Tähtitieteelliset symbolit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sivu vuoden 1833 Nautical Almanacista, jossa on käytetty kuun vaiheiden, planeettojen ja Eläinradan tähdistöjen symboleja.

Tähtitieteelliset symbolit ovat symbolikuvioita, joita käytetään tarkoittamaan taivaankappaleita, teoreettisia rakenteita ja tähti­tieteellisiä ilmiöitä. Symbolien varhaisimmat muodot esiintyvät antiikin Kreikan aikaisissa papyruksissa. Bysanttilaiset koodeksit, joissa kreikkalaisten papyrusten sisältö säilyi, jatkoivat ja laajensivat niiden käyttöä.[1][2] Uusia symboleja keksittiin vielä 1700-, 1800- ja 1900-luvuilla tarkoittamaan tuolloin löydettyjä uusia planeettoja ja pikku­planeettoja.

Kaikkia näitä symboleja ovat aikoinaan yleisesti käyttäneet sekä ammatti- että harrastelijatähtitieteilijät sekä myös astro­logit. Niitä käytetään edelleen muun muassa almanakoissa[3] ja astro­logisissa julkaisuissa, mutta Auringon ja Maan symboleja lukuun ottamatta ne ovat jääneet pois käytöstä tieteellisissä julkaisuissa.[4]

Auringon ja Kuun symbolit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auringon ja Kuun symbolit olivat käytössä jo antiikin aikana. Alkuperäisissä kreikkalaisissa horo­skooppeja sisältäneissä papyruksissa Auringon symbolina oli ympyrä ja yksi siitä lähtevä säde, (old sun symbol), Kuun symbolina taas Kuuta ensimmäisessä neljänneksessä esittävä kuvio (kasvava puolikuu).[2] Nykyinen Auringon symboli, ympyrä, jonka keskellä on täplä, tuli Euroopassa käyttöön renessanssin aikana,[2] mutta se on samanlainen kuin vanha Aurinkoa tarkoittava kiinalainen kirjoitus­merkki, joka nykyisin on muuntunut muotoon日.[5]

Nykyisin Auringon symbolia käytetään yhä tiettyjen Aurinkoon liittyvien vakioiden merkkinä.[6] Tähtien luminositeettia, massaa ja sädettä ilmoitettaessa käytetään usein yksikkönä Auringon vastaavia arvoja.[7]

Aurinko
Nimi Symboli Unicode-arvo Unicode-merkki Symbolin selitys
Aurinko Aurinko[8][9] #x2609;
#9737; 		☉ Aurinko
Aurinko[2] #x1f71a;
#128794; 		🜚 Aurinko ja yksi säde
Aurinko kasvoineen[10][11] #x1f31e;
#127774; 		🌞 Auringon kasvot
Kuu
Nimi Symboli Unicode-arvo Unicode-merkki Symbolin selitys
Ensimmäinen neljännes First quarter moon[12][13][14] #x263d;
#9789; 		☽ Kuun ensimmäinen neljännes (kasvava puolikuu)
Kuun kasvot, ensimmäinen neljännes[10][15][16] #x1f31b;
#127771; 		🌛
Täysikuu Täysikuu[13][14] #x1f315;
#127765; 		🌕 Täysikuu
Kuun kasvot, täysikuu[10][15][16] #x1f31d;
#127773; 		🌝
Viimeinen neljännes Viimeinen neljännes[13][14] #x263e;
#9790; 		☾ Kuun viimeinen neljännes (pienenevä puolikuu)
Kuun kasvot, viimeinen neljännes[10][15][16] #x1f31c;
#127772; 		🌜
uusikuu Uusikuu[13][14] #x1f311;
#127761; 		🌑 Uusikuu
Kuun kasvot, uusikuu[10][15][16] #x1f31a;
#127770; 		🌚
Aurinkoon liittyvät vakiot
Vakio Symboli Arvo[7][17]

[18][19]

