Theresa Hak Kyung Cha

Wikipediasta
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 14. joulukuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Theresa Hak Kyung Cha
Theresa Hak Kyung Cha vuonna 1980
Theresa Hak Kyung Cha vuonna 1980
Henkilötiedot
Syntynyt4. maaliskuuta 1951
Busan, Etelä-Korea
Kuollut5. marraskuuta 1982 (31 vuotta)
New York, New York, Yhdysvallat
Kansalaisuus eteläkorealainen, yhdysvaltalainen
Taiteilija
Ala käsitetaide, kuvataide, videotaide, elokuva, performanssitaide, kirjallisuus
Taidesuuntaus käsitetaide, kokeileva kirjallisuus

Theresa Hak Kyung Cha (kor. 차학경, Cha Hak-gyeong; 4. maaliskuuta 1951 Busan, Etelä-Korea – 5. marraskuuta 1982 New York, New York, Yhdysvallat) oli etäläkorealais-yhdysvaltalainen kirjailija, kuvataiteilija, käsitetaitelija, videotaiteilija, elokuvaohjaaja ja tuottaja, joka tunnetaan parhaiten vuonna 1982 julkaistusta kokeilevasta proosateoksestaan Dictée.[1] Chata on pidetty avantgardistisena taiteilijana.[2] Hänen poikkitaiteinen taustansa näkyy vahvasti Dictéessä, joka risteyttää keskenään teksti- ja kuvamateriaalia.[3] Cha puhui paitsi koreaa ja englantia, myös ranskaa.[4] Dictée yhdisteleekin useita eri kieliä ja sisältää sekä englannin-, ranskan-, korean-, kiinan-, latinan- että kreikankielisiä osioita.[1] Teoksessa kerrotaan aasialaisten ja eurooppalaisten, sekä tunnettujen että Chan omaan sukuun kuuluvien naisten tarinoita, jotka on kirjoitettu fragmentaarisella tyylillä.[1] Chan kirjallisessa ja taiteellisessa työskentelyssä lähtökohtana oli ”etsiä kielen juuria ennen kuin ilmaisu syntyy kielen kärjessä.”[5] Hänen kirjallisille kokeiluilleen tunnusomaista on toisto ja minimalistinen pelkistäminen, jonka avulla hän tutki sitä, kuinka identiteetti ja minuus, ensi sijassa vähemmistöidentiteetti, muodostuu kielen epävakaissa ja monimerkityksisissä ilmaisuissa.[6] Dictéetä on opetettu erityisesti Yhdysvalloissa nykykirjallisuuden, aasialais-amerikkalaisen kirjallisuuden sekä feministisen kirjallisuuden kursseilla.

Tuotannon teemoista ja tyyleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korean kielen puhuminen oli kiellettyä Koreassa Japanin miehityksen aikana vuodesta 1910 vuoteen 1945.[6] Cha tarkastelee tuotannossaan tätä kolme ja puoli vuosikymmentä Koreassa kestänyttä kulttuurista sortoa ja sen vaikutuksia hänen kielen oppimisen prosesseihinsa sekä hänen ilmaisuunsa monikielisenä kirjailijana ja taiteilijana.[3][7] Cha oli tämän lisäksi pakolainen kolmannessa sukupolvessa; sekä hänen vanhempansa että isovanhempansa olivat joutuneet maanpakoon.[3][8][9] Chan tiedetään kirjoittaneen ensi sijassa kirjoituskoneella tai käsin ja muuntaneen tieten tahtoen yleiskielen normien mukaista kielenkäyttöä luodakseen teoksiinsa monimerkityksisyyttä (esimerkiksi ”some time” eikä ”sometime”).[10][3] Merkittävä osa hänen teoksistaan tarkastelee kielten välistä vuorovaikutusta ja keskittyy "kieliopillisiin rakenteisiin, syntaksiin, siihen miten sanat ja merkitykset rakentuvat kielijärjestelmässä niiden funktion tai käytön mukaan ja miten niitä voidaan muuntaa peukaloimalla: sellaisilla prosesseilla kuin muuttamalla syntaksia, eristämällä tai irrottamalla asiayhteydestä, toistamalla tai pelkistämällä minimaalisiksi yksiköiksi."[5] Chan teokset tarkastelevat sanattoman ja kommunikaation suhdetta ja tuottavat sekä monimerkityksisyyttä – kuten homofoniaa ja homonymiaa – että merkityksettömyyttä, kuten ilmaisun säröjä ja aukkoja ja kielen pettämistä monikielisessä ilmaisussa.[11]

