Tämä on lupaava artikkeli.

Mongolia

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ulko-Mongolia)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Wikipediassa on artikkelit Mongolian maantieteellisestä alueesta, kiinalaisesta Sisä-Mongolian provinssista sekä Mongolivaltakunnasta.
Mongolian tasavalta

Монгол Улс
(Mongol Uls)
Mongolian lippu Mongolian vaakuna
lippu vaakuna

Mongolian sijainti
Mongolian sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Uhnaagiin Hurelsuh
Pääministeri Luvsannamsrain Oyun-Erdene
Pääkaupunki Ulan Bator (1 345 086 as.)
47°55′N, 106°53′E
Muita kaupunkeja Erdenet (88 243 as.),
Darhan (65 791 as.),
Tšoibalsan (42 798 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 1 564 116 km² [1] (sijalla 19)
– josta sisävesiä 0,7 % [1]
Väkiluku (2016) 3 055 756 [2] (sijalla 140)
– väestötiheys 1,9 as. / km² [2]
– väestönkasvu 1,37 % [1] (2014)
Viralliset kielet mongoli
Valuutta Mongolian tugrik (MNT)
BKT (2015)
– yhteensä 11,8 miljardia Yhdysvaltain dollaria[3]
– per asukas 3 971 USD[3]
HDI (2019) 0,737[4] (sijalla 99)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 12 % [1]
– teollisuus 35 % [1]
– palvelut 41 % [1]
Aikavyöhyke UTC+7 / UTC+8
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Kiinan keisarikunta
29. joulukuuta 1911
Lyhenne MN
– ajoneuvot: MGL
– lentokoneet: MT
Kansainvälinen
suuntanumero		 +976
Kansallislaulu ”Bügd Nairamdah Mongol”
Edeltäjä(t)  Mongolian kansantasavalta

Mongolian tasavalta eli Mongolia on sisämaavaltio Itä-Aasiassa. Sitä ympäröi pohjoisessa Venäjä, sekä lännestä, etelästä ja idästä Kiinan kansantasavalta. Suureksi osaksi aron ja osittain Gobin aavikon peittämä kolmen miljoonan asukkaan maa on maailman harvimmin asuttu itsenäinen valtio.[5] Mongolia on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin sisämaavaltio Kazakstanin jälkeen.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mongolian historia
Punainen alue osoittaa etnisten mongolien asuma-alueet nykyisin. Oranssi viiva on Mongolien valtakunnan raja 1200-luvun lopulla.

Varhainen historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkeologisten löytöjen mukaan Gobin autiomaassa on ollut ihmisiä 100 000 – 200 000 vuotta sitten.[6]

Vanhimmat tiedot mongoleista saattavat olla Kiinasta noin 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Mongoli-nimitys ilmestyi lähteisiin mahdollisesti 600-luvulla Tang-dynastian kronikoissa. Sitä ennen kiinalaiset olivat kutsuneet Mongolian aluetta nimellä Xiongnu.[7][8]

Suurvalta-aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Temüžin yhdisti valtansa alle alueen muut heimot, kuten uiguurit, naimaanit ja merkiitit, ja hänestä tuli 1206 Mongolian hallitsija, Tšingis-kaani.[9] Hän ryhtyi rakentamaan imperiumia ja hänen ratsumiehensä etenivät nopeasti Kiinaan, Keski-Aasiaan ja Venäjälle. Voittoisaan strategiaan kuuluivat hyvin organisoitu vakoojaverkosto, yllätyshyökkäykset ja kauhupropaganda mongolien vastarinnan harjoittajiin kohdistamista julmuuksista. Mongolivaltakunta ulottui laajimmillaan Kaakkois-Aasiasta Eurooppaan saakka. Viimeinen suurkaani, Kublai-kaani, hallitsi kenties kaikkien aikojen laajinta valtakuntaa – olkoonkin, että valtakunta oli silloin jo käytännössä hajonnut itsenäisiin kaanikuntiin. Se ulottui Koreasta Unkariin ja Siperiasta Pohjois-Intiaan. Kublai siirsi valtakunnan pääkaupungin Karakorumista Pekingiin ja omaksui kiinalaisen dynastianimen Yuan.[10] 1300-luvun lopussa kiinalainen Ming-dynastian ensimmäinen keisari Zhu Yuanzhang karkotti mongolit takaisin pohjoiseen.[11]

