Anoreksia nervosa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee syömishäiriötä. Katso Anorexia Nervosa (yhtye) yhtyeestä.
Anoreksia nervosa
Anoreksia nervosa -potilas Ranskasta vuodelta 1900.
Anoreksia nervosa -potilas Ranskasta vuodelta 1900.
Luokitus
ICD-10 F50.0
ICD-9 307.1
OMIM 606788
MedlinePlus 000362
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Anoreksia nervosa (lat. anorexia nervosa), lyhyemmin anoreksia eli laihuushäiriö on poikkeavaan syömiskäyttäytymiseen liittyvä oireyhtymä, josta seuraa tarkoituksellisesti aiheutettu ja ylläpidetty nälkiintymistila.[1] Anoreksia nervosasta kärsivällä, niin sanotulla anorektikolla, on pakonomainen tarve pudottaa painoaan ja pitää se merkittävästi alle pituuden mukaisen keskipainon.

Anoreksia nervosa on psykiatrian alaan kuuluva pitkäaikaissairaus ja se on syömishäiriöistä tunnetuin.[2] Toinen tunnettu syömishäiriö on bulimia nervosa. Kuten muutkin syömishäiriöt, anoreksia nervosa on monimuotoinen sairaus, joka saa jatkuvasti uusia muotoja ja oirekuvia. Taudinmäärittelyssä erotetaan kaksi diagnoosia, varsinainen laihuushäiriö F50.0 ja epätyypillinen laihuushäiriö F50.1. Varsinainen laihuushäiriö jaetaan edelleen pääasiallisen oireen mukaisesti kahteen alatyyppiin.

Anoreksia nervosan sairastamiseen ei ole yhtä syytä. Usein kuitenkin oireilun alkuvaiheena nähdään liian pitkälle mennyt pyrkimys pudottaa tai säädellä painoa. Anoreksia nervosa on naisilla yleisempää kuin miehillä, mutta viime vuosina miesten osuus anorektikoista on kasvanut. Oireet ovat yleisimpiä niiden keskuudessa, joiden ammatti tai harrastus edellyttää kevytrakenteisuutta ja hoikkuutta. Näitä ovat esimerkiksi mallit, balettitanssijat, voimistelijat ja taitoluistelijat.

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anoreksia nervosa on ilmeisesti vanha sairaus. Sen klassiset oireet on kuvattu 1800-luvulla, mutta osa oireiston piirteistä osuu esimerkiksi varhaiskristillisen ajan itseään nälkiinnyttäviin pyhimyksiin.[3]

Anoreksia nervosa ei yleensä tarkoita ruokahalun puuttumista tai sen menetystä, vaan sitä sairastava saattaa suorastaan hekumoida ruokaan liittyvillä ajatuksilla, olla sekä taitava ruoanlaittaja että kiinnostunut ruuasta ja ruoka-aineista.[4] Laihuushäiriö alkaa tyypillisesti vähitellen[5], kun henkilö alkaa eri syistä säännöstellä, väistellä ja välttää syömistä.[6]

Oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oireiston ytimessä on laihtuminen, joka voi olla joko hyvin nopeaa tai edetä vähitellen hiipimällä. Nuorten koulunkäynti ja harrastaminen jatkuvat yleensä normaalisti ja potilaat tuntevat voivansa erinomaisesti.[5] Perheelle nuoren aliravitsemustila tulee usein yllätyksenä: laihuushäiriötä sairastavat nuoret eivät myönnä oireitaan, eivätkä kerro niistä mielellään edes lääkärille.[5]

Laihduttamisen keinot vaihtelevat laajalti, mutta syödyn ruoan ja saadun energian määrä on yleensä merkittävän pieni. Laihtuakseen entisestään tai pysyäkseen laihana anorektikko rajoittaa syömistään ja saattaa esimerkiksi pyrkiä liikkumaan kohtuuttoman paljon suhteessa ravinnosta saamansa energiaan. Liikunnan harrastaminen saattaa alkaa vaikuttaa pakonomaiselta, kun kuntosalilla viivytään useita tunteja tai lenkkipolulle lähdetään säässä kuin säässä, iltamyöhään ja aamuvarhaisella tai kun erilaiset liikuntamuodot ja treenaaminen alkavat viedä enimmän osan valveillaoloajasta.[7]

