Neliliitto (1815)
Neliliitto oli Britannian, Itävallan, Venäjän ja Preussin Napoleonin sotien jälkeen vuonna 1815 solmima liitto. Neliliitto syntyi jo vuonna 1813 sotilasliittona, jonka päämääränä oli Napoleonin kukistaminen. Tavoitteen saavuttamisen jälkeen liitto uudistettiin 20. marraskuuta 1815 allekirjoitetulla sopimuksella. Sen tarkoituksena oli estää Ranskan revanssipyrkimykset ja taata Wienin kongressissa päätettyjen rauhanjärjestelyiden pysyvyys.[1]
Sopimusta ehdotti lokakuussa 1815 Britannian ulkoministeri Robert Castlereagh, joka halusi säilyttää yhteisen rintaman Ranskaa vastaan, mutta vastusti Venäjän, Itävallan ja Preussin edellisessä kuussa allekirjoittamaa Pyhää allianssia. Vaikka neliliitto oli muodollisesti suunnattu Ranskaa vastaan, Castlereagh halusi sen avulla yhtä lailla estää Venäjän valtapyrkimykset saattamalla Venäjä muiden suurvaltojen valvontaan. Venäjän keisari Aleksanteri I olisi halunnut sisällyttää sopimukseen myös mahdollisuuden valvoa toisten valtioiden sisäisiä asioita ja tarvittaessa puuttua niihin vallankumousten estämiseksi. Nämä ehdotukset eivät kuitenkaan saaneet tukea muilta sopimusosapuolilta ja varsinkin Britannia halusi rajoittaa oikeutta puuttua muiden maiden sisäisiin asioihin sotilaallisilla interventioilla. Britannia hyväksyi kuitenkin Aleksanterin toisen ehdotuksen, jonka mukaan sopimusvaltojen tulisi järjestää säännöllisin väliajoin yhteisiä konferensseja.[2]
Sopimuksessa varauduttiin tilanteeseen, jossa Ranska uhkaisi uudelleen sodalla ja yhdenmukaiset toimet olisivat tarpeen rauhan säilyttämiseksi.[2] Osapuolet sitoutuivat Ranskan mahdollisen hyökkäyksen alkaessa lähettämään kukin 60 000 miestä sen torjumiseksi. Sopimuksen mukaan kyseiset maat lupautuivat myös järjestämään säännöllisin väliajoin Euroopan ongelmia käsitteleviä kansainvälisiä konferensseja, jotta maanosan kehitys saataisiin pysymään vuonna 1815 sovittujen ehtojen mukaisilla urilla.[1] Tämän mukaisesti järjestettiin seuraavina vuosina konferenssit Aachenissa (1818), Troppaussa (1820), Laibachissa (1821) ja Veronassa (1822).[2] Aachenin konferenssissa Ranska hyväksyttiin jäseneksi tuleviin neuvotteluihin, minkä myötä neliliitto muuttui viisiliitoksi.[1]
Alkuperäinen neliliittosopimus uusittiin salaisesti 1. marraskuuta 1818, mutta uutta yhteisrintamaa Ranskaa vastaan ei koskaan tarvittu.[1] Koska Pyhän allianssin maat halusivat käyttää kansainvälisiä konferensseja vastavallankumouksellisten interventioiden oikeuttamiseen, Britannia irtautui 1820-luvulla neliliiton yhteistyöstä.[2][1] Liitto lakkasi tämän jälkeen vähitellen käytännössä toimimasta.