Chan pääteos Dictée (1982) yhdistelee ja sekoittaa keskenään useita eri kieliä.[1] Sen ilmaisu on rikkonaista ja toisteista ja perustuu tiuhaan koodinvaihtoon, joka muistuttaa näitä kieliä opettelevan ihmisen puhetta.[6][12][13] Hyun Yi Kangin mukaan tämä saa lukijan "pohtimaan uusiksi kielen ja kirjoittamisen arbitraarista ja ideologista luonnetta ja haastaa normien mukaisen kielenkäytön vaatimuksia."[14] Cha etsii teoksessa muotoa irralliselle identiteetilleen esimerkiksi korealaisista sosiaalisista ja uskonnollisista koodeista ja merkityksistä, kuten kungfutselaisuudesta.[6] Dictéetä on tulkittu Chan pyrkimyksenä palauttaa menetetty sukuhistoriansa luomalla ja artikuloimalla se uusiksi sanojen ja kuvien avulla.[7] Dictéessä puhe vaikuttaa pakolaisuuden trauman murtamalta.[7] Aura Sevón tuo väitöstutkimuksessaan esiin kuitenkin myös monikieliseen ilmaisuun sisältyvää luovaa ja poeettista potentiaalia.[3]

Lapsuus, nuoruus, koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hak Kyung Cha syntyi Etelä-Korean Busanissa Korean sodan aikana. Hän oli viidestä lapsesta keskimmäinen.[15] Chan vanhemmat, äiti Hyung Soon Cha ja isä Hyung Sang Cha, olivat kumpikin siirtolaisia ja varttuneet Japanin miehityksen aikana Mantšuriassa, missä heidät oli pakotettu puhumaan japania ja työskentelemään japanin kielellä.[16][9] Cha muutti perheineen Yhdysvaltoihin 1962.[4] Perhe asettui ensin Havaijille ja kaksi vuotta myöhemmin San Franciscon lahdelle 1964.[4] Cha opiskeli San Franciscon katolisessa Convent of the Sacred Heart High Schoolissa muun muassa kreikkalaisia ja roomalaisia kirjallisuuden klassikkoja sekä ranskan kieltä ja lauloi Sacred Heartin kuorossa.[4] Lukiosta valmistuessaan hän oli voittanut useita palkintoja, muun muassa runokilpailun 14-vuotiaana opiskeltuaan englantia vasta kaksi vuotta.[17][4] Myöhemmin Cha opiskeli Kalifornian yliopistossa Berkeleyssa kuvataiteita ja yleistä kirjallisuustiedettä ja luki paitsi korealaista runoutta myös etenkin ranskalaisia modernisteja ja postmodernisteja.[4] Hän työskenteli Pacific Film Archivessa lipunmyyjänä vuosina 1974–1977 ja suoritti samoina vuosina kaksi jatkotutkintoa kuvataiteessa (MA 1977; MFA 1978).[4]

Cha kiinnostui myös elokuvasta ja toivoi voivansa integroida elokuvateoriaa osaksi taiteellista työskentelyään.[7] Vuonna 1976 hän opiskeli Pariisissa Centre d'Études Américains du Cinémassa Jean-Louis Baudryn, Raymond Bellourin, Monique Wittigin sekä Christian Metzin johdolla.[4] Näiden kohtaamisten kulminaationa Cha toimitti elokuvateoreettisen antologian Apparatus/Cinematographic Apparatus: Selected Writings (Tanam Press, 1980), joka sisältää artikkeleita muun muassa Maya Derenilta, Roland Barthesilta, Jean-Louis Baudrylta, Thierry Kuntzelilta ja Christian Metzilta sekä Chan dekonstruktiivisen runoteoksen Commentaire.[18] Monisivuisessa elokuvallisessa runoteoksessa Cha dekonstruoi ranskan sanaa commentaire ('kommentti') leikkien sen ranskan- ja englanninkielisten osioiden homofonisuudella (comment, taire, commentary, tear, jne.)[10]