1400-luvulta 1900-luvulle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1400-luvun alussa mongolit jakautuivat kahteen ryhmään Oiradin ja Altain alueille. Vuosina 1400–1451 käytiin pitkällinen sisällissota. Vuonna 1466 Oiradin mongolien päällikkö Dayan yhdisti jälleen suurimman osan Mongoliasta. 1500-luvun alussa alue joutui uzbekkien valtaan. Dayanin kuoltua mongolit hajaantuivat jälleen useaksi riitaisaksi heimoksi tai klaaniksi. Altan Khan (1507–1583) kävi sotaa Kiinaa vastaan ja yhdisti jälleen Mongolian. Vanhoilla päivillään hän kääntyi buddhalaiseksi, ja buddhalaisuudesta tuli valtionuskonto 1586.[12]

1600-luvun alkuun mennessä kaanin valta oli heikennyt entisestään. Kun nykyisen Koillis-Kiinan alue siirtyi mantsujen haltuun, nämä alkoivat hyökkäillä Mongolian puolelle. Vuosina 1641–1652 Venäjä levittäytyi itään Baikaljärvelle asti, joten Mongolia jäi kahden suurvallan väliin.[13]

Vuonna 1686 Mongoliasta tehtiin kaksi Kiinan provinssia, Ulko-Mongolia ja Sisä-Mongolia.[14]

Vuonna 1911 Kiinan Qing-dynastia luhistui ja Kiinasta tuli tasavalta. Tällöin Venäjän tuella Ulko-Mongolia itsenäistyi Bogd-kaanin julistuksella. Kiinan tasavalta kuitenkin piti koko Mongoliaa osana Kiinaa. Myös eräät muut Mongolian osat halusivat liittyä itsenäistyneeseen Mongolian valtioon tässä onnistumatta.[15]

Kommunistivallan aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvosto-Venäjän synty heikensi venäläisten voimaa Mongoliassa. Kiinalaiset joukot valtasivat hetkeksi Mongolian pääkaupungin vuonna 1919 sotaherra Xu Shuzhengin johdolla. Neuvosto-Venäjää vastustaneet, vuoteen 1920 mennessä bolševikkien Siperiassa lyömät valkoiset joukot vetäytyivät Siperiasta osin myös Mongoliaan. Lokakuussa 1920 Mongoliaan saapui valkoisten joukkoja paroni Roman von Ungern-Sternbergin johtamina. Nämä joukot voittivat kiinalaiset helmikuussa 1921 Ulan Batorissa käydyssä taistelussa. Tämä loi pysyvän uhan Neuvosto-Venäjälle, joka varusti mongolialaisen armeijan. Kommunistit voittivat kiinalaiset joukot maaliskuussa 1921, minkä jälkeen neuvostoliittolaisia joukkoja saapui maahan tukemaan 11. heinäkuuta 1921 luotua itsenäistä Mongoliaa, josta tuli vuonna 1924 Bogd Khanin kuoleman jälkeen[16] Mongolian kansantasavalta.[17]

Neuvostoliitto torjui Japanin hyökkäykset Mongolian miehittämiseksi vuonna 1939. Vuonna 1945 puna-armeija vapautti myös Sisä-Mongolian Japanin miehityksestä, jolloin 20. lokakuuta 1945 pidetty kansanäänestys johti alueen liittämiseen osaksi Mongoliaan. Vuosina 1939–1952 Mongoliaa johti stalinistista politiikkaa Neuvostoliiton suojeluksessa harjoittanut marsalkka Horloogijn Tšoibalsan. Sekä Kiinan tasavalta että Kiinan kansantasavalta tunnustivat Mongolian itsenäisyyden sodan jälkeen, mutta Kiinan ja Neuvostoliiton ajautuessa riitoihin 1958 Mongolia tuki Neuvostoliittoa ja sinne sijoitettiin Neuvostoliiton sotilastukikohtia. Myös Taiwanille ajettu Kiinan tasavalta piti vuoteen 1999 asti Ulko-Mongoliaa osana Kiinaa ja tunnusti vasta 1990-luvulla Ulan Batorin itsenäisen Mongolian pääkaupungiksi.[18] Mongolia liittyi YK:hon vuonna 1961.[19]