Auringon luminositeetti L☉ 3,839 · 1026 W, tai 3,839 · 1033 erg/s[20]
Auringon massa M☉ 1,98892 · 1030 kg[7]
Auringon säde R☉ 6,955 · 108 m [21][22]
Auringon efektiivinen lämpötila Teff☉ 5777 K[23][24]

Planeettojen symbolit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhalta ajalta saakka tunnettujen ns. klassisten planeettojen symbolit esiintyvät keskiaikaisissa bysanttilaisissa koodekseissa, joissa monet antiikin aikaiset horo­skoopit ovat säilyneet.[1]. Merkuriuksen, Venuksen, Jupiterin ja Saturnuksen symbolit ovat peräisin myöhäisistä kreikkalaisista papyruksista.[25]. Jupiterin ja Saturnuksen symbolit voidaan tunnistaa niiden kreikkalaisia nimiä tarkoittaviksi monogrammeiksi, kun taas Merkuriuksen symboli on tyylitelty sanan­saattajan sauva eli caduceus (Merkuriuksen sauva).[25] A. S. D. Maunderin mukaan planeetta­symbolit ovat esiintyneet jo aikaisemmin ja tarkoittaneet planeettoihin liitettyjä jumalia, joiden mukaan ne ovat saaneet nimensä. Bianchinin planisfäärissä toiselta vuosisadalta[26] planeettoja esittävät roomalaiset jumalat varustettuina planeetta­symbolien varhaisilla versioilla: Merkuriuksella on cadukeus, Venuksella kaulakoru yhdistettynä nauhalla toiseen kaulakoruun, Marsilla miekka, Juppiterilla sauva, Saturnuksella viikate, Auringolla yksin­kertainen kruunu ja Kuulla päähine, johon puolen­kuun merkki on kiinnitetty.[27] Johannes Kamateroksen kaaviossa 1100-luvulta Aurinkoa esittää ympyrä ja säde, Jupiteria Z-kirjain (Zeus-nimen alku­kirjain) ja Marsia miekan lävistämä kilpi, kun taas muiden planeettojen symbolit olivat jo lähes nykyisten kaltaisia.[27]

Uranuksen symboli keksittiin pian sen löytymisen jälkeen. Symbolin Uranus keksi Johann Gottfried Koehler ja sitä muotoili myöhemmin Johann Elert Bode. Se tarkoittaa alkujaan vähän aikaisemmin löydettyä uutta metallia, platinaa, ja on muodostettu yhdistämällä raudan (♂) ja kullan (☉) symbolit.[28][29].

Neptunukselle esitettiin aluksi useita eri nimiä ja myös useita symboleja. Nimeä Neptunus esitti alun perin Urbain Le Verrier[30], joka samalla esitti myös atrainta eli Poseidonin kolmi­kärkeä planeetan symboliksi.[31] väittäen virheellisesti, että ranskalainen Bureau des Longitudes olisi sen jo virallisesti hyväksynyt.[30] Ranskalaisissa almanakoissa kuitenkin käytettiin Uranuksesta aluksi nimeä Herschel ja Neptunuksesta nimeä Leverrier, mutta elokuussa 1847 Bureau des Longitude vahvisti nimen Neptunus.[32]

Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni (IAU) ei suosittele näiden symbolien käyttöä tieteellisissä artikkeleissa. Sen sijaan se hyväksyy planeettojen yksi- tai kaksi­kirjaimisten lyhenteiden käyttöä tietyissä yhteyksissä kuten taulukoiden otsikoissa.[33]

Planeetat
Nimi IAU:n
lyhenne		 Symboli Unicode-arvo Unicode-merkki Symbolin selitys
Merkurius Me Merkurius[8]

[34]

#x263f;
#9791; 		☿ Merkuriuksen siivekäs kypärä ja caduceus[8] tai pelkkä caduceus[12]
Venus V Venus[8][34] #x2640;
#9792; 		♀ Venus-jumalan käsipeili[8]
Maa E Earth[8][34] #x1F728;
#128808; 		🜨 Maapallo, johon merkitty päiväntasaaja ja yksi pituuspiiri[8]
Earth[35]

[12][13]

