The Beatlesin kulttuurivaikutus

Englantilaista rock-yhtyettä The Beatlesia pidetään laajalti populaarimusiikin historian merkittävimpänä ja vaikutusvaltaisimpana yhtyeenä. He synnyttivät "Beatlemania"-ilmiön vuonna 1963 ja saavuttivat kansainvälisen supertähteyden vuonna 1964, jatkaen aktiivisina vuoteen 1970 saakka, jolloin yhtye virallisesti hajosi.

Vuosikymmenen jälkipuoliskolla The Beatlesia pidettiin usein yhtenä yhteiskunnallisen kehityksen suunnannäyttäjistä. Heidän vaikutuksensa ulottui niin aikakauden nuorisoon ja vastakulttuuriin kuin brittiläiseen identiteettiin ja populaarimusiikin kehitykseen. Yhtye oli myös keskeisessä roolissa musiikin aseman vakiinnuttamisessa taiteen muotona.

Beatles avusti ja inspiroi monia 1960-luvun kulttuuriliikkeitä. Britanniassa heidän nousunsa symboloi nuorisovetoisia muutoksia sodanjälkeisessä yhteiskunnassa ja teini-ikäisten kaupallisessa kulutuksessa. He johtivat siirtymää amerikkalaisten artistien maailmanlaajuisesta rock and roll -dominanssista brittiläisiin artisteihin, mikä tunnetaan Yhdysvalloissa nimellä "British Invasion". Yhtye inspiroi nuoria aloittamaan musiikkiuran, ja monet tunnetut artistit, kuten Billy Joel, Tom Petty, Gene Simmons, Joe Perry, Nancy Wilson, Kenny Loggins ja Bruce Springsteen, ovat kertoneet The Beatlesin esiintymisen Ed Sullivan Show'ssa olleen heille suuri inspiraatio.

Vuodesta 1964 vuoteen 1970 The Beatlesillä oli Yhdysvalloissa myydyin single joka kuudes viikko ja myydyin albumi joka kolmas viikko. Vuonna 1965 heille myönnettiin MBE-arvonimet, mikä teki heistä ensimmäiset pop-kulttuurin vaikuttajat Britanniassa, joille tällainen kunnianosoitus on myönnetty.

The Beatlesin musiikki yhdisteli innovatiivisesti klassisia elementtejä, perinteisiä pop-muotoja ja epätavallisia äänitystekniikoita, erityisesti albumeilla Rubber Soul (1965), Revolver (1966) ja Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band (1967). Heidän edistysaskeleensa tuotannossa, sävellyksissä ja pop-musiikin taiteellisessa kehityksessä vaikuttivat laajasti muihin artisteihin ja bändeihin. Yhtye vaikutti myös kulttuurisiin muutoksiin, kuten siirtymään sinkuista albumien kuunteluun hallitsevana musiikin kulutustapana, psykedeelisten huumeiden ja itämaisen henkisyyden kasvavaan kiinnostukseen sekä uusien muotitrendien synnyttämiseen.

The Beatles oli myös edelläkävijä levynkansissa, musiikkivideoissa ja monissa tietoisesti kehitetyissä musiikkityyleissä, kuten jangle, folkrock, power pop, psykedeelinen rock ja pop, artpop, progressiivinen rock, heavy metal ja elektroninen musiikki.

1960-luvulla The Beatles hallitsi pop- ja rock-listoja, rikkoen lukuisia myyntiennätyksiä, joista monet ovat säilyneet vuosikymmeniä. Heidän asemansa musiikkimaailmassa on ennennäkemätön, ja heidän kappaleensa ovat historian eniten coveroituja – esimerkiksi "Yesterday"-kappaleesta oli tehty yli 1 600 cover-versiota vuoteen 1986 mennessä. The Beatles on historian myydyin artisti, ja heidän levymyynnikseen on arvioitu lähes 1 miljardi levyä maailmanlaajuisesti. Time-lehti sisällytti heidät 1900-luvun 100 tärkeimmän henkilön joukkoon.

Laajuus

The Beatles perustettiin Liverpoolissa vuonna 1960. Uransa aikana he laajensivat merkittävästi käsityksiä musiikin ja populaarikulttuurin rajoista. Rolling Stone Encyclopedia of Rock & Roll (2001) kuvasi heidän vaikutustaan erityisen laajaksi koko länsimaiseen kulttuuriin. Kriitikot toteavat, että The Beatlesin diskografia oli "ennakkotapaus lähes jokaiselle rockin muodolle... Vaikka monet heidän myyntiennätyksensä on sittemmin ylitetty, mikään bändi ei ole muuttanut niin radikaalisti rock & rollin soundia ja merkitystä."