Anorektikot voivat myös harjoittaa vatsantyhjennystä oksentamalla tai käyttämällä laksatiivisia lääkkeitä. Jotkut ottavat ruokaa suuhun ja pureskelevat sitä, mutta nielemisen sijasta sylkevät sen lopulta pois. Anorektikot jaetaankin DSM-IV -luokittelussa rajoittamis- ja ahmimis-tyhjentäytymistyyppiin. Rajoittavat anorektikot pyrkivät rajoittamaan syömistään mahdollisen paljon ja usein he myös paastoavat eli eivät syö mitään, jopa monta päivää. Pakkoliikunta saatujen kaloreiden kuluttamiseksi on tavallista. Ahmimis-tyhjentäytymistyyppisesti sairastava, eli AV-tyyppi, taas rajoittamisjaksojen jälkeen ahmii ruokaa ja pyrkii saamaan sen jälkeenpäin ulos elimistöstä, esimerkiksi tahallisella oksentamisella tai laksatiivisten lääkkeiden käytöllä. AV-tyyppiin kuuluu monia yhteisiä piirteitä bulimian kanssa, mutta se ei ole sama sairaus. Sairaus voi myös muuttaa alatyyppiään ajan kuluessa.[8]

Oman syömisensä ja painonsa säätely tuo sairastuneelle kontrollin tunteen omasta kehostaan, vaikka todellisuudessa syömishäiriö kontrolloi sairastunutta. Anorektinen henkilö pyrkii usein salaamaan sairautensa läheisiltään, eikä halua hakeutua hoitoon. Tämä johtuu usein siitä, että vaikka anorektikot useimmiten tietävätkin käyttäytyvänsä epänormaalisti ja jopa terveydelleen vaarallisesti, he eivät välttämättä koe asian olevan hoitoa tarvitseva ongelma. Hoidosta väistämättä aiheutuva oireilun estäminen aiheuttaa heille ahdistusta. Anosognosia eli sairaudentunnottomuus on yleistä varsinkin sairauden alkuvaiheessa ja painon ollessa hyvin matala. Oireilu eli muiden muassa ruokien energiamäärien tarkkailu, liikunta, ja syömisen rajoittaminen tuntuvat anorektikoista usein rauhoittavilta ja paluu normaaliin syömiseen pelottavalta tai ahdistavalta. Anoreksia puhkeaa useimmiten nuoruusiällä tai varhaisaikuisuudessa, mutta nykyisin myös aikuisten erilaiset syömishäiriöt ovat yleistyneet.lähde?

Anoreksia nervosan somaattisia oireita:lähde?

Näiden lisäksi voidaan todeta lievä anemia ja normaalin alarajoilla oleva verensokeriarvo.

Komplikaatiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravinnon vähyys voi aiheuttaa aliravitsemusta sekä lukuisia puutostiloja, jotka voivat johtaa muun muassa vastustuskyvyn ja luuston heikkenemiseen, ja lopulta jopa kuolemaan. Sairauden edetessä ja ruumiin rasvapitoisuuden vähetessä sairastuneen lihakset heikkenevät ja surkastuvat, iho kuivuu ja saattaa alkaa kasvaa lanugoa eli nukkamaista karvaa suojakseen, ja naisilla kuukautiset jäävät ennen pitkää pois. Sairaus saattaa aiheuttaa osteoporoosia ja hidastaa pituuskasvua nuorilla. Bulimiaoireisilla anorektikoilla esiintyy myös hampaiden kiillevaurioita oksentelun vuoksi. Anoreksiaa sairastavalla ihmisellä raajat saattavat olla kylmät ja kananlihalla. Riski erilaisiin sydämen rytmihäiriöihin on koholla.lähde?

Anoreksia nervosa voi aiheuttaa ja siihen voi liittyä ahdistuneisuutta. Tämä voi johtua muun muassa oman minäkuvan ja läheisten käsitysten välisestä ristiriidasta, siitä, että potilas tietää olevansa sairas, mutta kokee itsensä voimattomaksi sairauden edessä, tai kaiken ylittävästä, hallitsemattomasta lihomisen pelosta. Aliravitsemus aiheuttaa usein masennusta, joka usein lievittyy jo ravitsemustilan parantumisella. Myös tiedonkäsittelykyvyn heikkenemistä esiintyy.lähde?

