Taaperniemi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taaperniemi
Глубокое

Taaperniemi
Глубокое

Koordinaatit: 60°31′30″N, 29°21′20″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Viipurin piiri
Kunta Kyyrölä
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi Kylä
Aikavyöhyke UTC+3
Postinumero 188836












Taaperniemi (v:een 1948 ven. Та́аперниеми ja v:sta 1948 Глубо́кое, Glubokoje)[1] on kylä Muolaanjärven lounaisrannalla Kyyrölän kunnassa Leningradin alueella Venäjällä. Taaperniemi kuuluu Suomen Neuvostoliitolle luovuttamiin alueisiin ja se oli Suomelle kuuluessaan osa Muolaan kuntaa.

Taaperniemi sijaitsi Suomelle kuuluessaan Muolaan kunnan länsiosassa Muolaanjärven rannalla[2] noin 12 kilometriä Muolaan kirkonkylästä Kirkkorannasta länteen.[3] Taaperniemen naapurikyliä olivat etelässä Perkjärvi ja Keskikylään kuuluva Norkkola, idässä Muolaanjärven toisella puolella Oinala ja Vihola sekä lännessä valtion omistama Pällilän kruununpuisto.[3] Taaperniemeen kuului myös erillinen metsäpalsta varsinaisen kylän itäpuolella, joiden välissä oli Viholan ja Keskikylään kuuluvien Pyykkölän, Orolan ja Jääskelän kylien metsäpalstat.[3]

Varsinaisen kylän itäpuolella oli Metsäkyläksi kutsuttu kulmakunta ja Metsäkylän itäpuolella vielä Suurniemen taloryhmä, joka virallisesti kuului Viholan kylään.[4] Taaperniemen pinta-ala oli vuonna 1936 yhteensä 12,58 neliökilometriä, josta oli peltoa 253 hehtaaria, niittyä 11 hehtaaria ja metsää 989 hehtaaria.[5] Taaperniemestä johti kylätie etelään Keskikylään[6] ja pikkutie pohjoiseen Metsäkylän ja Suurniemen kulmakuntien kautta Ylä-Hotokan kylään.[3] Kylän pellot olivat keskittyneet Muolaanjärven rannalle.[4][3]

Taaperniemen koulupiiri perustettiin vuonna 1913 ja se aloitti toimintansa samana vuonna vuokratiloissa.[7] Vuodesta 1926 koulu toimi supistettuna kansakouluna.[7] Oma koulurakennus valmistui vuonna 1923 ja se tuhoutui talvisodassa.[7]

Taaperniemen alueen väestö evakuoitiin läntisempään Suomeen heti talvisodan alettua vuonna 1939.[8] Moskovan rauhassa 1940 alue luovutettiin Neuvostoliitolle, mutta Suomi valtasi alueen takaisin jatkosodan alussa 1941 ja kylän asukkaat pääsivät palaamaan raunioituneeseen kotikyläänsä. Jälleenrakennus keskeytyi vuonna 1944 Neuvostoliiton suurhyökkäyksen alettua ja kylän asukkaat evakuoitiin uudelleen. Rauhanteossa kylä jäivät taas Neuvostoliiton puolelle.

Sodan jälkeen Muolaan siirtoväki asutettiin Lounais-Hämeeseen, jossa Taaperniemen asukkaat asutettiin Humppilaan.[9]

  • toim. Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino: Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944. Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3
  1. Karjalan kannas. Autoilijan tiekartta 2002 1:250 000. (historialliset suomalaiset paikannimet) Sankt-Peterburg: Diskus Media, 2002.
  2. Rapo Seppo: Muolaa v. 1939 Luovutettukarjala.fi. 3.9.2000. Viitattu 19.1.2010.
  3. a b c d e Toim. Jaatinen Martti: Karjalan kartat, s. 71. Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-0972-0
  4. a b Repo 1952, s. 478-479
  5. Luukka, Sarkanen & Repo 1952, s. 195
  6. Karjalankannas 1:200 000. Karttakeskus, 1938. Kartan verkkoversio (viitattu 17.1.2010)
  7. a b c Mäkirinne Mikko: Kunnallinen elämä. Muolaa, s. 237. (Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944) Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3
  8. Luukka & Sarkanen 1952, s. 400
  9. Luukka Sulo & Rämö Antti: Kohtalonvuodet 1939-1944, s. 443. (Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944) Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • toim. Heino-Vesihiisi Maija: Perkjärvi, Kannaksen kuvastin seitsemin savuin sinisin (seitsemän kannakselaista kylää omien asukkaittensa kuvaamina: Perkjärven asemankylä, Perkjärven kylä, Ilola, Keskikylä, Lavola, Leipäsuo, Taaperniemi sekä Perkjärven tykistöleiri). Hämeenlinna: Karisto, 1998. ISBN 951-23-2522-5
  • toim. Koiranen Antti, Koiranen Sirpa ja Nikkanen Ilpo: Taaperniemes hämäröimäs, muistelmia Muolaan Taaperniemen koulupiiristä. Tampere: Tampereen yliopisto, 1999. ISBN 951-44-4544-9