Kommunistisen Mongolian johdossa oli vuosikymmeniä Jumžagijn Tsedenbal, joka toimi pääministerinä vuosina 1952–1974 ja valtionpäämiehenä vuosina 1974–1984. Tsedenbal hallitsi autoritaarisesti ja hänen ympärilleen luotiin henkilökultti. Suhteet Neuvostoliittoon olivat äärimmäisen läheiset. Ulkopolitiikassa Mongolia oli täysin Neuvostoliiton linjoilla muun muassa Neuvostoliiton ja Kiinan kiistoissa, ja maan ulkomaankauppa suuntautui lähes kokonaisuudessaan Neuvostoliittoon. Horloogijn Tsoibalsan kuoleman jälkeen vuonna 1952 Tsedenbalista tuli maan ja hallitsevan puolueen ehdoton johtaja. Hän hallitsi itsevaltaisesti yli kolme vuosikymmentä vuoteen 1984 saakka. Tuolloin Tsedenbal tuli syrjäytetyksi ollessaan Moskovassa, jonne hän jäi maanpakolaiseksi.[20]

Demokratisoituminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1990 kommunistinen puolue salli muut puolueet. Vuoden 1992 perustuslain myötä Mongolian nimestä poistui kansantasavalta-määrite ja maassa järjestettiin monien puolueiden kesken parlamentti- ja presidentinvaalit. Talousjärjestelmän siirtäminen kapitalistiseen malliin oli vaikeaa 1990-luvun alun yleismaailmallisen lamakauden aikana.[21] Virkaatekevä presidentti Punsalmaagiin Otširbat valittiin presidentiksi 6. kesäkuuta 1993 57,8 prosentin osuudella annetuista äänistä. Hän erosi Kansan vallankumouspuolueesta ja edusti sitten demokraattista oppositiota.[22]

Mongolian kansanvallankumouksellinen puolue (MPRP) hallitsi Mongoliaa 75 vuotta, koko kommunistivallan ajan ja sen jälkeenkin vuoteen 1996. Vuoden 1992 uuden perustuslain mukaisissa ensimmäisissä vaaleissa MPRP sai suurvoiton – 71 paikkaa kaikkiaan 76 paikasta. Vuonna 1996 kuitenkin oppositio sai suuren vaalivoiton. Mongolian kansanvallankumouksellinen puolue muutti vuonna 2010 nimekseen Mongolian kansanpuolue MPP ja puolue vertasi ideologiaansa Ison-Britannian työväenpuolueeseen ja Saksan sosiaalidemokraatteihin. Kansanpuolueen merkittävin vastavoima oli Demokraattinen puolue (DP).[20] Mongolian kansanvallankumouksellisen puolueen (MPRP) vanhaa nimeä alkoi kuitenkin käyttää puolueesta eronnut pieni ryhmittymä.[23]

Aiemmin maata yksin johtanut Mongolian kansanvallankumouksellinen puolue hävisi vaalit ensi kerran 1996, mutta nousi uudelleen hallitusvastuuseen 2000–2004 ja 2006–2012 pienempien puolueiden tuella. Demokraattinen puolue voitti vuoden 2012 parlamenttivaalit ja vuoden 2016 vaalit voitti taas ylivoimaisesti Mongolian kansanpuolue MPP.[23] Vuonna 2009 valittiin ensimmäisen kerran presidentiksi ehdokas, joka ei kuulunut Mongolian kansanvallankumoukselliseen puolueeseen: Demokraattisen puolueen Tsahiagiin Elbegdorj,[19], joka valittiin toiselle kaudelle vuonna 2013.[23]Heinäkuussa 2017 uudeksi presidentiksi valittiin myös Demokraattista puoluetta edustava Khaltmaa (Haltmaagiin) Battulga.[24]

Poliittinen epävakaus on ollut ongelma Mongoliassa. Demokraattisen perustuslain tultua voimaan vuonna 1992 maassa oli vuoteen 2018 mennessä ollut 15 hallitusta, jotka ovat olleet vallassa keskimäärin puolitoista vuotta.[25]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mongolian maantiede
Naadam