#x2641;
#9793; 		♁ valtakunnanomena,[36] tai ylös­alaisin käännetty Venuksen symboli[12]
Mars Ma Mars[8][34] #x2642;
#9794; 		♂ Marsin kilpi ja miekka[8][12]
Jupiter J Jupiter[8][34] #x2643;
#9795; 		♃ Juppiterin ukonnuoli,[12] an kotka,[8] tai kirjain zeta tai Z, Juppiter-jumalan kreikkalaisen vastineen Zeuksen nimen alkukirjain[8]
Saturnus S Saturn[8][34] #x2644;
#9796; 		♄ Saturnuksen sirppi tai viikate[8][12]
Uranus U Uranus[34] #x26e2;
#9954; 		⛢ Platina[28][29]
Uranus[13][14] #x2645;
#9797; 		♅ Pallo nousussa H-kirjaimen ylle (H viittaa Herscheliin)[37]
Neptunus N Neptune[8][34] #x2646;
#9798; 		♆ Neptunuksen (Poseidonin) kolmikärki[8]
Neptune (alternate symbol)[38] #x2BC9;
#11209; 		⯉ Pallo nousee kirjainten LV ylle (viittaa Le Verrieriin)[38]

Planeettasymbolien muita merkityksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Outokummun vaakunassa on kuparin (Venuksen) symboli
Rautavaaran vaakunassa on raudan (Marsin) symboli

Planeettasymbolit ovat aikojen kuluessa saaneet muitakin merkityksiä. Niitä on käytetty muun muassa tarkoittamaan eri metalleja, jolloin Auringon symboli tarkoittaa kultaa, Kuun hopeaa, Merkuriuksen (☿) elohopeaa, Venuksen (♀) kuparia, Marsin (♂) rautaa, Jupiterin (♃) tinaa ja Saturnuksen (♄) lyijyä.[39] Tieteellisissä yhteyksissä alkuaineiden latinalaisten nimien alku­kirjaimista muodostetut kemialliset merkit ovat ne täysin syrjäyttäneet, mutta vanhat symbolit esiintyvät yhä muun muassa monien kaivospaikkakuntien vaakunoissa. Suomessa esimerkiksi Outokummun vaakunassa on kuparin (Venuksen) ja Rautavaaran vaakunassa raudan (Marsin) symboli.

Marsin symboli (♂) on vakiintunut tarkoittamaan myös miestä tai koiraseläintä, Venuksen symboli (♀) taas naista tai naaraseläintä.[8]

Kääpiöplaneettojen ja asteroidien symbolit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian sen jälkeen, kun Giuseppe Piazzi oli löytänyt Cereksen, ryhmä tähtitieteilijöitä vahvisti sille sen löytäjän ehdottaman nimen, ja valitsi sirpin planeetan symboliksi.[40]

Myöhemmin löydetyt asteroidit kuten 2 Pallas, 3 Juno ja 4 Vesta saivat niin ikään nimensä antiikin jumalien mukaan ja heihin viittaavat symbolit, sillä Cereksen tavoin myös niitä pidettiin tuolloin planeettoina.

Johann Franz Encke otti tähtitieteellisessä vuosikirjassa Berliner Astronomisches Jahrbuch vuonna 1851 asteroidien järjestys­numerot, jotka korvasivat niiden symbolit. Numerointi alkoi Astraeasta, joka sai aluksi järjestysnumeron 1; sitä vastoin neljästä ensimmäisinä löydetystä asteroidista (Ceres, Juno, Pallas ja Vesta) käytettiin edelleen vakiintuneita symboleja. Järjestys­numeroiden käyttö vakiintui nopeasti, mutta jo seuraavana vuonna numerot muutettiin alkamaan 5:stä; sen mukaisesti Astraea oli nyt numero 5. Numerot merkittiin aluksi ympyröityinä, mutta myöhemmin ympyrä vaihdettiin sulku­merkkeihin, jotka nekin jätettiin lopulta pois.[9] Numeroiden vakiintumisen jälkeen löydetyille uusille asteroideille ei yleensä enää annettu symboleja, poikkeuksena kuitenkin neljä R. Lutherin löytämää asteroidia, 26 Proserpina, 28 Bellona, 35 Leukothea ja 37 Fides. Myös Albert Matrhin löytämä 29 Amphitrite sai simpukan­kuorta esittävän symbolin.[41]