Ura ja elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chan taiteellinen tuotanto koostuu neljästä julkaistusta kirjasta; kuudesta videoteoksesta; kahdesta elokuvasta; kuudesta käsitetaiteellisesta, postitaiteeseen liittyvästä teoksesta; yhdeksästä performanssista; viidestä veistoksesta; viidestä teoksesta kankaalle; viidestä teoksesta paperille sekä kahdeksasta taiteilijakirjasta.[9] Tutkija Elvan Zabunyan summaa Chan työn merkitystä muun muassa niin, että se on innoittanut tutkimusta, joka nousee postmoderneista ja postkoloniaalisista teoretisoinneista sekä feministisestä problematiikasta, johon nivoutuu "rodun" tai etnisyyden kysymyksiä.[9]

Cha aloitti uransa performanssitaiteilijana, tuottajana, ohjaajana ja kirjoittajana vuonna 1974.[4] Hän työskenteli myös Berkeleyn Pacific Film Archivessa lipunmyyjänä vuodesta 1974 vuoteen 1977.[4] Cha opiskeli ja työskenteli enimmäkseen San Franciscon lahdella, mutta sen lisäksi myös Pariisissa, Amsterdamissa ja New Yorkissa.[4]

Vuonna 1979 Cha matkusti takaisin Etelä-Koreaan ensimmäistä kertaa seitsemääntoista vuoteen.[4] Hän kirjoittaa kaipuustaan Koreaan teoksessaan Exilée, jossa kuvailee lentoa niiden aikavyöhykkeiden kautta, jotka erottavat San Franciscon Soulista.[19] Perheen pakolaisuus oli ydintapahtuma hänen elämässään, ja sitä hän käsitteli teoksissaan usein symbolisesti ja kielellisesti ilmentämällä irrallisuutta teosten visuaalisen ja kielellisen muodon murtumien kautta.[6]

Elokuussa 1980 Cha muutti New York Cityyn, missä hän työskenteli Tanam Press -kustantamossa.[4] Aiemmin samana vuonna hän oli matkustanut Japaniin ja Etelä-Koreaan kuvaamaan veljensä avustuksella elokuvaansa White Dust From Mongolia.[4] He eivät koskaan saaneet elokuvaa valmiiksi Etelä-Korean vaarallisen poliittisen tilanteen takia.[4] Maan presidentti Park Chung Hee oli murhattu vuotta aiemmin ja uusia, rajoittavia lakeja oli säädetty sen seurauksena. Cha veljineen joutui eteläkorealaisten viranomaisten ahdistelemaksi, sillä nämä luulivat heitä pohjoiskorealaisiksi vakoojiksi.[17]

Vuonna 1981 Cha ryhtyi opettamaan videotaidetta Elizabeth Seton Collegessa ja työskenteli samaan aikaan Metropolitan Museum of Artin design-osastolla.[4] Vuonna 1982 hänelle myönnettiin taiteilijaresidenssi Nova Scotia College of Art and Designista.[4] Samana vuonna hän meni naimisiin Richard Barnesin kanssa – pari oli tavannut piirustuskurssilla UC Berkeleyssa 1975.[4]

Chan performanssitaiteesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chan performanssitaide ottaa kantaa katsojan ja yleisön osallisuuteen teokseen.[5] Uran alkupuolen teokset "pyrkivät osallistamaan katsojan osaksi teosta niin läpikotaisesti kuin mahdollista."[20] Teos A Ble Wail (1975) hyödyntää kynttilän heijastusten peilattua välkettä, joka tuo performanssiin elokuvamaisuutta ja saa aikaan vaikutelman, jota Constance M. Lewallen kuvailee "kohonneeksi vastaanottavaisuuden tilaksi".[17] Teoksessa yleisö oli etäällä Chasta, joka istui läpinäkyvän verhon takana pukeutuneena valkoiseen, perinteistä korealaista asua hanbokia muistuttavaan kaapuun.[21] Performanssin kuvailussa Cha mainitsi: "Tässä teoksessa haluan olla yleisön unelma."[17]

Vaikutteet, elokuva ja videotaide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pacific Film Archivessa työkennellessään Cha kiinnostui Marguerite Durasin, Jean-Luc Godardin, Alain Resnais'n ja Yasujirō Ozun elokuvista.[4] Carl Theodor Dreyerin tuotanto inspiroi häntä erityisesti, ennen kaikkea elokuva Jeanne d'Arcin kärsimys (1928), johon Cha viittaa paitsi Dictéessä myös videoinstallaatiossaan Exilée (1980).

