seurakuntakoti.[10][11]

Sirkkalankatu 3:n tontilla oli vuoteen 1970 saakka puutaloja ja vuosina 1912–1913 rakennettu, August Krookin suunnittelema kaksikerroksinen jugendrakennus, jossa oli myös liiketiloja. Vuonna 1971 paikalle valmistui asuinkerrostalo Asunto Oy Arseninkatu 3.[12] Saman korttelin Kerttulinkadun puoleisessa osassa, Sirkkalankatu 5:ssä, olleiden puutalojen tilalle rakennettiin arkkitehti Pekka Pitkäsen suunnittelema kerrostalo Asunto Oy Kerttulinkartano vuosina 1966–1967.[13]

Sirkkalankatu 6:een 1830-luvulla rakennetuista puutaloista useimmat purettiin 1900-luvun alussa. Sirkkalan- ja Kaivokadun kulmaan rakennettiin vuonna 1910 Adrian Thomanderin kaksi-kolmekerroksinen jugendrakennus. Sen vierellä olevaan rakentamattomaan kohtaan valmistui jo vuonna 1904 Anton Salvianderin suunnittelema koristeltu puutalo, jonka pääty oli Sirkkalankadulle päin. Molemmat rakennukset omisti seppämestari Mauritz Wiljanen. Näiden tilalle valmistui vuonna 1972 arkkitehti Heikki Sarainmaan suunnittelema asuinkerrostalo Asunto Oy Sirkkalankatu 6.[14] Sirkkalankatu 8:aan rakennettiin asuintaloja ilmeisesti vasta vuonna 1846. Tehtailija Juho Tapanin vuonna 1922 valmistunut kolmikerroksinen kivitalo, jonka suunnitteli rakennusmestari Karl Bäckström, on vielä sata vuotta myöhemminkin paikallaan. Puutalojen tilalle Kerttulinkadun kulmaan valmistui Asunto Oy Sirkanhovin kerrostalo vuosina 1962–1964.[15]

Kerttulinkadulta Uudenmaankadulle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirkkalankatu 7:n tontille valmistui puutaloja ensin Kerttulinkadun puolelle ja seuraavalla vuosikymmenellä myös Sirkkalankadun varteen. Puutalojen tilalle rakennettiin kerrostalo Asunto Oy Turun Sirkka vuosina 1967–1970.[16] Sirkkalankatu 9:n nykyisistä rakennuksista vanhin on Kellonsoittajankadun kulmassa sijaitseva, Johan Lindströmin rakennuttama ja Anton Salvianderin suunnittelema koristeellinen jugendrakennus vuodelta 1911. Tontin toisella puoliskolla olleen puutalon tilalle valmistui Asunto Oy Sirkkalanpihan kerrostalo vuosina 1986–1987.[17]

Sirkkalankatu 10:een Kerttulinkadun kulmaan puutalojen tilalle valmistui 1920-luvun lopulla August Krookin suunnittelema viisikerroksinen asuin- ja liiketalo, Asunto Oy Sirkkalankerttu, jonka vuosina 1966–1968 rakennetun ja Aarne Ehojoen toimiston suunnitteleman laajennusosan myötä purettiin Sirkkalankadun varrella ollut puutalo.[18] Sirkkalankatu 12:een rakennettiin puutaloja vuosina 1829–1832. Kellonsoittajankadun kulmassa olleeseen taloon muutti Osuuskaupan myymälä vuonna 1923. Puutalojen tilalle rakennettiin arkkitehti Unto Toivosen suunnittelema kerrostalo Asunto Oy Karjalaisten Sirkankulma vuosina 1960–1961.[19]

Sirkkalankatu 11:ssä on kaksi lähes sadan vuoden ikään yltänyttä kivikerrostaloa, joista Asunto Oy Kivilinnassa presidentti Mauno Koivisto asui lapsena 1920-luvulla vajaan vuoden ajan hänen isänsä työskennellessä siellä talonmiehenä.[20] Sirkkalankatu 13 a:ssa sijaitsee yhä Pehr Johan Gylichin suunnittelema ja vuonna 1857 valmistunut puutalo. Sen takana on vuonna 1927 valmistunut Asunto Oy Venus, jonka suunnitteli tontilla Uudenmaankadun kulmatalossa perheineen asunut rakennusmestari Anton Salviander. Venuksen paikalta louhittiin kalliosta runsaasti kiveä kaupungin katukivetyksiin ja talojen kivijalkojen rakentamiseen. Kulmauksen vanhat puutalot, jotka olivat alun perin 1830-luvulta ja Erik Johan Wennerqvistin suunnittelemia, purettiin vuonna 1975 ja tilalle rakennettiin Kiinteistö Oy Turun Uudenmaankatu 14.[21]