Pluto luokitellaan nykyään kääpiö­planeetaksi, mutta useiden vuosikymmenien ajan sitä pidettiin planeettana. Nimen ja myös symbolin sille antoivat sen löytäjät 1. toukokuuta 1930.[42] Symboli on kirjaimista PL muodostettu monogrammi, joka voidaan tulkita lyhenteeksi joko nimestä Pluto tai Percival Lowellin nimestä, jonka johdolla Lowellin tähtitornissa oli etsitty uutta planeettaa Neptunuksen radan ulkopuolelta.[8]

Kääpiöplaneetat
Nimi Symboli Unicode-arvo Unicode-merkki Symbolin selitys
Ceres Ceres[9][13] #x26b3;
#9907; 		⚳ sirppi
Pluto Pluto Pluto[8] #x2647;
#9799; 		♇ PL monogrammi nimistä Pluto ja Percival Lowell[8]
Asteroidit
Nimi Symboli Unicode-arvo Unicode-merkki Symbolin selitys
2 Pallas Pallas[43] #x26b4;
#9908; 		⚴ keihäs[43][44]
3 Juno Juno[45] #x26b5;
#9909; 		⚵ tähteen suunnattu tähystin[45][46]
Juno[47]
4 Vesta Vesta[48] #x26B6; ⚶ alttari, jonka päällä palaa tuli[48]
Vesta[9][44][47]
5 Astraea [44][49] ankkuri[49]
5 Astraea (alternate symbol)[50] vaaka tasapainossa[44]
6 Hebe [9][44] viinilasi
7 Iris [9] Sateenkaari ja tähti sen sisällä[51]
8 Flora [9][44] #x2698;
#9880; 		⚘ Kukka
9 Metis [9][44] Silmä ja tähti sen yllä
10 Hygiea [52]

[53]

Käärme ja tähti[52]
[9][44] #x2695;
#9877; 		⚕ Asklepioksen sauva
11 Parthenope [9][52] kala ja tähti[52]
[50] harppi[44]
12 Victoria [9][44] tähti ja laakeripuun oksa[54]
13 Egeria 13 Egeria[53] pieni kilpi[55]
14 Irene 14 Irene[50] kyyhkynen oliivipuun lehti suussa ja tähti pään päällä[56]
15 Eunomia [9][44] sydän ja tähti sen yllä[57]
16 Psyche 16 Psyche[53] perhosen siipi ja tähti[58]
17 Thetis [59] delfiini ja tähti[59]
18 Melpomene 18 Melpomene[53] tikari tähden yllä[53]
19 Fortuna 19 Fortuna[53] tähti pyörän yllä[53]
26 Proserpina 26 Proserpina[60] granaattiomena ja tähti sen sisässä[60]
28 Bellona [61] Bellonan ruoska ja miekka[61]
29 Amphitrite 29 Amphitrite[62] simpukankuori[41]
35 Leukothea [63] antiikin aikainen majakka[63]
37 Fides [64] risti[64]

Eläinradan tähdistöjen ja merkkien symbolit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asiayhteydestä riippuen Eläinradan symbolit voivat tarkoittaa tähdistöä, näistä poikkeavasti määriteltyjä Eläinradan merkkiä tai pistettä.