Chan kuvataiteellisessa tuotannossa näkyy vaikutteita länsirannikon 1960- ja 1970-lukujen käsitetaiteesta ja Fluxus-liikkeestä.[9] Hän oli kiinnostunut ruumiista ja kielestä taiteessa ja kirjallisuudessa.[3] Videoteos Mouth to Mouth[21] (1975) kuvaa hänen suutaan, joka ääntää äänettömästi korean kielen kahdeksan vokaalia. Chan erityinen suhde kieleen ja ruumiiseen näkyy Mouth to Mouthissa sekä teoksessa hyödynnetyissä ruumiillisen videotaiteen tekniikoissa, joiden avulla hän tutkii omaa diasporista identiteettiään ja minuuttaan ja valaisee kieleen ja ruumiiseen kohdistuvaa kolonialistista vallankäyttöä.[22]

Vidéoème -teoksessaan[21] (1976) Cha loihtii ilmoille sanoilla leikkien moniaistisen vaikutelman kielestä. Teos jäsentyy myös menetyksen ja näkymättömyyden teemoihin, mikä ilmenee sen nimeen sisältyvässä monikielisessä ja monimerkityksisessä sanaleikissä: "vidé" tarkoittaa ranskaksi 'tyhjennettyä'', ja "video" merkitsee paitsi teoksen lajia myös nähdä-verbiä latinaksi.[23]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viikon kuluttua Dictéen julkaisusta vartija Joey Sanza raiskasi ja murhasi Chan Manhattanin Puck Buildingissa 5. marraskuuta 1982. Cha oli mennyt rakennukseen tapaamaan miestään Richard Barnesia, joka dokumentoi rakennuksen kunnostustyötä ja jolla oli siellä toimisto.[4][24][25]

Sanza vangittiin Floridassa puolen vuoden kuluttua Chan murhasta: Sanza tunnusti kaksitoista tekemäänsä seksuaalirikosta ja hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.[24]

Chan kuoleman vuoksi kesken jääneisiin töihin kuuluu elokuva, kirja, mainoskritiikki sekä taideteos käsien esittämisestä länsimaisessa maalaustaiteessa.[4]

New York Times julkaisi Chan muistokirjoituksen sarjassaan Overlooked ('Unohdetut') vuonna 2022.[25]

Taiteellinen perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 Chan veli John Cha lahjoitti sisarensa taiteellisen tuotannon videoteoksineen sekä arkiston Berkeleyn taidemuseolle ja Pacific Film Archivelle BAMPFAlle.[4] Ne ovat vapaasti katsottavissa ja tutkittavissa myös BAMPFAn digitaalisessa arkistossa.[26][21]

Berkeleyssä toimiva Third Woman Press julkaisi vuonna 1994 Elaine Kimin ja Norma Alarcónin toimittaman kokoelman Writing Self, Writing Nation, joka sisältää Dictéetä käsitteleviä kriittis-teoreettisia esseitä.[6] Nykyisin Dicteetä opiskellaan erityisesti Yhdysvalloissa nykykirjallisuuden, kokeilevan ja avantgardekirjallisuuden sekä aasialais-amerikkalaisen kirjallisuuden kursseilla.

Ranskalainen Elvan Zabunyan laati ensimmäisen Chan tuotantoa tarkastelevan monografian Theresa Hak Kyung Cha, Berkeley 1968, jonka julkaisi 2013 Les presses du réel.[9]

Chan tuotannon vastaanotto on vaihdellut riippuen ajankohtana vallitsevista yhteiskunnallisista ja esteettisistä diskursseista.[27] 1970-luvulla hänen teoksissaan oltiin kiinnostuneita etenkin niiden muodollisesta kokeilusta suhteessa San Franciscon lahden avantgardetaidekenttään.[9] 1980-luvulla feministinen teoria tarjosi ensisijaisen kehyksen hänen teostensa tulkintaan, kun taas 1990-luvun alkupuolelta lähtien tulkinnoissa on painotettu hänen eteläkorealais-yhdysvaltalaista identiteettiään, ja hänen kirjallisia teoksiaan on luettu enimmäkseen vähemmistökirjallisuutena.[6][27]

Cha on yksi korealaisen diasporan varhaisista nykytaiteilijoista Yhdysvalloissa: hänen teoksissaan ryhdyttiin pohtimaan muun muassa sitä, miten taiteilijat ja taiteen periferia uudistavat avantgardistisen ja kokeilevan taiteen ja kirjallisuuden valtavirran perinnettä.[27] Chan kirjallinen tuotanto on merkittävä yhdistäessään kokeilevaa kirjallisuutta ja vähemmistökirjallisuutta.[27]