AllMusicin kriitikko Richie Unterberger tunnustaa The Beatlesin "rock-aikakauden suurimmaksi ja vaikutusvaltaisimmaksi esiintyjäksi ja yhtyeeksi", joka "toi populaarimusiikkiin enemmän innovaatioita kuin mikään muu 1900-luvun rock-bändi."

Myyntiluvut

1960-luvulla The Beatles hallitsi pop- ja rock-myyntilistoja. Yhtyeen toinen listaykkönen, "She Loves You", nousi Britannian listahistorian myydyimmäksi singleksi, ja se piti ennätystään vuoteen 1978 asti. Bändin kaksi ensimmäistä albumia Please Please Me (1963) ja With the Beatles (1963), pysyttelivät kumpikin listojen kärjessä yhteensä 51 viikon ajan. Vuodesta 1963 alkaen The Beatles saavutti 11 peräkkäistä listaykköstä Record Retailer-listalla, ja sarja päättyi, kun heidän kaksois-A-puolen singlensä "Strawberry Fields Forever" / "Penny Lane" sijoittui toiseksi.

4. huhtikuuta 1964 The Beatles teki historiaa Yhdysvaltain Billboard-listalla, kun he teki viisi kärkisijaa kappaleilla "Can't Buy Me Love", "Twist and Shout", "She Loves You", "I Want to Hold Your Hand" ja "Please Please Me". Samalla heillä oli 11 muuta kappaletta Billboard Hot 100-listalla. Yhdeksän peräkkäisen viikon ajan he hallitsivat Billboard Hot 200-listan kahta kärkisijaa kahden ensimmäisen albuminsa uudelleen muokatuilla versioilla. Vuoteen 2018 mennessä he olivat yhä ainoa esiintyjä, joka oli täyttänyt Billboard Hot 100 -listan viisi kärkisijaa. Lisäksi he rikkoivat 11 muuta listaennätystä Billboardin single- ja albumilistoilla tuona aikana.

The Beatlesin listadominointi oli ilmiömäistä kansainvälisesti vuonna 1964. Esimerkiksi Australiassa heidän kappaleensa täyttivät maaliskuun lopulla listan kuusi kärkisijaa, ja Kanadassa heillä oli yhdeksän kappaletta kymmenen parhaan joukossa.

15. elokuuta 1965 The Beatlesista tuli ensimmäinen viihdyttäjä, joka järjesti konsertin urheilustadionilla, kun he esiintyivät Shea-stadionilla New Yorkissa 55 600 katsojan edessä. Tapahtuma teki ennätyksen niin kävijämäärällään kuin tuloillaan, kerryttäen 304 000 dollaria (vastaten 2,94 miljoonaa dollaria vuonna 2023).

The Beatlesin ennätyssarja Billboard Hot 100 -listan kuudesta peräkkäisestä ykköshittistä alkoi tammikuussa 1965 ja päättyi tammikuussa 1966, kappaleilla "I Feel Fine", "Eight Days a Week", "Ticket to Ride", "Help!", "Yesterday" ja "We Can Work It Out". Tämä ennätys pysyi voimassa, kunnes Whitney Houston saavutti seitsemän peräkkäistä ykkössijaa vuonna 1988.

Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band (1967) oli 1960-luvun myydyin albumi Isossa-Britanniassa, ja The Beatlesillä oli neljä kertaa vuoden myydyin albumi kyseisessä maassa. Vuodesta 2019 lähtien, albumin sertifioitu myynti Isossa-Britanniassa oli 5,1 miljoonaa kappaletta, tehden siitä maan kaikkien aikojen kolmanneksi myydyimmän albumin ja myydyimmän studioalbumin. Vuonna 1968 julkaistu kaksoisalbumi The Beatles (1968) (tunnetaan myös nimellä "White Album") nousi historian nopeimmin myydyksi albumiksi. Capitol Records raportoi 2 miljoonan ennakkotilauksista Yhdysvalloissa, ja monet kaupat myivät koko varastonsa loppuun yhden päivän aikana.

