Troppaun konferenssi

Troppaun konferenssi oli Troppaussa Sleesiassa (nykyään Opava Tšekissä) loka–joulukuussa 1820 järjestetty kansainvälinen konferenssi, jossa Pyhään Allianssiin kuuluneet suurvallat Itävalta, Preussi ja Venäjä sopivat Napolissa puhjenneen vallankumouksen kukistamisesta. Kyseessä oli järjestyksessä toinen Wienin kongressia seuranneista neljästä suurvaltojen konferenssista, joiden järjestämisestä oli sovittu neliliittoa perustettaessa vuonna 1815. Troppaun konferenssi muistetaan siellä allekirjoitetusta Troppaun pöytäkirjasta.

Konferenssin taustalla oli heinäkuussa 1820 Napolissa puhjennut demokraattinen vallankumous, joka oli pakottanut Molempain Sisiliain kuningaskunnan hallitsijan Ferdinand I:n taipumaan perustuslaillisen monarkian hyväksymiseen. Kumoukseen oli osallistunut Italian yhdistymistä kannattaneen Carbonari-salaseuran jäseniä. Mullistus Italiassa uhkasi varsinkin Itävallan etuja, joten Itävalta suunnitteli puuttuvansa sotilaallisesti tapahtumiin. Näiden aikeiden paljastuttua kutsuttiin koolle kansainvälinen konferenssi. Kokoukseen osallistuivat Itävallan keisari Frans I, Venäjän tsaari Aleksanteri I ja Preussin kuningas Fredrik Vilhelm III ulkoministereineen, mutta Ranskasta ja Englannista oli vain tarkkailijoita. Kokouksessa kolmen vallan edustajat allekirjoittivat 19. marraskuuta 1820 pöytäkirjan, jossa annettiin hyväksyntä kollektiivisille toimille vallankumouksen pysäyttämiseksi. Päätöksessä ilmoitettiin myös, että vallankumouksen läpikäyneet valtiot erotettaisiin Euroopan maiden liitosta ja muut maat palauttaisivat ne aiempaan tilaansa tarvittaessa voimankäytöllä.

Englanti ja Ranska kieltäytyivät hyväksymästä Troppaun pöytäkirjaa, mikä merkitsi suurvaltojen välisen viisiliiton sisäistä hajaannusta. Konferenssia johtaneet Itävalta, Preussi ja Venäjä kutsuivat seuraavaksi vuodeksi uuden konferenssin koolle Laibachiin (Ljubljana) päättämään Napolin tilanteen ratkaisun tarkemmista yksityiskohdista. Sinne kutsuttiin myös Molempain Sisiliain kuningas.