Mongolia rajoittuu pohjoisessa Venäjään ja etelässä, idässä sekä lännessä Kiinaan. Maa on pääosin tasaista ylänköä, jota halkovat muutamat suurehkot joet, kuten Selenga ja Kerulen. Lännessä kohoavat Altaivuoret (korkein huippu Hüiten, 4 374 m[26]), Uliastain itäpuolella Hangaivuoret ja pääkaupungin Ulan Batorin koillispuolella Hentiivuoret. Noin 70 prosenttia maan pinta-alasta on aroa; lisäksi 8 prosenttia on metsää lähinnä Venäjän rajan tuntumassa. Eteläisin osa kuuluu varsinaiseen Gobin aavikkoon. Maan länsi- ja pohjoisosat ovat seismisesti aktiivisia alueita; siellä on kuumia lähteitä ja lukuisia maanjäristyksiä.[27]

Mongolian suurimman järven Uvs Nuurin (3 350 km²) allas on ollut Unescon Maailmanperintöluettelossa vuodesta 2003. Alueella ovat edustettuina kaikki itäisen Euraasian merkittävimmät biomit, kuten aro, taiga, hiekka-aavikko ja vuoristokasvillisuus. Siellä elää uhanalaisia lumileopardeja ja argaaleita.[28]

Mongoliassa vallitsee mannerilmasto, jolle on ominaista lämpimät tai kuumat kesät sekä hyvin kylmät ja kuivat talvet. Ulan Bataarissa vuoden kylmimmän kuukauden tammikuun keskimääräinen alin lämpötila on −25 °C, kuumimman kuukauden heinäkuun keskimääräinen ylin 21,8 °C. Suurin osa sateesta saadaan kesällä; sademäärät vaihtelevat vuoristoalueiden 350–500 millimetristä keskiosien 100–200 millimetriin aavikkoalueiden jäädessä toisinaan ilman vettä koko vuonna.[29][30]

Provinssit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mongolia koostuu 18 provinssista eli aimakista sekä neljästä kunnasta, jolla on provinssiin rinnastettava asema. Provinssien jaetut osat ovat nimeltään sum, ja edelleen jaettuna bag.[31]

Mongolian kartta


Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mongolia on parlamentaarinen tasavalta, jonka päämies on presidentti, joka valitaan suoralla vaalilla nelivuotiskaudelle, korkeintaan kahdelle kaudelle. Presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö ja hän saa ehdottaa pääministeriä, tehdä lakialoitteita ja estää lakeja veto-oikeudella (jonka parlamentin 2/3-enemmistö voi puolestaan kumota).[21] Tämänhetkinen presidentti on Uhnaagiin Hurelsuh.[32] Presidentin täytyy olla syntyperäinen Mongolian kansalainen ja vähintään 45-vuotias.[33]

Yksikamarinen, 76-jäseninen parlamentti valitaan yleisillä vaaleilla neljäksi vuodeksi kerrallaan. Äänioikeus on 18 vuotta täyttäneillä.[1]

Ulkopolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mongolian armeija on suhteellisen pieni. Mongolialla on hyvät suhteet naapurivaltioihin, sekä merkittäviin maailmanvaltioihin, kuten Yhdysvaltoihin, Venäjään, Pohjois-, ja Etelä-Koreaan, Japaniin ja Kiinaan. Mongolia tuki liittouman hyökkäystä vuonna 2003 Irakiin ja lähetti pieniä määriä sotilaita taistelemaan Yhdysvaltojen rinnalla. Mongoliasta on lähetetty sotilaita myös Afganistaniin. Vuosina 2005–2006 mongolialaisia oli asepalveluksessa Kosovossa. Marraskuussa 2005 George W. Bush vieraili ensimmäisenä yhdysvaltalaisena presidenttinä Mongoliassa. Venäjän presidentit Vladimir Putin ja Dmitri Medvedev vierailivat Mongoliassa vuonna 2009.[21]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Mongolian talous

Monet mongolit saavat elantonsa karjanhoidosta. Maatalous tuottaa 12 % kansantuotteesta ja työllistää 29 % työvoimasta.[1] Noin kolmannes kansasta kiertää edelleen jurttineen ja eläimineen laitumelta toiselle. Paimennettaviin eläimiin kuuluvat vuohet ja lampaat, pienemmässä määrin myös jakit, kamelit, lehmät ja hevoset. Vuonna 2008 46 % karjasta oli vuohia ja 42 % lampaita.[34]