Beatlemania

Pääartikkeli: Beatlemania

Vuoden 1963 lopulla brittiläinen lehdistö loi termin "Beatlemania" kuvaamaan kasvavaa ja yhä hysteerisempää innostusta The Beatlesia kohtaan. Termi yleistyi erityisesti sen jälkeen, kun yhtye esiintyi 13. lokakuuta sunnuntai-iltana Lontoon Palladiumissa. Keskellä keikkaa lehdistö raportoi villeistä yleisökohtauksista tapahtumapaikan ulkopuolella. Tapahtumaa seurasi televisiosta 15 miljoonaa katsojaa, ja pian sen jälkeen sanottiin, että Britannia oli "Beatlemanian" vallassa. Fraasi "Yeah, Yeah, Yeah!", joka esiintyi bändin hitissä "She Loves You", tuli heidän eurooppalaisen yleisönsä tunnusmerkiksi.

Kun Beatlemania muuttui kansainväliseksi ilmiöksi vuonna 1964, se ylitti intensiivisyydessään aiemmat fanikulttuurin esimerkit, kuten Elvis Presleyn ja Frank Sinatran kohdalla nähdyn ihailun. Beatles-hysteriaa esiintyi kaikkialla, missä bändi soitti. Kun yhtye kiersi Australiassa kesäkuussa 1964, vierailulle annettiin kansallisen tapahtuman asema. Adelaidessa 300 000 hengen väkijoukko oli suurin koskaan Australiassa kirjattu yhteen paikkaan kerääntynyt joukko. Yhdysvaltalainen promoottori Sid Bernstein, joka järjesti yhtyeen kuuluisat Shea-stadion-konsertit, totesi, että vain Adolf Hitlerillä oli ollut vastaavaa vaikutusvaltaa massoihin. Bernstein oli varma, että yhtye "voisi vaikuttaa jopa presidentinvaaleihin, jos he niin haluaisivat".

Kun The Beatlesille myönnettiin MBE-arvonimet kuningattarelta, noin 4 000 fania kokoontui Buckinghamin palatsin eteen Lontoossa. Fanit lauloivat "God Save the Beatles" ja "Yeah, Yeah, Yeah!", ja osa faneista jopa pyrki poliiseja uhmaten ylittämään palatsin portit.

The Beatles kyllästyi kuitenkin kiertue-elämään, fanien liian tungettelevaan käytökseen ja jatkuvaan huutamiseen, joka teki heidän esiintymisistään lähes kuulumattomia. Tämän vuoksi he lopettivat keikkailun vuonna 1965 ja keskittyi studiotyöskentelyyn, minkä jälkeen Beatlemania jatkui pienemmässä mittakaavassa.

Persoonallisuus ja muoti

Rolling Stonen toimittajat kuvailivat The Beatlesia yhtyeeksi, joka "määritteli 60-luvun tyylin: älykäs, idealistinen, leikkisä, kunnioittamaton ja eklektinen". Heidän ansiostaan pohjoisen Englannin aksentit saivat laajempaa suosiota brittiläisessä radiossa ja televisiossa. Kirjailija Sean O'Hagan muisteli vuonna 2016: "Kaikki heissä –heidän vaatetuksensa, tapansa puhua ja laulunsa, loi uusia malleja, joita ei oltu aiemmin nähty. He haastoivat ne väsyneet perinteet, jotka olivat määritelleet luokkayhteiskuntaan sidotun 60-luvun alun Britannian."

Populaarimusiikin taiteellisuus

Sanoittaminen

Yhtyeen varhaisen menestyksen myötä Lennon–McCartney-kumppanuus mullisti sanoittamisen Britanniassa, haastamalla perinteisen Denmark Streetin sisäisten lauluntekijöiden käytännön. Yhdysvalloissa heidän vaikutuksensa ulottui musiikkiteollisuuden rakenteisiin, sillä he yhdistivät lauluntekijän ja esiintyjän roolit tavalla, joka uhkasi Brill Buildingin kirjoittajia sekä muita amerikkalaisia ammattilauluntekijöitä. Lennon ja McCartney kirjoittivat hittikappaleita myös muille artisteille vuoteen 1966 asti, kuten Cilla Blackille, Billy J. Kramerille, The Fourmostille ja The Rolling Stonesille.

McCartneyn vahvuudet melodian kirjoittamisessa loivat monia kappaleita, joista tuli kaikkien aikojen eniten coveroituja, kuten "And I Love Her", "Yesterday", "Michelle", "Eleanor Rigby", "Here, There and Everywhere", "The Fool on the Hill", "Hey Jude", "Blackbird", "Let It Be", "Penny Lane" ja "The Long and Winding Road". Kriitikoiden mukaan nämä McCartneyn säveltämät kappaleet toivat pop-musiikkiin uuden merkityksen ja nostivat kevyen orkesterimusiikin suosiota. Ne houkuttelivat myös aikuisia hyväksymään nuoremman sukupolven musiikkimaun.