Jatkuessaan anoreksia nervosa voi johtaa kuolemaan usein eri tavoin. Aliravitsemus heikentää vastustuskykyä ja näin altistaa sairauksille, ja erittäin raju aliravitsemus voi johtaa sydämen pysähtymiseen, jos sisäelimiä ympäröivät viimeisetkin rasvavarannot kuluvat loppuun. Anoreksia nervosaan liittyy myös kohonnut itsemurhariski.[9]

Esiintyvyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anoreksia nervosan keskimääräinen alkamisikä on Suomessa julkaistun seurantatutkimuksen mukaan 17 vuotta. Vaihtelu on kuitenkin suurta, sillä saman tutkimuksen nuorin oli 10-vuotias ja vanhin 35-vuotias sairauden alkaessa. Anoreksia nervosa ilmenee kuitenkin tavallisesti vaiheessa, jossa lapsuudesta siirrytään puberteettiin, usein 14–16-vuotiaana. Tätä, kuten kaikkia syömishäiriöitä, esiintyy kuitenkin merkittävästi enemmän tytöillä kuin pojilla: tytöillä 10–15 kertaa enemmän kuin pojilla. Koululaisilla tehdyt selvitykset viittaavat noin yhden joka 150:stä 14–16-vuotiaasta tytöstä kärsivän anoreksia nervosasta.[2]

Suomessa ei ole tehty varsinaisia esiintyvyysselvityksiä syömishäiriöistä, mutta käytännön kokemus osoittaa niiden yleistyneen.[2] Samaan suuntaan viittaa Kouluterveys 1997 -tutkimus, joka tehtiin kyselylomaketutkimuksena yläkoulujen 14–16-vuotiaille oppilaille. Lomakkeiden antama tieto perustui oppilaiden omaan ilmoitukseen syömishäiriöistä, mutta annetut luvut ovat yllättävän korkeita ja ne saattavat viitata tietyntyyppisten syömishäiriöiden yleistymiseen myös Suomessa.[2]

Suomessa 2009 tehdyn väitöskirjatutkimuksen mukaan anoreksia nervosa on nuorilla miehillä luultua yleisempää. Sen mukaan monet miehet kokevat paineita lihastensa kunnosta. Tutkimuksessa rinnastetaan miesten tyytymättömyys lihaksiinsa ja naisten syömishäiriöt sekä jatkuva laihdutus. Molempiin liittyy henkinen pahoinvointi, alkoholin ongelmakäyttö sekä huono itsetunto.[10] Epätyypillisiä syömishäiriöitä arvellaan esiintyvän miehillä jopa yhtä paljon kuin naisilla.[11]

Muualla maailmassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anoreksia nervosaa sairastavien osuuden arvellaan olevan länsimaissa noin 0,1–1 prosenttia 15–20-vuotiaista naisista.[12] Juuri tämän ikäisillä anoreksia nervosa on länsimaissa yleisintä, ja lähes kaikki sairastuneet (90–95 prosenttia) kuuluvat tähän ryhmään. Yhdysvalloissa anoreksia nervosa on nuorten naisten kolmanneksi yleisin pitkäaikaissairaus. Anoreksia nervosaa tavataan kuitenkin myös miehillä, mutta kaikkiaan syömishäiriöiden johdosta hoidossa olevista vain noin 5–10 prosenttia arvioidaan olevan miespuolisia.[13][12]

Sairauteen liittyy kohonnut kuolleisuus, ja arviolta 10 prosenttia anorektikoista kuolee sairautensa aiheuttamiin komplikaatioihin. Keskimääräinen sairastamisaika on 6–7 vuotta. Joissakin tutkimuksissa on päädytty tulokseen, että nuorten naisten mielenterveyden häiriöistä suurin kuolleisuus liittyy anoreksia nervosaan. Siihen saattaa liittyä myös muita syömishäiriöitä, tyypillisimmin bulimiaa ja ortoreksiaa.lähde?

Etiologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anoreksia nervosaa pidetään nykyisin oireena jostakin syvemmän tason ongelmasta. Se ei aiheudu yhdestä yksittäisestä syystä, eikä sen aiheuttajaa ole voitu selvittää. Vaikka anoreksia nervosan puhkeaminen saattaa ulkopuolisesta vaikuttaa joskus äkilliseltä, anoreksia nervosa ei kuitenkaan ole satunnaisesti tai yhtäkkiä alkava häiriö, vaan siihen sairastunut on kokenut jo pitempään itselleen tärkeiden asioiden olevan huonosti. Anoreksia nervosaan johtavia mahdollisia syitä on useita, ja niitä voidaan tarkastella useasta näkökulmasta.[14]

Yksilölliset syyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtenä keskeisenä anoreksia nervosan syynä on potilaiden sisäisen ruumiinkuvan vääristyminen. Anorektikkojen ruumiinkuvan uskotaan olevan häiriintynyt ja johtavan tosiseikkojen vastaiseen kokemukseen omasta ruumiista. Kun sairas pitää nälkärajalle ajamaansa itseään lihavana, kyseessä ei ole enää pelkästään halu laihtua.[15] Nämä anoreksian keskeiset piirteet – pyrkimys hyvin alhaiseen ruumiinpainoon ja vääristynyt ruumiinkuva – ovat sukupuolesta riippumattomia.[11]

Anoreksia nervosa voi olla myös keino säädellä ahdistusta. Mahdollisia syitä ja riskitekijöitä anoreksia nervosalle on esitetty lukuisia: tällaisia saattavat olla esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö, sairauden esiintyminen suvussa ja perfektionistinen luonne.

Perheeseen liittyvät syyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä näkökulma avaa näkymiä perheeseen ja sen sisäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Vaikka perhe voi vaikuttaa hyvin toimivalta, siinä saattaa olla hankaluuksia, jotka anoreksia nervosaan sairastunut on kokenut ratkaisemattomiksi ristiriidoiksi, asioiksi, joille hän ei voi mitään tai joihin hän jää kiinni.[16] Sairastunut nuori saattaa kokea itsensä syylliseksi vanhempien välisiin ristiriitoihin.[17] Nykyisen teorian mukaan perhedynamiikan ristiriidat ovat pikemminkin seurausta perheen yrityksestä sopeutua anoreksiaan kuin sen aiheuttaja.[18] Läheisten sairastunutta kohtaan osoittamat voimakkaat negatiiviset tunteet kuten esimerkiksi kritisointi ja syyttely toipumishaluttomuudesta saattavat kuitenkin ylläpitää sairautta.[18]

Kulttuurisidonnaiset syyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Media ja usein myös sukulaisten ja tuttavien puheet ja asenteet vaikuttavat voimakkaasti moniin ihmisiin. Kulttuuriimmeselvennä kuuluvan kauneuskäsityksen, sen viime vuosikymmenten painottumisen hoikkuuden ihannointiin[19] ja varsinkin seksuaalisuuteen liittyvien kulttuuritekijöiden uskotaan olevan eri tavoin anoreksia nervosan taustalla.

Perinnöllisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syömishäiriöt esiintyvät jossain määrin perheittäin. Anoreksia nervosaa sairastavalla naisella on noin kymmenen kertaa todennäköisemmin jotain syömishäiriötä sairastava lähisukulainen kuin terveillä naisilla. Syömishäiriöiden ajatellaan syntyvän puoliksi perintötekijöiden ja puoliksi sairaudelle altistavan ympäristövaikutuksen yhteisvaikutuksesta.[20] Hiljan julkaistussa genomianalyysissa anoreksia yhdistettiin kromosomiin 12 alueelle, jossa entuudestaan tiedetään olevan tyypin 1 diabetekselle ja autoimmuunisairauksille altistavia geenejä. Merkitsevä geneettinen positiivinen korrelaatio löytyi myös muun muassa skitsofrenian, neuroottisuuden sekä HDL-kolesterolin kanssa, kun taas insuliini- ja verensokeritasoihin anoreksia korreloi negatiivisesti. Uudet tutkimustulokset osoittavat, että anoreksian etiologia onkin osin aineenvaihdunnallinen, ei vain psykiatrinen.[21]