Paheneva pula kunnon laidunmaista saa yhä useamman harkitsemaan elannon hankkimista maanviljelystä tai kasvimaanpidosta. Valtiontiloilla viljellään viljaa ja rehua suuressa mitassa. Elintarvikkeiden sekä kuparin jalostus ovat merkittävät vientituotteet. Vuonna 2009 julkistettiin uuden suuren kuparikaivoksen jalostussuunnitelma.[1] Mongolia on maailman kolmanneksi suurin fluoriitin tuottaja.[35] Maassa on varsin huomattavat öljy- ja maakaasuvarat, mutta niitä ei hyödynnetä pääoman ja perusrakenteen puutteen vuoksi. Maan tärkein kauppakumppani on Kiina, jonka kanssa se käy yli puolet ulkomaankaupastaan.[1]

Mongoliassa on merkittävä harmaan talouden sektori. Sen tärkein kumppani on Kiina. Harmaaseen talouteen osallistuvat myös monet ulkomailla laillisesti tai laittomasti työskentelevät mongolialaiset. Huoli rahanpesusta on kasvanut.[21]

Neuvostoliitto oli taloudellisesti Mongolian tärkeä tukija, ja sen romahdus aiheutti Mongoliassa syvän talouskriisin.[21] Karjanhoito on ollut hätätilaelinkeino, johon ihmisen siirtyvät muun tulonlähteen puuttuessa. Talousvaikeuksien aikana maahan on syntynyt suuri joukko pientilallisia, joilla on alle 200-päinen karjalauma.[34]

Merkittävimpiä luonnonvaroja ovat öljy, kivihiili, kupari, molybdeeni, volframi, fosfaatti, tina ja kulta.[1][36]

Väestöjakauma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kazakki-haukkametsästäjiä Sagsaissa

Suurin osa Mongolian väestöstä on mongoleja, jotka jakautuvat useisiin heimoihin. Näistä suurimman muodostavat halhat, joita on noin 82 %. Muita heimoja ovat dörbetit (3 %), bajadit (2 %) ja burjaatit (2 %), joitten lisäksi on vielä useita pienempiä heimoja. Väestöön kuuluvat mongolien lisäksi kazakit (4 %) ja muut turkkilaisheimot. Maassa pysyvästi oleskelevia ulkomaalaisia, lähinnä Kiinan ja Venäjän kansalaisia, on alle 1 % väestöstä.[37]

Vuonna 2010 väestöstä 53 % oli buddhalaisia. Šamanistejä oli 3 %, kristittyjä 2 % ja muslimeita 3 %. Kaikkiaan 39 % ei tunnustanut mitään uskontoa.[37]

Ethnologue-kirjan mukaan Mongoliassa käytetään 13 kieltä. Tiedot kunkin kielen puhujien määrästä ovat pääosin 1990-luvulta. Yli 25 tuhannen puhujan kieliä olivat tuolloin[38]

Mongolia satelliittikuvassa

Terveydenhuolto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mongolian terveydenhuollon päätavoitteena on saada ihmiset elämään pidempään, ja vähennettyä lapsikuolleisuutta. Mongolin keskimääräinen elinajanodote on 67–68[39] vuotta. Keskimäärin mongolinainen saa elämänsä aikana 1,87–2,25 lasta.[39]

AIDS- ja HIV-tapauksia on löydetty Mongoliassa vasta myöhään. Ensimmäinen AIDS-tapaus raportoitiin vuonna 1999, ja vuoteen 2006 mennessä niitä oli kuusi. Vuosina 2005–2007 raportoitiin kymmenkunta HIV-tartuntaa vuodessa, sitä ennen tunnettiin vain joitakin yksittäisiä tapauksia.[40]

Vuonna 1970 mongolinainen sai keskimäärin 7,48 lasta elämänsä aikana.[41] Vuoden 2014 arvio oli 2,22 lasta naista kohti.[1]

Mongolian syntyvyys romahti 1990-luvun laman seurauksena alle yhden prosentin lisääntymisnopeuteen, mutta on kohonnut 2000-luvulla ja nykyään keskimääräinen mongolialainen saa hieman alle kaksi lasta.[2]

Noin 27 % mongolialaisista on alle 14-vuotiaita. Mongolian väestönkasvu on noin 1,4 prosenttia vuodessa.[1] Mongolian kansankuva on muuttumassa. Noin 70 % väestöstä asuu kaupungeissa[1], kun vuonna 1956 kaupunkilaisten osuus oli noin 20 %.[42]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mongolian musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mongolialainen muusikko soittamassa hevosenpääviulua.