Lennonin sanoitukset ja melodiat loivat lukuisia kappaleita, jotka määrittelivät rock-musiikin uudelleen ja nousivat pop-kulttuurin kulmakiviksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi “Help!”, “Norwegian Wood (This Bird Has Flown)”, “In My Life”, “Strawberry Fields Forever”, “Lucy in the Sky with Diamonds”, “A Day in the Life”, “I Am the Walrus”, “Across the Universe” ja “Come Together”. Kriitikoiden mukaan Lennonin sävellykset ja usein surrealistiset tai syvälliset sanoitukset toivat pop-musiikkiin uusia älyllisiä ja emotionaalisia ulottuvuuksia. Hänen vaikutuksensa auttoi nostamaan rock-musiikin vakavasti otettavaksi taiteenlajiksi, mikä muutti pop-kulttuurin pysyvästi.

George Harrisonin laulunkirjoitus laajensi Beatlesin musiikillista repertuaaria, vaikka Lennonin ja McCartneyn dominoiva asema rajoitti hänen panostaan bändin uran aikana. Harrisonin kappaleet, kuten "Here Comes the Sun", "While My Guitar Gently Weeps" ja "Something", ovat todella arvostettuja, ja "Something" sai erityistä kiitosta Frank Sinatralta, joka kuvaili sitä "viimeisen viidenkymmenen vuoden suurimmaksi rakkauslauluksi."

Idealismi ja vastakulttuuri

Albumi Rubber Soul (1965) ja Revolver (1966) toivat esiin Lennonin ja McCartneyn kyvyt yhdistää vastakulttuurisia ideoita pop-musiikkiin. Lennonin “The Word” ennakoi vuoden 1967 Summer of Love -liikkeen idealismia, kun taas Revolverin “Tomorrow Never Knows” vei pop-musiikin tietoisuuden laajentamisen ja itämaisen filosofian äärelle, avaten uusia henkisiä ja kulttuurisia ulottuvuuksia. McCartneyn “Eleanor Rigby” puolestaan käsitteli universaaleja teemoja, kuten yksinäisyyttä ja inhimillistä haavoittuvuutta, tuoden pop-musiikkiin syvällistä emotionaalisuutta.

Kriitikot ovat ylistäneet Lennonin ja McCartneyn panosta populaarikulttuurin kehitykseen: Lennon avasi tien psykedeelisen ja filosofisen ilmaisun laajentumiselle, kun taas McCartney toi sävellyksillään hienostunutta melodiaa ja humanistista idealismia, yhdistäen nämä elementit tavalla, joka teki heidän musiikistaan 1960-luvun kulttuurisen vallankumouksen ikonisen äänen.

Vaikutus muihin artisteihin ja kunnianosoituksia

Vaikutus muihin artisteihin

The Beatles on vaikuttanut todella moneen genreen kuten, jangle, proto-punk, doom metal, acid rock, folkrock ja pop, power pop, psykedeelinen rock ja pop, artpop, progressiivinen rock, heavy metal, maailmanmusiikki ja elektroninen musiikki, joten heillä on todella iso fanikunta ja moni artisti/bändi on kertonut Beatlesin olleen inspiraatio heidän urallaan tai ura-valinnallaan, kuten: Black Sabbath, Queen, The Beach Boys, Pink Floyd, ABBA, Nirvana, Oasis, Coldplay, Bee Gees, Alice Cooper, The Police, Aerosmith, The Eagles, ELO, The Byrds, The Kinks, The Monkees, Billy Joel, Bruce Springsteen, Elton John, Tom Petty, David Bowie, Elliot Smith, James Taylor, Eric Clapton, Tame Impala, Billie Eilish ja Taylor Swift.

Esimerkiksi, Black Sabbathin vokalisti Ozzy Osbourne on sanonut "Älä unohda, maailmassa oli toinen maailmansota ja koko juttu... Meillä oli tiukat säännöt, joiden mukaan elää ja he (Beatles) mursivat ovet niin monelle ihmiselle ja se tuntui että he antoivat vapautta maailmalle.