Julkaistut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • (2001) [1982]. Dictée. Berkeley: University of California Press. ISBN 9780520231122.
  • (1995). Commentaire. Kaya Productions.
  • (1980). Exilee & Temps Morts. New York: Tanam Press.
  • (1980). Apparatus-Cinematographic Apparatus: Selected Writings. New York: Tanam Press. ISBN 9780934378475.
  • (1979). Étang. Berkeley: Line.
  • (1978). Reveille dans la Brume.
  • (1978). Audience Distant Relative. The Little Word Machine Publication.
  • Lewallen, Constance (2001). The Dream of the Audience. Berkeley: University of California Press. ISBN 9780520232877.
  • Lewallen, Constance (2009). Exilée & Temps Morts: Selected Works. Berkeley: University of California Press. ISBN 9780520259096.

Filmografia ja videografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teosvalikoima, Electronic Arts Intermix, Inc., New York[28]:

  • Secret Spill (1974) 27 min., mustavalkoinen, ääni.[21]
  • Mouth to Mouth (1975) 8 min., mustavalkoinen, ääni.[21]
  • Permutations (1976) 10 min., mustavalkoinen, ääni.[29]
  • Vidéoème (1976) 3 min., mustavalkoinen, ääni.[21]
  • Re Dis Appearing (1977) 3 min., mustavalkoinen, ääni.[21]
  • White Dust From Mongolia (1980) 30 min., mustavalkoinen (kesken jäänyt teos).[26]

Performanssit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Barren Cave Mute (1974), University of California, Berkeley.
  • Aveugle Voix (1975), 63 Bluxome Street, San Francisco.[21]
  • A Ble Wail (1975), Worth Ryder Gallery, University of California, Berkeley.[21]
  • Life Mixing (1975), University Art Museum, Berkeley.
  • From Vampyr (1976), Centre des études américains du cinéma, Pariisi, Vampyr-elokuvan inspiroima teos
  • Reveille dans la Brume (1977), La Mamelle Arts Center & Fort Mason Arts Center, San Francisco.
  • Monologue (1977), KPFA Radio Station, Berkeley.
  • Other Things Seen. Other Things Heard (1978), Western Front Gallery, Vancouver & San Francisco Museum of Modern Art (SFMOMA).
  • Pause Still (1979), 80 Langton Street, San Francisco.
  • Exilée (1980), San Francisco Art Institute, SFMOMA, The Queens Museum (1981).