Mongolialaisen kansanmusiikin tunnetuimpia soittimia on ns. hevosenpääviulu, jonka kaulan pää on hevosen pään muotoinen. Soittimessa on kaksi hevosen häntäjouhista tehtyä kieltä, ja sitä soitetaan pystyasennossa.[43]

Yksi suosituimmista populaarimusiikkiyhtyeistä on The Hu. Se laulaa rockia mongoliksi, mutta on tehnyt joitakin levyjä myös englanniksi. Yhtye esittää myös herkkiä balladeja, ja sekoittaa musiikkiinsa myös tyypillisesti klassisessa musiikissa käytettyjä instrumentteja.[44]

Ruoka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mongolialaista perusravintoa ovat liha- ja maitotuotteet, joita saadaan noin 25 miljoonan yksilön karjasta. Ruoka on yleensä yksinkertaista eikä kovin tulisesti maustettua. Tyypillisiä ruokia ovat höyrytetyt lihatäytteiset raviolit, nuudeli-lammaskeitto ja paistetut lihapiirakat. Mongolialaiset juovat paljon teetä, useimmiten maidon ja joskus myös voin kanssa.[42]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mongolia on tullut urheilussa tunnetuksi erityisesti maan kulttuuriin liittyvästä hevosurheilusta, kamppailulajeista kuten vapaapainista ja judosta sekä ammunnasta. Mongoliassa erittäin suosittu tapahtuma on vuosittain järjestettävä naadam-festivaali, jossa kilpaillaan mongolialaisessa painissa, ratsastuksessa ja jousiammunnassa.[45]

Mongolia on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1964 lähtien.[46] Se on saanut yhteensä 24 mitalia[46], kaikki kesäkisoista[47]. Olympialajien lisäksi maa on menestynyt sumopainissa, jossa ensimmäinen mongolialainen suurmestari oli Asashōryū Akinori.[48]

Mongolia ei ole koskaan menestynyt jalkapallossa; maan maajoukkue ei ole selviytynyt arvoturnauksiin ja on ollut parhaimmillaan FIFA-rankingissa 170. sijalla[49]. Seurajoukkueiden korkein sarjataso on Mongolian jalkapalloliiga, jota on pelattu nykyisessä muodossaan vuodesta 1996 lähtien.[50]