On viitteitä siitä, että pysyvät reagoimis- tai käyttäytymistyylit ovat joko täysin tai osittain geneettisesti periytyviä. Muita enemmän syömishäiriöille alttiita ovat esimerkiksi pakkomielteisiin ja -toimintoihin taipuvaiset sekä epätavallisen herkät ja ristiriitoja välttelevät henkilöt.[22]

Diagnostiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anoreksia nervosan hoitamisen ensimmäinen ongelma on diagnoosin tekeminen: potilaat saattavat olla pitkäänkin hoidossa esimerkiksi erilaisten vatsavaivojen vuoksi ennen kuin huomataan kiinnittää huomiota heidän ruokailutapoihinsa. Potilaat tulevat lääkärin luokse yleensä ystävien tai perheenjäsenten kehottamina, eikä heillä omasta mielestään ei ole hätää[23] – anoreksia kielletään jyrkästi.[24]

Varsinaisesta laihuushäiriöstä aletaan puhua, kun potilaan ruumiinkuva on häiriintynyt niin, että potilas ei halua pitää yllä normaalia painoaan.[5] Hänellä on alipainoisuudestaan huolimatta voimakas lihomisen pelko siitä huolimatta, että painon lasku on saavuttanut tilanteen, jossa ruumiinpaino on vähintään 15 prosenttia alle pituuden mukaisen keskipainon, tai yli 16-vuotiaan painoindeksi (BMI) on korkeintaan 17,5, miehillä 19. Vanhempien potilaiden painon edellytetään vielä laskevan tästä ennen diagnoosin tekemistä.[2]

Kaikki äärimmäinenkään laihuus ei kuitenkaan ole anoreksia nervosaa, eikä epätyypillisen laihuushäiriön diagnosoinnissa voida vedota tarkkoihin painolukuihin. Selkein keino havaita nälkiintyminen on riisuttaa potilas alusvaatteisilleen.[23] Laihtumisen, ruokahaluttomuuden ja vatsavaivojen taustalla saattaa olla muutakin, kuten laktoosi-intoleranssi tai keliakia. Myös diabetes, erilaiset tulehdukset ja pahanlaatuiset kasvaimet saattavat olla laihtumisen syynä ja ne pitää sulkea pois ennen diagnoosin tekemistä.[23] Pois rajattavia ovat myös vakava masennus ja huumeidenkäyttö.[5]

Varsinainen laihuushäiriö (F50.0)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ICD-10 -kriteerit ovat seuraavat:

A. Ruumiinpaino on vähintään 15 prosenttia alle pituuden mukaisen keskipainon tai painoindeksin (BMI), (käytetään 16 vuoden iästä lähtien) tytöillä korkeintaan 17,5, pojilla alle 19. Esimurrosikäisten potilaiden paino saattaa kasvun aikana jäädä jälkeen pituuden mukaisesta keskipainosta, vaikka paino ei varsinaisesti laskee. Vanhempien potilaiden painon edellytetään laskevan.
B. Potilas aiheuttaa itse painon laskemisen välttämällä ”lihottavia” ruokia. Lisäksi potilas saattaa käyttää seuraavia keinoja: itse aiheutettu oksentelu, ulostuslääkkeiden käyttö, liiallinen liikunta, ruokahalua hillitsevien tai nesteitä poistavien lääkkeiden käyttö.
C. Potilaan psykopatologia on erityinen: hänen ruumiinkuvansa on vääristynyt ja hän on mielestään liian lihava ja hän pelkää kovasti lihomista. Tämä saa hänet asettamaan itselleen alhaisen painotavoitteen.
D. Laaja-alainen hypothalamus-aivolisäke-sukurauhas-akselin endokrinologinen häiriö, joka ilmenee naisilla kuukautisten puuttumisena ja miehillä seksuaalisen mielenkiinnon ja potenssin heikentymisenä. (Poikkeuksena tästä ovat anorektisen naisen kuukautisvuodot, jotka saadaan aikaan hormonaalisella korvaushoidolla, tavallisesti ehkäisypillereillä. Mikäli häiriö alkaa ennen murrosikää, murrosiän kasvu yleensä viivästyy tai pysähtyy (kasvu pysähtyy, tytöillä rinnat eivät kehity eivätkä kuukautiset ala; pojilla sukuelimet eivät kehity. Potilaan toipuessa murrosiän kehitys jatkuu usein normaalisti, mutta jatkuu tavallista myöhäisempään. Lisäksi kasvuhormonin ja kortisolin pitoisuudet saattavat olla koholla, kilpirauhashormonin aineenvaihdunta elimistössä saattaa olla muuttunut ja insuliinieritys saattaa olla poikkeava.
E. Ahmimishäiriön kriteerit A ja B eivät täyty.[25] Tämä tarkoittaa, että:
(A) laihuushäiriöpotilaalla ei ole vähintään kolme kuukautta kestäneitä kausia, jolloin hän nauttii vähintään kahdesti viikossa suuria ruokamääriä lyhyessä ajassa.
(B) Hänen ajatteluaan ei myöskään hallitse syöminen tai voimakas halu tai pakonomainen tarve syödä.[26][27]