Suomessa taas Juice Leskinen, Mikko Alatalo, Eppu Normaali, Hector, Wigwam, Pate Mustajärvi, Andy Mccoy, Hurriganes, Danny ja Pepe Wihlberg ovat maininneet myös saaneensa inspiraatiota Beatlesilta.

Esimerkiksi. Mikko Alatalo kertoi että albumi Rubber Soul (1965) on yksi hänelle tärkein ja merkittävin levy.

Juice Leskinen julkaisi 1991 kappaleen "Norjalainen villapaita", joka jäljitteli Beatlesin "Norwegian wood" kappaleen soundia.

Kunnianosoituksia

-The Beatles jäsenet saivat kaikki MBE-kunnianosoitukset vuonna 1965. Lennon palautti MBE-kunnianosoituksensa vuonna 1969 protestina Vietnamin sotaa vastaan.

-Paul McCartney ja Ringo Starr saivat ritariarvonimet "Sir". Paul McCartney vuonna 1997 ja Ringo Starr vuonna 2018 Britannian kuningatar Elizabeth II:ltä, tunnustuksena heidän merkittävästä panoksestaan musiikkiin ja kulttuuriin.

-The Beatles liitettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1988.

-Yhdistyneessä kuningaskunnassa julkaistiin The Beatles -aiheisia postimerkkejä useaan otteeseen, erityisesti 1960-luvulla ja 2000-luvulla, ensimmäisenä artistina/bändinä jolle tämmöinen kunnianosoitus suotu.

-The Beatles sai yhteisen tähden Hollywood Walk of Fame -kävelykadulle 25. syyskuuta 1998, myös jokainen heistä on saanut oman tähtensä.

Lähteet

Gould, Jonathan: Can’t buy me love. Beatles, Britannia ja Yhdysvallat. ((Can’t Buy Me Love. The Beatles, Britain, and America, 2007.) Suomentanut Elias Salminen) Helsinki: Johnny Kniga, 2010. ISBN 978-951-0-35310-3
MacDonald, Ian: Revolution in the Head: the Beatles’ Records and the Sixties. Chicago Review Press, 2007 (3. painos). ISBN 9781556527333

Viitteet

Wawzenek, Bryan (February 9, 2016). "The Beatles' First 'Ed Sullivan' Appearance: 10 Rock Stars Remember". Ultimate Classic Rock. Retrieved October 8, 2021.
1. Schaffner, N. (1978). *The Beatles Forever.* New York: McGraw-Hill.- Viittaukset sivuilla: 106, 133, 135, 139, 144, 146, 163, 164, 167.
2. Gould, J. (2007). *Can't Buy Me Love: The Beatles, Britain, and America.* Crown Publishing Group. - Viittaukset sivuilla: 101, 104, 111, 114, 116, 119, 120, 130, 151, 161, 168, 170, 176, 205, 217.
3. Rolling Stone 500 Greatest Albums of All Time
4. Bray, Christopher (2014). *1965: The Year Modern Britain Was Born.* London: Simon & Schuster. - Viittaukset sivuilla: 128, 187.
5. Doggett, Peter (2007). *There's a Riot Going On: Revolutionaries, Rock Stars, and the Rise and Fall of '60s Counter-Culture.* Edinburgh, UK: Canongate Books. - Viittaukset sivuilla: 121, 177, 201.
6. Everett, Walter (1999). *The Beatles as Musicians: Revolver through the Anthology.* Oxford and New York: Oxford University Press. - Viittaukset sivuilla: 113, 203.
7. MacDonald, Ian (2007). *Revolution in the Head: The Beatles' Records and the Sixties.* Chicago Review Press. - Viittaukset sivuilla: 125, 204, 209.
8. Savage, Jon (2015). *1966: The Year the Decade Exploded.* London: Faber & Faber. - Viittaukset sivuilla: 155, 187.
7. Turner, Steve (2016). *Beatles '66: The Revolutionary Year.* New York, NY: Ecco. - Viittaukset sivuilla: 156, 161.

Lainaukset ja Kirjallisuutta

• Austerlitz, S. (2007). *Money for Nothing: A History of the Music Video from the Beatles to the White Stripes*. New York, NY: Continuum. ISBN 978-0-8264-1818-0.

• Biondi, J. (2015). *The Beatles Albums: The Studio Years*. Hal Leonard Corporation.

• Bradley, M. (2006). *The Beatles: The Story of the Greatest Band of All Time*. HarperCollins.