Mongoliassa pelataan myös pienissä määrin jääkiekkoa, mutta maa ei ole menestynyt lajissa. Mongolian jääkiekkomaajoukkue osallistui 3. divisioonan maailmanmestaruuskilpailuihin vuosina 2007-2012. Mongolia ei koskaan voittanut 3. divisioonan maailmanmestaruuskilpailuissa yhtäkään ottelua. Mongolia on osallistunut CCOA turnaukseen vuodesta 2009 lähtien. CCOA turnauksessa Mongolia on voittanut neljästi pronssia vuosina 2013, 2014, 2015 ja 2016. Hopeaa vuonna 2017 ja kultaa vuosina 2018 ja 2019. Mongoliassa on kaksi jäähallia, 19 ulkojäähallia ja 730 jääkiekkoilijaa.[51]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • G. J. Ramstedt, suomalainen tutkimusmatkailija ja kielitieteilijä, jolla oli osansa Mongolian itsenäistymiseen johtaneissa tapahtumissa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Mongolia The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. Viitattu 17.7.2015. (englanniksi)
  2. ↑ a b c http://countrymeters.info/en/Mongolia
  3. ↑ a b http://www.focus-economics.com/countries/mongolia
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ Pinta-ala, väkiluku ja pääkaupunki maittain (Area, population and capital city by country)
  6. ↑ Origins of the Mongols Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  7. ↑ Xiongnu and Yuezhi Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  8. ↑ On the Documentation and Construction of Period Mongolian Names Baras-aghur Naran
  9. ↑ Rise of Chinggis Khan Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  10. ↑ Khubilai Khan and the Yuan Dynasty, 1261-1368 Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  11. ↑ The Yuan Dynasty Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  12. ↑ Mongolia in Transition, 1368-1911:Return to Nomadic Patterns Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  13. ↑ Caught Between the Russians and the Manchus Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  14. ↑ The End of Independence Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  15. ↑ Period of Autonomy, 1911-21 Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  16. ↑ Bawden C.R. The Modern History of Mongolia, 1968, Praeger publishers, New York, pp. 261-263
  17. ↑ Revolutionary Transformation, 1921-24 Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  18. ↑ http://www.taipeitimes.com/News/taiwan/archives/2002/09/10/167505
  19. ↑ a b Mongolia profile – Timeline BBC News
  20. ↑ a b Yumjaagiin Tsedenbal (Mongolian political leader) Encyclopædia Britannica. Viitattu 29.1.2020. (englanniksi)
  21. ↑ a b c d e Background Note Mongolia (Previous editions) 8.3.2011. US Department of State. Viitattu 6.1.2015.
  22. ↑ Uutiskatsaus. Mitä Missä Milloin 1994, s. 114. Otava 1993 ISBN 951-1-12765-9
  23. ↑ a b c Mongolia profile BBC News. 26.2.2018. Viitattu 29.1.2020. (englanti)
  24. ↑ https://www.emerald.com/insight/content/doi/10.1108/OXAN-DB222 emerald.com.
  25. ↑ Agence France-Presse: 'I am not a dictator': Mongolian PM survives attempted ousting The Guardian. 1.12.2018. Viitattu 29.1.2020. (englanti)
  26. ↑ Altai Tavan Bogd Tourist Information Center, Mongolia. Viitattu 17.7.2015. (mongoliksi)
  27. ↑ Geography Mongolia: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  28. ↑ Uvs Nuur Basin Unesco World Heritage (englanniksi)
  29. ↑ Climatological Information Ulanbataar WMO (englanniksi)
  30. ↑ Mongolia Country Guide BBC weather
  31. ↑ Mongolia Statoids
  32. ↑ Nationalist Candidate Battulga Wins Mongolian Election in Runoff Bloomberg. 7.7.2017. Viitattu 2.7.2019.
  33. ↑ Presidency Embassy of Mongolia in Belgium.
  34. ↑ a b The Mongolian Livestock Situation The Beef Site. 2009. (englanniksi)
  35. ↑ Florspar Seeking Alpha
  36. ↑ Kogel, Jessica Elzea: Industrial Minerals & Rocks, s. 712–713. (7. painos) Society for Mining, Metallurgy & Exploration, 2006. ISBN 978-0-87335-233-8
  37. ↑ a b Väestö ja asuminen vuoden 2010 väestönlaskennassa (PDF) (Sivut 22-24) National Statistical Office of Mongolia. Viitattu 17.7.2015. (mongoliksi)
  38. ↑ Languages of Mongolia Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International.
  39. ↑ a b World Population Prospects The 2006 Revision, Highlights
  40. ↑ Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Mongolia 2008 WHO. Viitattu 23.3.2011
  41. ↑ Mongolia Total Fertility rate Trading economics (WB data)
  42. ↑ a b Mongolia Countries and their cultures
  43. ↑ Morinkhuur: The Mongolian Horse Fiddle Mongoluls. 2002-2007. Viitattu 24.3.2011. (englanniksi)
  44. ↑ Hurd: famous Mongolian rock band aims to cross-over Mongoluls. 2002-2007. Viitattu 24.3.2011. (englanniksi)
  45. ↑ Naadam: Midsummer madness in Mongolia - Telegraph The Daily Telegraph. Viitattu 20. elokuuta 2010. (englanniksi)
  46. ↑ a b Mongolia - Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com.
  47. ↑ Mongolia Winter Sports - Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com. Viitattu 20. elokuuta 2010. (englanniksi)
  48. ↑ Mongolian sumo champion Asashoryu retires after brawl BBC
  49. ↑ FIFA.com - Mongolia: FIFA/Coca-Cola World Ranking FIFA. Viitattu 20. elokuuta 2010. (englanniksi)
  50. ↑ Mongolia - List of Champions rsssf.com. Viitattu 20. elokuuta 2010. (englanniksi)
  51. ↑ Elite Prospects - Challenge Cup of Asia (CCOA) www.eliteprospects.com. Viitattu 25.12.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mongolia.
Wikimatkoissa on matkaopas aiheesta Mongolia
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mongolia&oldid=22721461”