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Cha, Theresa Hak Kyung: Dictée. New York: Tanam Press, 1982.
  2. ↑ Jeon, Joseph Jonghyun: Racial Things, Racial Forms. Objecthood in Avant-garde Asian American Poetry. Iowa: University of Iowa Press, 2012.
  3. ↑ a b c d e f Sevón, Aura: "Radical Multiplicity: Translingual 'Feminine' Writing and Corporeal Knowing in the Works of Theresa Hak Kyung Cha, Hélène Cixous, and Marguerite Duras." 24.5.2024. Uni. Turku, väitöskirja. Viitattu 1.11.2024.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Roth, Moira: “Theresa Hak Kyung Cha 1951–1982: A Narrative Chronology”, 151–161. Writing Self, Writing Nation. A Collection of Essays on Dictée by Theresa Hak Kyung Cha, 1994. Toim. Elaine H. Kim and Norma Alarcón. Berkeley: Third Woman Press.
  5. ↑ a b c Cha, Theresa Hak Kyung: "Artist's Statement", 1978. University of California, Berkeley. Berkeley Art Museum and Pacific Film Archive.
  6. ↑ a b c d e f g Kim, Elaine H. ja Norma Alarcón: Writing Self, Writing Nation. A Collection of Essays on Dictée by Theresa Hak Kyung Cha. Berkeley: Third Woman Press, 1994.
  7. ↑ a b c d Rinder, Lawrence: "The Plurality of Entrances, the Opening of Networks, the Infinity of Languages." Toim. Lewallen, Constance M. The Dream of the Audience: Theresa Hak Kyung Cha (1951–1982), 2001, s. 23. Berkeley: University of California Press.
  8. ↑ Oh, Yoon Jeong: Translating Melancholia: The Multiplicity of Language and the Logic of Translation in the Postcolonial Writings of Yi Sang, Theresa Hak Kyung Cha, and Ook Chung, s. 106. Cornell University, väitöskirja, 2016.
  9. ↑ a b c d e f g Zabunyan, Elvan: Theresa Hak Kyung Cha, Berkeley 1968. Dijon: Les presses du réel, 2013. ISBN 9782840665762
  10. ↑ a b Lewallen, Constance M.: "Audience Distant Relative. An Introduction to the Writings of Theresa Hak Kyung Cha". Exilee; Temps Morts; Selected Works, 2009. S. 3. Berkeley: University of California Press.
  11. ↑ Sevón, Aura: "Radical Multiplicity: Translingual 'Feminine' Writing and Corporeal Knowing in the Works of Theresa Hak Kyung Cha, Hélène Cixous, and Marguerite Duras" 24.5.2024. Väitöskirja, Uni. Turku. Viitattu 1.11.2024.
  12. ↑ Spahr, Juliana M.: “Postmodernism, Readers, and Theresa Hak Kyung Cha’s Dictée”. College Literature, 23, 1996: 23–43.
  13. ↑ Joo, Hee-Jung Serenity & Christina Lux: “Dismantling Bellicose Identities: Strategic Language Games in Theresa Hak Kyung Cha’s Dictée” Journal of Transnational American Studies. 4(1), 2012: 1–18. Viitattu 3.11.2024.
  14. ↑ Kang, Hyun Yi: "Unnaming the same: Theresa Hak Kyung Cha’s Dictée". Writing Self, Writing Nation: A Collection of Essays on Dictée by Theresa Hak Kyung Cha, 1994. Toim. Norma Alarcón & Elaine H. Kim. Berkeley: Third Woman Press.
  15. ↑ Lewallen, Constance M.: "Audience Distant Relative: An Introduction to the Writings of Theresa Hak Kyung Cha". Exilee; Temps morts; Selected works, 2009. S. 1. Berkeley: University of California Press.
  16. ↑ "Hyung-Soon Cha Obituary (2008) - San Francisco Chronicle" Legacy. 20.8.2008. San Francisco Chronicle.
  17. ↑ a b c d Lewallen, Constance M.: The Dream of the Audience: Theresa Hak Kyung Cha, 2001, 1–13. Berkeley: University of California Press.
  18. ↑ Cha, Theresa Hak Kyung: Apparatus-Cinematographic Apparatus: Selected Writings. New York: Tanam Press, 1980.
  19. ↑ Cha, Theresa Hak Kyung: Exilee & Temps Morts. New York: Tanam Press, 1980.
  20. ↑ Barry, Judith: "Women, Representation, and Performance Art: Northern California". Performance Anthology: Source Book of California Performance Art, 1989, 439-462. Toim. Loeffler, Carl E. & Darlene Tong. San Francisco: Last Gasp Press.
  21. ↑ a b c d e f g h i j Cha, Theresa Hak Kyung: Mouth to Mouth Vide o eme Re Dis Appearing University of California, Berkeley Art Museum and Pacific Film Archive (BAMPFA). Viitattu 1.11.2024.
  22. ↑ Schultz, Stacy E.: "Asian American Women Artists: Performative Strategies Redefined". Journal of Asian American Studies, 15, no. 1 (2012): 105-127. doi:10.1353/jaas.2012.0000..
  23. ↑ Lamm, Kimberly K.: “Mouth Work: Writing the Voice of the Mother Tongue in the Art of Theresa Hak Kyung Cha.” Oxford Art Journal. 43, no. 2 (December 2020): 171–93. Viitattu 1.11.2024.
  24. ↑ a b Dziemianowicz, Joe: "Historic NYC Building Becomes Murder Scene For Artist On Verge Of A Career Breakthrough" Oxygen. 12.2.2022. Viitattu 1.11.2024.
  25. ↑ a b Saltzstein, Dan: "Overlooked No More: Theresa Hak Kyung Cha, Artist and Author Who Explored Identity." New York Times. 7.1.2022. Viitattu 1.11.2024.
  26. ↑ a b Calisphere calisphere.org.
  27. ↑ a b c d Yu, Timothy: “Theresa Hak Kyung Cha and the Impact of Theory”. The Cambridge History of Asian American Literature, 2016. Toim. Rajini Srikanth & Min Hyoung Song. Cambridge: Cambridge University Press. 306–323.
  28. ↑ Electronic Arts Intermix. eai.org. Viitattu 1.11.2024.
  29. ↑ Cha, Theresa Hak Kyung: Permutations Calisphere. University of California. Viitattu 1.11.2024.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en: Theresa Hak Kyung Cha  –  1.11.2024 versio
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Theresa_Hak_Kyung_Cha&oldid=22895107”