Sirkkalankatu 14:n puutalot kunnostettiin perusteellisesti arkkitehti Alexander Nyströmin suunnitelmien mukaan vuonna 1924 vanhimpien talojen ehdittyä pitkälti yli 90 vuoden ikään. Sisäpihalle valmistui vuonna 1927 tontin omistaneen Victor Lindholmin rakennuttamana ja rakennusmestari J. E. Arolan suunnittelemana yhä paikalla oleva viisikerroksinen kivitalo. Sirkkalankadun varrella on vielä jäljellä vanhoista puutaloista yksi mutta Kellonsoittajankadun kulmauksessa olleet vanhat talot purettiin, ja niiden paikalle valmistui vuosina 1958–1959 Turun Karjalaisten Asunto Oy:n kerrostalo.[22] Sirkkalankatu 16:n varhaisimmat puutalot tuhoutuivat vuonna 1852 tulipalossa, jossa oli aineksia laajempaan suurpaloon. Sirkkalankadun varteen rakennettiin 1920-luvulla viisikerroksinen Asunto Oy Sirkkalankatu 16, sekin J. E. Arolan suunnittelema. Uudenmaankadun kulmauksen puutalot purettiin vuonna 1969 ja tilalle rakennettiin arkkitehti Sigvard Ekelundin suunnittelema asuin- ja liiketalo Asunto Oy Uudenmaankatu 16.[23]

Vartiovuoren rinnettä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudenmaankadun risteyksestä länteen päin Sirkkalankatu nousee Vartiovuorenmäen etelärinnettä pitkin ylöspäin. Itäisen Pitkäkadun puoleinen kortteli (Sirkkalankatu 18, 20 ja 22) on säilynyt vanhojen matalien puu- ja kivitalojen alueena. Sirkkalankatu 18:ssa on neljä puista asuinrakennusta, joista vanhin on Pehr Johan Gylichin suunnittelema ja valmistunut vuonna 1853. Arthur Kajanuksen suunnittelema talo on vuodelta 1890 sekä Anton Salvianderin suunnittelemat vuosilta 1901 ja 1902. Salvianderin suunnittelema kaksikerroksinen tiilinen jugendtalo on vuodelta 1908 ja se toimi alun perin leipomona.[24]

Sirkkalankatu 20:ssä sijaitsee usean rakennuksen käsittävä Sirkkalan koulu. Sirkkalankadun varren uusrenesanssityyliset koulurakennukset ovat Carl Johan von Heidekenin suunnittelemia ja ne olivat valmistuessaan vuosina 1882–1884 kaupungin ensimmäiset omat kansakoulurakennukset. Tontin keskellä sijaitsee 1960-luvulta peräisin oleva koulurakennus.[24]

Sirkkalankatu 22:n jugendtalot ovat 1900-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä, suunnittelijoina F. R. Lundström ja Anton Salviander. Tontilla on myös kaksi Turun paloa edeltävältä ajalta olevaa asuinrakennusta, vanhempi 1700-luvulta ja nuorempi vuodelta 1816.[24]

Uudenmaankadun risteyksen toinen kulmaus, Sirkkalankatu 15, sai Turun palon tuhoamien talojen tilalle vuonna 1830 Pehr Johan Gylichin kapteeni Otto Granholmille suunnittelemat puutalot. Tontin sisäpihalle ja Sirkkalankadun varrelle valmistui vuosina 1909–1911 kolme Anton Salvianderin suunnittelemaa asuintaloa, joista vain sisäpihan jugendkerrostalo säästyi talvisodan pommituksissa korjattavaan kuntoon. Katujen kulmaukseen rakennettiin vuosina 1949–1951 Totti Soran suunnittelema Asunto Oy Uudenmaanlinnan kerrostalo.[25]

Kotikadun kulmassa Sirkkalankatu 17:ssä on korkealla tiilisellä kivijalalla varustettu, Adrian Thomanderin suunnittelema puutalo vuodelta 1906, ja sen takana Kotikatu 2:ssa on Turun komeimmin koristeltuihin taloihin kuuluvaksi mainittu, K. J. Sahlbergin suunnittelema kaksi-kolmekerroksinen jugendkivitalo vuodelta 1910. Sisäpihalla oleva 1790-luvun talo kuului aikoinaan arkkitehti Charles Bassille.[26]