Epätyypillinen laihuushäiriö (F50.1)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tätä diagnoosia käytetään sellaisista potilaista, joiden laihuushäiriön oireisto on muuten melko tyypillinen, mutta joilta puuttuu yksi tai useampi laihuushäiriön tärkeimmistä tunnusmerkeistä, kuten kuukautisten pois jääminen tai voimakas lihomisen pelko. Tällaisia potilaita tavataan yleissairaalatasoisessa psykiatrisessa yhteydessä tai perusterveydenhuollon asiakkaina. Tämä diagnoosi sopii parhaiten myös silloin, kun laihuushäiriön kaikki merkittävät oireet ovat havaittavissa, mutta lievinä. Ennen diagnoosin tekemistä tulee tällöinkin ensin rajata pois muut vastaavia oireita aiheuttavat häiriöt.[25]

Hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anoreksia nervosaa sairastavat nuoret kieltävät oireensa. Siksi heidän motivoimisensa ja ohjaamisensa hoitoon vaatii kärsivällisyyttä.[5] Anoreksia nervosa on yleensä pitkäaikainen ja monivaiheinen: syömishäiriöiden keskimääräinen sairausaika on 6–7 vuotta. Uusiutumis- ja kroonistumisriskin vuoksi anoreksia nervosaa voidaan kutsua pitkäaikaissairaudeksi, mutta joskus se voi olla lyhytaikainen ja parantua ilman mainittavia toimenpiteitä.[28] Oireet eivät tavallisesti aiheuta heti vakavia vaurioita keholle.[29]

Anoreksia nervosan diagnoosin tekee erikoislääkäri, joka myös arvioi hoidon tason ja tarpeen. Hoidossa on kaksi tasoa: ravitsemustilan korjaaminen ja psykoterapeuttinen hoito. Hoito aloitetaan alipainoisuuden korjaamisella, joka potilaan tilanteesta riippuen toteutetaan Suomessa joko sairaalassa tai avohoidossa. Painon korjaatuminen vähentää myös anoreksiaan liittyviä muita psyykkisiä oireita kuten pakko-oireita ja masennusta[30]. Hoitokäytänteet vaihtelevat eri maissa,[2] mutta henkeä uhkaavan alipainoisuuden hoitaminen aloitetaan aina sairaalassa. Hoitopaikan valinta somaattisella tai psykiatrisella osastolla tehdään potilaan kunnon mukaisesti.

Psykoterapiassa on saavutettu tuloksia vaihtelevilla työmuodoilla niin yksilö- kuin perheterapiana. Perhepohjaisella hoidolla on saatu erinomaisia tuloksia teini-ikäisten sairastuneiden kohdalla.[31] Perhepohjaisen hoidon variantti, jossa terapeutti tapaa ainoastaan vanhemmat ja hoitaja sairastunutta, on toiminut vähintään yhtä hyvin.[32] Vanhempien potilaiden kohdalla pitkä ja yksilöllinen hoito onnistunee parhaiten[5]. Pitkittynyt aliravitsemustila ja avohoidon riittämättömyys voivat johtaa tahdosta riippumattomaan sairaalahoitoon.[5]