Almanakoissa ilmoitetaan toisinaan tähtien konjunktiot planeettojen ja Kuun kanssa; tällöin kuitenkin tähden nimen sijasta käytetään kreikkalaista kirjainta ja tähdistön symbolia.[65][66] Nykyisin tieteellisissä yhteyksissä kaikille tähdistöille, myös eläinradan tähdistöille, käytetään niiden latinalaisten nimien kolmikirjaimisia lyhenteitä.[67]

Tähtitieteessä merkki (engl. sign) on myös nykyisin vanhentunut kulman yksikkö, 30 astetta.[68][69] Eläinradan symboleja käytetään toisinaan myös tarkoittamaan tiettyjä pisteitä ekliptikalla, kunkin merkin alkupistettä; niinpä Oinaan symboli ♈︎ tarkoittaa myös kevätpäiväntasausta[70], Kravun symboli ♋︎ kesäpäivänseisausta jne.[71][72]

Eläinrata
Suomalainen
nimi		 Latinalainen
nimi		 IAU:n
lyhenne		 Merkkiä Astetta Symboli Unicode-merkki Unicode-arvo
Oinas Aries Ari 0 0° ♈︎ #x2648;
#9800;
Härkä Taurus Tau 1 30° ♉︎ #x2649;
#9801;
Kaksoset Gemini Gem 2 60° ♊︎ #x264a;
#9802;
Krapu Cancer Cnc 3 90° ♋︎ #x264b;
#9803;
Leijona Leo Leo 4 120° ♌︎ #x264c;
#9804;
Neitsyt Virgo Vir 5 150° ♍︎ #x264d;
#9805;
Vaaka Libra Lib 6 180° ♎︎ #x264e;
#9806;
Skorpioni Scorpius Sco 7 210° ♏︎ #x264f;
#9807;
Jousimies Sagittarius Sgr 8 240° ♐︎ #x2650;
#9808;
Kauris Capricornus Cap 9 270° ♑︎ #x2651;
#9809;
Vesimies Aquarius Aqr 10 300° ♒︎ #x2652;
#9810;
Kalat Pisces Psc 11 330° ♓︎ #x2653;
#9811;

Ekliptika kulkee myös Käärmeenkantajan (Ophiucus, lyh. Oph) tähdistön kautta, mutta sitä ei ole vanhastaan luettu Eläinradan merkkeihin. Kuitenkin myös sille on tullut käyttöön symboli ⛎︎ (⛎).

Muut symbolit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiaikaisissa teksteissä esiintyy aspektien ja radan solmujen symboleja, joskin symbolien silloinen käyttö poikkesi nykyisestä: ennen ☊ tarkoitti nousevaa ja ☋ laskevaa solmua.[2]

Keplerin rataelementtien yhteydessä ☊ tarkoittaa toisinaan radan nousevan solmun ekliptistä pituutta, joskin yleisempi merkki sille on iso omega (Ω), joka alkujaan otettiin typografisista syistä käyttöön vanhan symbolin asemesta.[73]

Ptolemaioksen käyttämästä viidestä aspektien symboleista vain konjunktion, opposition ja kvadratuurin symbolia käytetään tähtitieteessä.[74]

Komeettahavaintoja käsittelevissä tähtitieteellisissä julkaisussa symbolia ☄ käytetään kulloinkin tarkoitetusta komeetasta ja symbolia siitä tähdestä, johon sen sijaintia verrataan.[75]