Sirkkalankatu 19:ssä sijaitsee ruotsalaiseksi vanhainkodiksi 1930-luvulla rakennettu Hemmet.[26] Sirkkalankatu 21:ssä ja 23:ssa sijaitsee Luostarinmäen museokortteli, jonne rakennettiin asuinalue vuoden 1775 tulipalon jälkeen. Käsityöläisten asuttama alue säästyi vuoden 1827 tulipalolta. Muutamia taloja purettiin 1900-luvun alkuvuosina Sirkkalankadun tieltä mutta vähitellen päädyttiin alueen säilyttämiseen ja suojelemiseen. Käsityöläismuseo aloitti alueella vuonna 1940.[27]

Sirkkalankatu 24:ssä Tähtitorninkadun kulmassa sijaitsee Adrian Thomanderin suunnittelemia, vuonna 1908 valmistuneita, erkkerein ja päätykolmioin koristeltuja kivi-puu-jugendtaloja ja edempänä Sirkkalankadun varrella kaksikerroksinen kivirakennus. Ne muodostavat Asunto Oy Wanhan-Turun. Sirkkalankatu 26:ssa Vartiovuorenkadun kulmassa on Ingvald Sereniuksen suunnittelema, vuonna 1927 valmistunut klassistinen asuinkerrostalo, Asunto Oy Vesta. Se on koristeltu jykevin pilasterein ja päätykolmioin, ja ensimmäisen kerroksen ikkunat ovat pyörökaarisia.[28]

Merimies Christian Sjöblom rakennutti Vartiovuorenkadun toiselle puolelle Sirkkalankatu 28:aan useita asuinrakennuksia vuonna 1832. Tontti jaettiin kahtia 1850-luvulla. Sirkkalankatu 28 a:han rakennettiin entiselle palokujalle tiilinen asuinrakennus vuonna 1887 ja Sirkkalankatu 28 b:n sisäpihalle August Kajanuksen suunnittelema asuintalo vuonna 1890. Rakennuksia uudistettiin moneen otteeseen vuosikymmenten aikana, ja 28 a:han tehtiin ulko-ovi katujen kulmaukseen. Sirkkalankatu 28 b:n vanhat rakennukset purettiin 1950-luvulla, ja niiden tilalle valmistui vuonna 1958 Asunto Oy Sirkkalankatu 28 b:n kerrostalo. Sirkkalankatu 28 a:n puutalot korvattiin 1980-luvun alussa Asunto Oy Vartiovuorenkatu 7:n kerrostalolla.[29]

Kaskenkadun tienoo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asunto Oy Kaskenkatu 11 ja Turun NMKY:n talo Sirkkalan- ja Kaskenkadun risteyksessä.

Sirkkalankatu 27:ssä olleiden puutalojen, joista osa oli 1840-luvulta ja yksi Frithiof Strandellin suunnittelema vuodelta 1901, tilalle rakennettiin arkkitehti Olli Kestilän Turun NMKY:lle suunnittelema kerrostalo. Sen ensimmäinen vaihe valmistui vuosina 1960–1961 ja toinen Kaskenkadun kulmaan vuosina 1968–1971.[30]

Tehtailija Anders Nordberg rakennutti Sirkkalankatu 30:een Kaskenkadun kulmaukseen Pehr Johan Gylichin suunnitteleman talon vuonna 1856, Sirkkalankadun varrelle toisen talon vuonna 1867 ja sisäpihalle Arthur Kajanuksen suunnitteleman talon vuonna 1886. Nordbergin talojen väliin Sirkkalankadun varrelle valmistui vuonna 1908 rakennusmestari Karl Johan Sahlbergin suunnittelema jugendrakennus. Kulmataloon tuli myymälä 1930-luvulla. Purettujen talojen tilalle rakennettiin vuosina 1967–1968 arkkitehti Olavi Heikkilän suunnittelema Asunto Oy Kaskenrinne.[31]

Sirkkalankatu 29:ään Kaskenkadun toiselle puolelle valmistui sorvarinleski Catharina Ansténin rakennuttama ja Erik Johan Wennerqvistin suunnittelema puutalo vuonna 1834. Vuosikymmenten kuluessa siihen ja tontin muihin taloihin tehtiin useita näkyviä muutoksia: vuonna 1857 uusittiin julkisivut Pehr Johan Gylichin piirustusten mukaan ja seuraavan vuosisadan alkupuolella taloon lisättiin vaiheittain liiketiloja. Kulmatalo purettiin vuonna 1928 ja tilalle rakennettiin Totti Soran suunnittelema Asunto Oy Kaskenkatu 11, joka seuraavana vuonna valmistuessaan oli Turun suurin asuinrakennus. Sirkkalankadun varren puutalo ja sisäpihan talousrakennus purettiin vuonna 1975 ja niiden paikalle rakennettiin Olli Kestilän suunnittelemat autotallit.[32] Sirkkalankatu 31:een valmistui kaksi asuinpuutaloa vuonna 1864. Niiden tilalle rakennettiin Olli Kestilän suunnittelema Asunto Oy Turun Vuorikatu 6:n kerrostalo vuosina 1962–1963.[33]

Läntinen pää

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asunto Oy Neitsyt Sirkkalankatu 42:ssa.