• Bray, C. (2014). *1965: The Year Modern Britain Was Born*. London: Simon & Schuster. ISBN 978-1-84983-387-5.

• Burns, G. (2009). "Beatles News: Product Line Extensions and the Rock Canon". In Womack, K. (Ed.), *The Cambridge Companion to the Beatles*. Cambridge University Press. ISBN 978-1-139-82806-2.

• Cohen, A. (2012). *Rock & Roll Will Stand: The Beatles and Their Influence on Popular Music*. University of California Press.

• Cook, N., & Pople, A. (2004). *The Cambridge History of Twentieth-Century Music*. Cambridge University Press. ISBN 978-0-521-66256-7.

• Courrier, K. (2009). *Artificial Paradise: The Dark Side of the Beatles' Utopian Dream*. Westport, CT: Praeger. ISBN 978-0-313-34586-9.

• Doggett, P. (2007). *There's a Riot Going On: Revolutionaries, Rock Stars, and the Rise and Fall of '60s Counter-Culture*. Edinburgh, UK: Canongate Books. ISBN 978-1-84195-940-5.

• Everett, W. (1999). *The Beatles as Musicians: Revolver through the Anthology*. Oxford and New York: Oxford University Press. ISBN 978-0-19-512941-0.

• Gould, J. (2007). *Can't Buy Me Love: The Beatles, Britain, and America*. Crown Publishing Group.

• Harris, J. (2003). "Cruel Britannia". *Mojo Special Limited Edition: 1000 Days of Revolution (The Beatles' Final Years – Jan 1, 1968 to Sept 27, 1970)*. London: Emap, pp. 40–45.

• Harris, W. (2009). *The Beatles: The Biography*. London: Arrow Books.

• Inglis, I. (2010). "Historical Approaches to Merseybeat". In Leonard, M., & Strachan, R. (Eds.), *The Beat Goes On: Liverpool, Popular Music and the Changing City*. Liverpool, UK: Liverpool University Press. ISBN 978-1-84631-190-1.

• Julien, O. (2008). *Sgt. Pepper and the Beatles: It Was Forty Years Ago Today*. Aldershot, UK: Ashgate. ISBN 978-0-7546-6708-7.

• Lindberg, U., Guomundsson, G., Michelsen, M., & Weisethaunet, H. (2005). *Rock Criticism from the Beginning: Amusers, Bruisers, and Cool-Headed Cruisers*. New York, NY: Peter Lang. ISBN 978-0-8204-7490-8.

• Lewisohn, M. (1992). *The Complete Beatles Recording Sessions*. Hamlyn.

• Lev, S. (1998). *The Beatles and the Sixties*. Routledge.

• MacDonald, I. (2007). *Revolution in the Head: The Beatles' Records and the Sixties*. Chicago Review Press. ISBN 978-1-55652-733-3.

• Martin, G. (2004). *The Beatles Anthology*. Chronicle Books.

• Moore, A. F. (1997). *The Beatles: Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band*. Cambridge, UK: Cambridge University Press. ISBN 978-0-521-57484-6.

• Norman, P. (2008). *John Lennon: The Life*. New York, NY: Ecco. ISBN 978-0-06-075402-0.

• Savage, J. (2015). *1966: The Year the Decade Exploded*. London: Faber & Faber. ISBN 978-0-571-27763-6.

• Schaffner, N. (1978). *The Beatles Forever*. New York: McGraw-Hill.

• Sheffield, R. (2008). *The Beatles: Never Say Goodbye*. London: Omnibus Press.

• Smith, C. (2009). *101 Albums That Changed Popular Music*. New York, NY: Oxford University Press. ISBN 978-0-19-537371-4.

• Szatmary, D. (2011). *Rockin' in Time: A Social History of Rock and Roll*. Pearson.

• Turner, S. (2016). *Beatles '66: The Revolutionary Year*. New York, NY: Ecco. ISBN 978-0-06-247558-9.

• Unterberger, R. (2001). *The Beatles: The Ultimate Recording Guide*. Backbeat Books.

• Womack, K., & Davis, T. F. (2012). *Reading the Beatles: Cultural Studies, Literary Criticism, and the Fab Four*. SUNY Press. ISBN 978-0-7914-8196-7.

• Wenner, J. (2015). *The Beatles on the Road: 1964-1966*. Rolling Stone Books.

• Womack, K. (Ed.). (2009). *The Cambridge Companion to the Beatles*. Cambridge University Press. ISBN 978-1-139-82806-2.