Muut symbolit
Nimi Symboli Unicode-arvo Unicode-merkki Symbolin merkitys
Nouseva solmu [13][35] #x260a;
#9738; 		☊
laskeva solmu [13][35] #x260b;
#9739; 		☋
Konjunktio [13][14] #x260c;
#9740; 		☌
Oppositio [13][14] #x260d;
#9741; 		☍
Kvadratuuri [13][14] #x25a1;
#9633; 		□
Komeetta [13][75] #x2604;
#9732; 		☄
tähti [13][75]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
  1. ↑ a b Otto Neugebauer: A history of ancient mathematical astronomy, s. 788-789. Määritä julkaisija! ISBN 038706995X
  2. ↑ a b c d e Otto Neugebauer, H. B. Van Hoesen: Greek Horoscopes, s. 1, 159, 163. Määritä julkaisija! 0835703142
  3. ↑ esim. Yliopiston almanakka vuodeksi 2011 jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän, s. 4, 6-27. Helsingin yliopisto, Ajasto, 2010. ISSN 1239-1654
  4. ↑ Wesley Washington Pasko: American dictionary of printing and bookmaking, s. 29. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ http://www.chineseetymology.org/CharacterEtymology.aspx?submitButton1=Etymology&characterInput=%E6%97%A5
  6. ↑ Simon F. Green, Mark H. Jones, S. Jocelyn Burnell: An introduction to the sun and stars, s. 8. Cambridge University Press, 2004.
  7. ↑ a b c Aruna Goswami: Principles and Perspectives in Cosmochemistry: Lecture Notes of the Kodai School on 'Synthesis of Elements in Stars' Held at Kodaikanal Observatory, India, April 29 - May 13, 2008 Vuosi = 2010, s. 4-5. Määritä julkaisija!
  8. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Planet Symbols NASA. Arkistoitu 9.4.2015. Viitattu 8.11.2011.
  9. ↑ a b c d e f g h i j k l When Did the asteroids Become Minor Planets? usno.navy.mil. Arkistoitu 6.4.2012. Viitattu 8.11.2011.
  10. ↑ a b c d e A. Frey: Nouveau manuel complet de typographie contenant les principes théoriques et pratiques de cet art, s. 379. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  11. ↑ Éphémérides des mouvemens célestes, s. xxxiv. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  12. ↑ a b c d e f g The Penny cyclopædia of the Society for the Diffusion of Useful Knowledge, Volume 22, s. 197. C. Knight, 1842. Teoksen verkkoversio.
  13. ↑ a b c d e f g h i j k l m n The Encyclopedia Americana: a library of universal knowledge, Volume 26, s. 162-163. Encyclopedia Americana Corp., 1920. Teoksen verkkoversio.
  14. ↑ a b c d e f g h Edmund Whitman Putnam: The essence of astronomy: things every one should know about the sun, moon, and stars, s. 197. G. F. Putnamin pojat, 1914. Teoksen verkkoversio.
  15. ↑ a b c d Almanach de Gotha, Volume 158, s. ii. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  16. ↑ a b c d Almanach Hachette, s. 8. Hachette, 1908.
  17. ↑ David F. Gray: The observation and analysis of stellar photospheres, s. 505. Cambridge University Press, 2005.
  18. ↑ Maurizio Salaris, Santi Cassisi: Evolution of stars and stellar populations, s. 351. John Wiley and Sons, 2005.
  19. ↑ A. G. G. M. Tielens: The physics and chemistry of the interstellar medium, s. xi. Cambridge University Press, 2005.
  20. ↑ Bradley W. Carroll, Dale A. Ostlie: An Introduction to Modern Astrophysics, s. Appendix A. Pearson Addison-Wesley, 2007. ISBN 0-8053-0402-9
  21. ↑ S. C. Tripathy, H. M. Antia: Influence of surface layers on the seismic estimate of the solar radius. Solar Physics, 1999, nro 186. doi:10.1023/A:1005116830445 Bibcode:1999SoPh..186....1T (englanniksi)
  22. ↑ T. M. Brown, J. Christensen-Dalsgaard: Accurate Determination of the Solar Photospheric Radius. Astrophysical Journal Letters, 1998, nro 500. doi:10.1086/311416 Bibcode:1998ApJ...500L.195B arXiv:astro-ph/9803131 (englanniksi)
  23. ↑ Handbook of Chemistry and Physics. (Luku 14: Geophysics, Astronomy, and Acoustics) 88 painos. CRC Press. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  24. ↑ Barrie William Jones: Life in the Solar System and Beyond, s. 7. Springer, 2004. isbn1852331011 Teoksen verkkoversio.