Sirkkalankatu 37:ssä sijainneessa puutalossa aloitti vuonna 1890 Carl von Heidekenin synnytyslaitos. Talo tuhoutui tulipalossa vuonna 1898.[34] Vuonna 1899 sen tilalle valmistui Gustaf Nyströmin suunnittelema kolmikerroksinen uusrenesanssityylinen rakennus, joka on paikalla edelleenkin. Synnytystoiminta päättyi 1990-luvulla ja rakennus korjattiin Turun ammattikorkeakoulun käyttöön. Sittemmin talossa on toiminut lastensuojelujärjestöjen Perhetalo Heideken.[35]

Sirkkalankatu 42:ssa eli kadun viimeisenä rakennuksena Kivenhakkaajankadun kulmassa sijaitsee Karl Johan Sahlbergin suunnittelema, vuonna 1911 valmistunut kaksikerroksinen puutalo, Asunto Oy Neitsyt, jossa on yhdistelty puuta ja kiveä. Rakennus on koristeltu ja varustettu useilla erkkereillä,[36] ja sitä on kehuttu yhdeksi Turun kauneimmista taloista.[36][37] Samalla tontilla sijaitsee kaksi Pehr Johan Gylichin suunnittelemaa yksikerroksista, 1850–1860-luvuilla valmistunutta puutaloa, ja sisäpihalla oli Allan Rosendahlin suunnittelema, vuonna 1910 valmistunut tiilinen talousrakennus.[36]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Sirkkalankatu Turun karttapalvelu. Turun kaupunki. Viitattu 18.11.2021.
  2. ↑ a b c Kupila, Sanna & Söderström, Marita (toim.): Turun katuja ja toreja: Nimistöhistoriaa keskiajalta nykypäivään, s. 299, 386–387. Turku: Turun museokeskus, 2011. ISBN 9789515951502
  3. ↑ a b Lipasti, Roope: Kuninkaat ja muut sankarit kaduilla. Turun Sanomat, 17.2.2007. TS-Yhtymä. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.11.2021. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ a b Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 147–149. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  5. ↑ a b c Huovinen, Pentti: Todellinen juhlavuosi 24.4.2018. Turun yliopisto. Viitattu 25.8.2021.
  6. ↑ Kossila, Eino: Tyksin P-sairaala läpi lautakunnasta – rakentaminen voisi alkaa tammikuussa 14.10.2021. Yle. Viitattu 7.11.2021.
  7. ↑ Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 69. Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 978-952-5805-35-2
  8. ↑ Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 70. Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 978-952-5805-35-2
  9. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 150–152. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  10. ↑ Asemakaavanmuutoksen selostus (Kaivokatu 11 a) (pdf) Turun kaupunki. Viitattu 25.8.2021.
  11. ↑ Kupittaan seurakuntakoti myytiin 21.6.2017. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 25.8.2021.
  12. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 153–154. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  13. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 158–159. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  14. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 155–157. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  15. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 160. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  16. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 163–164. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  17. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 165–166. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  18. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 161–162. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  19. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 167–168. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  20. ↑ Möttönen, Heikki: Mauno Koivisto oli itäisen keskustan kloppi Aamuset. 17.9.2019. Arkistoitu 25.8.2021. Viitattu 25.8.2021.
  21. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 121–123. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  22. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 169–170. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  23. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 171–172. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  24. ↑ a b c Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 90–91. Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 978-952-5805-35-2
  25. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 4, s. 115–117. Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-300-4
  26. ↑ a b Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 86. Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 978-952-5805-35-2
  27. ↑ Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 86–87. Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 978-952-5805-35-2
  28. ↑ Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 89. Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 978-952-5805-35-2
  29. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 40–42. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  30. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 36–37. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  31. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 43–44. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  32. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 116–118. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  33. ↑ Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot 5, s. 114–115. Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-363-9
  34. ↑ Heideken ennen Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry. Viitattu 1.11.2021.
  35. ↑ Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 95. Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 978-952-5805-35-2
  36. ↑ a b c Laaksonen, Mikko & Nummelin, Juri: Turun seudun arkkitehtuuriopas, s. 96. Kustantaja Laaksonen, 2013. ISBN 978-952-5805-35-2
  37. ↑ Hätönen, Paula: Turun jugendtalot hivelevät silmää Turun Sanomat. 21.10.2006. Arkistoitu 13.5.2021. Viitattu 1.11.2021.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sirkkalankatu&oldid=22619184”