  25. ↑ a b Alexander Jones: Astronomical papyri from Oxyrhynchus, s. 62-63. Määritä julkaisija! ISBN 0871692333
  26. ↑ Bianchini's planisphere Istituto e Museo di Storia della Scienza (Institute and Museum of the History of Science). Viitattu 8.11.2011.
  27. ↑ a b The origin of the symbols of the planets. The Observatory, 1934, nro 57. Bibcode:1934Obs....57..238M
  28. ↑ a b J. E. Bode: Von dem neu entdeckten Planeten, s. 95-96. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  29. ↑ a b B. A. Gould: Report on the history of the discovery of Neptune, s. 5. Smithsonian Institution, 1850. Teoksen verkkoversio.
  30. ↑ a b Mark Littman, E. M. Standish: Planets Beyond: Discovering the Outer Solar System, s. 50. 2004. ISBN 0-486-43602-0
  31. ↑ Ueber den Namen des neuen Planeten. Astronomische Nachrichten, 1847, nro 25. doi:10.1002/asna.18470252602 Bibcode:1847AN.....25..389. Artikkelin verkkoversio.
  32. ↑ Connaissance des temps: ou des mouvementes célestes, à l'usage des astronomes. Bureau des Longitudes, 1847. Teoksen verkkoversio.
  33. ↑ The IAU Style Manual, s. 27. IAU, 1989. Teoksen verkkoversio.
  34. ↑ a b c d e f g h Hannu Karttunen, Pekka Kröger, Heikki Oja, Markku Poutanen: Tähtitieteen perusteet, s. 581. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1984. ISBN 951-859-367-1
  35. ↑ a b c Arthur Cox: Allen's astrophysical quantities, s. 2. Springer, 2001. ISBN 038795189X
  36. ↑ Signs of the Planets 6.8.2009. Universe Today. Viitattu 8.11.2011.
  37. ↑ The meaning of the symbol H+o for the planet Uranus. The Observatory, 1917. Bibcode:1917Obs....40..306H
  38. ↑ a b H. C. Schumacher: Name de Neuen Planeten. Astronomische Nachrichten, 1846, nro 25. doi:10.1002/asna.18470250603 ISSN 0004-6337 Bibcode:1846AN.....25...81L Artikkelin verkkoversio.
  39. ↑ Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 26 (kuva ja kuvateksti). Suomentanut Pentti Lempiäinen. WSOY, 2002. ISBN 951-0-18537-X
  40. ↑ Berliner astronomisches Jahrbuch führ das Jahr 1804, s. 97-98. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  41. ↑ a b Elemente und Ephemeride des Marz 1 in London entdeckten Planeten Amphitrite. Astronomische Nachrichten, 1854, nro 38. doi:10.1002/asna.18540381103 Artikkelin verkkoversio.
  42. ↑ a b Franz Xaver von Zach: Monatliche correspondenz zur beförderung der erd- und himmels-kunde, osa 6, s. 95-96. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  43. ↑ a b c d e f g h i j k Lutz D. Schmadel: Dictionary of minor planet names, s. 15-18. Springer, 2003. ISBN 0354061747
  44. ↑ a b George Frederick Chambers: A handbook of descriptive astronomy, s. 920-921. Clarendon Press, 1877. ISBN 1108014755 Teoksen verkkoversio.
  45. ↑ Franz Xaver von Zach: Monatliche correspondenz zur beförderung der erd- und himmels-kunde, Volume 10, s. 471. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  46. ↑ a b Dennis Olmsted: Letters on astronomy, s. 288. Harper, 1855. Teoksen verkkoversio.
  47. ↑ a b Franz Xaver von Zach: Monatliche correspondenz zur beförderung der erd- und himmels-kunde, osa 15, s. 507. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  48. ↑ a b Bericht über die zur Bekanntmachung geeigneten Verhandlungen der Königl. Preuss. Akademie der Wissenschaften zu Berlin, s. 406. Königlich Preussische Akademie der Wissenschaften zu Berlin, Deutsche Akademie der Wissenschaften zu Berlin. Teoksen verkkoversio.
  49. ↑ a b c John Wilson: A treatise on English punctuation, s. 302. American Book Company, 1899. ISBN 1425536425 Teoksen verkkoversio.
  50. ↑ Report of the Council to the Twenty-eighth Annual General Meeting. Monthly notices of the Royal Astronomical Society, 1848, nro 8. ”The symbol adopted for [Iris] is a semicircle to represent the rainbow, with an interior star and a base line for the horizon....The symbol adopted for [Flora's] designation is the figure of a flower.” Bibcode:1848MNRAS...8...82. Artikkelin verkkoversio.
  51. ↑ a b c d Letter to Mr. Hind, from Professor Annibale de Gasparis. Monthly notices of the Royal Astronomical Society, 1850, nro 11. Bibcode:1850MNRAS..11....1D Artikkelin verkkoversio.
  52. ↑ a b c d e f g J. R. Hind: An astronomical vocabulary, s. v. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  53. ↑ Monthly notices of the royal Astronomical Society, 1850, nro 11. Bibcode:1850MNRAS..11....2H Artikkelin verkkoversio.
  54. ↑ Compte rendus des séances de l'Académie des Sciences, 1851, nro 32. Artikkelin verkkoversio.
  55. ↑ On the Discovery of a Fourth New Planet, at Mr. Bishop's Observatory, Regent's Park. Monthly notices of the Royal Astronomical Society, 1851, nro 11. Artikkelin verkkoversio.
  56. ↑ Beobachtungen und Elemente der Eunomia. Astronomische Nachrichten, 1851. Artikkelin verkkoversio.
  57. ↑ Elemente und Ephemeride der Psyche. Astronomische Nachrichten, 1852, nro 34. Artikkelin verkkoversio.
  58. ↑ a b R. Luther: Astronomische Nachrichten, s. 243-244. nro 34Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  59. ↑ a b Beobachtungen des neusten Planeten auf der Bilker Sternwarte. Astronomische Nachrichten, 1853, nro 36. doi:10.1002/asna.18530362403 Artikkelin verkkoversio.
  60. ↑ a b Beobachtung der Bellona, nebst Nachrichten über die Bilker Sternwarte. Astronomische Nachrichten, 1854, nro 38. doi:10.1002/asna.18540380907 Artikkelin verkkoversio.
  61. ↑ Noah Webster, Chauncey Allen Goodrich: Webster's Complete Dictionary of the English Language, s. 1780. Määritä julkaisija!
  62. ↑ a b Name und Zeichen des von Herrn R. Luther zu Bilk am 19. April entdeckten Planeten. Astronomische Nachricthen, 1855, nro 40. doi:10.1002/asna.18550402405 Artikkelin verkkoversio.
  63. ↑ a b Schreiben des Herrn Dr. R. Luther, Directors der Sternwarte zu Bilk, an den Herausgeber. Astronomische Nachricthen, 1856, nro 42. doi:10.1002/asna.18550402405 Artikkelin verkkoversio.
  64. ↑ T. H. E. Admiralty, O. F. Board: The Nautical Almanac and Astronomical Ephemeris for the Year 1833, s. 1. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  65. ↑ The American Almanac and Repository of Useful Knowledge, for the Year 1835, s. 47. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  66. ↑ The IAU Style Manual, s. 34. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  67. ↑ Encyclopædia Britannica, Edition 6, 3. osa, s. 155. (sitaatti: ...observe, that 60 seconds make a minute, 60 minutes make a degree, 30 degrees make a sign, and 12 signs make a circle (huomaa: 60 sekuntia on minuutti, 60 minuuttia aste, 30 astetta merkki ja 12 merkkiä ympyrä)) Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  68. ↑ Jeremiah Joyce: Scientific dialogues for the instruction and entertainment of young people, s. 109. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  69. ↑ Tähtitieteen perusteet, s. 31
  70. ↑ Archie E. Roy, Clarke David: Astronomy: principles and practice, s. 73. Määritä julkaisija! ISBN 9780750309172
  71. ↑ Desmond King-Hele: A tapestry of orbits, s. 16. Määritä julkaisija! ISBN 9780521393232
  72. ↑ Michael A. Covington: Celestial objects for modern telescopes, volume 2, s. 77-78. Määritä julkaisija!
  73. ↑ John Clark Ridpath: The standard American encyclopedia, volume 1, s. 198. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  74. ↑ a b c G. L. Tupman: Observations of Comet I 1877. Astronomische Nachrichten, Määritä ajankohta! doi:10.1002/asna.18770891103 Bibcode:1877AN.....89..169T Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tähtitieteelliset_symbolit&oldid=22817542”