Anoreksia nervosan hoidossa on kokeiltu erilaisia psyykenlääkkeitä, mutta kontrolloiduissa tutkimuksissa on esimerkiksi neurolepteistä ja masennuslääkkeistä todettu kiistatonta hyötyä vain silloin, kun anoreksia nervosaan liittyy selvää masentuneisuutta.[5]

Laadukkaan hoidon kriteerit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käypä hoito -suosituksen mukaan syömishäiriöpotilaan hyvän hoidon merkkejä ovat painon ja syömiskäyttäytymisen normaalistuminen sekä ruokaan liittyvän pakonomaisen ajattelun väheneminen. Hoidon tehosta kertovat myös syömishäiriöihin liittyvien muiden psyykkisten oireiden helpottuminen, normaali sosiaalinen toiminta ja ikätasoisen kehityksen eteneminen. Hoidon laatukriteereiksi on ehdotettu seuraavaa:

  • Onko sairaanhoitopiirissä paikallinen syömishäiriöiden hoitoketju tai -polku?
  • Kuinka suuri osa syömishäiriöpotilaista on tarpeelliseksi arvioidun hoidon piirissä?
  • Kuinka suuri osa sovitun työnjaon mukaan erikoissairaanhoitoon lähetetyistä syömishäiriöpotilaista pääsee alkuarviointiin 3 viikon kuluessa?
  • Kuinka suurella osalla syömishäiriön takia hoidossa olevista on ajan tasalla oleva kirjallinen hoitosuunnitelma, joka on potilaan tai potilaan ja hänen perheensä tiedossa?
  • Kuinka suurelle osalle syömishäiriön takia hoidossa olevista on tarjottu potilas- ja omaisneuvontaa, joka sisältää kirjallista materiaalia?
  • Kuinka suuri osa hoidon päättäneistä syömishäiriöpotilaista palaa vuoden kuluessa uuteen, ennalta suunnittelemattomaan hoitoon syömishäiriön takia?

Ennuste

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka anoreksia nervosan ennuste näyttää viime aikoinamilloin? parantuneen, anoreksia nervosa kuuluu edelleen ennusteeltaan vakavimpiin mielenterveyshäiriöihin.[33] Sairaalahoitoon päätyneistä anoreksiapotilaista noin 70 prosenttia pääsee hoidon jälkeen syömishäiriöoireistaan, mutta pitkien seurantatutkimusten mukaan vain puolet toipuu täysin. Noin neljännes oireilee ajoittain edelleen ja loppujen oireilu on niin vaikeaa, että tapauksiin liittyy vuosikymmentä kohden ainakin 5 prosentin kuolleisuus. Puolet näistä kuolemista johtuu itsemurhista ja puolet on seurausta nälkiintymisestä.[28]

Paranemisprosessi voi käynnistyä missä sairauden vaiheessa hyvänsä,[34] mutta yleensä ajatellaan, että hoidon aloittaminen taudin varhaisessa vaiheessa parantaa ennustetta ja nopeuttaa toipumista.[29]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Keski-Rahkonen, Anna; Charpentier, Pia; Viljanen, Riikka (toim): Syömishäiriöt, Läheisen opas. Kustannus Oy Duodecim, 2010. ISBN 978-951-656-375-9
  • Rantanen, Päivi: 34.10 Syömishäiriöt lapsilla ja nuorilla. Lääkärin käsikirja, 2002. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 951-656-079-2
  • Rantanen, Päivi: Nuorten syömishäiriöt. Lasten- ja nuorisopsykiatria, 2000. Julkaisija = Kustannus Oy Duodecim. ISBN 951-656-025-3
  • Riihonen, Eva: Syömishäiriöitä, kun portti aikuisuuteen ei avaudu. Kirjapaja, 1990.
  • Suokas, Jaana ja Rissanen, Aila: Syömishäiriöt. Psykiatria, 2003. Kustannus Oy Duodecim. ISBN 951-656-065-2
  • Käypä hoito -suositus: Syömishäiriöt

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suokas & Rissanen 2003, ss. 305–315
  2. ↑ a b c d e f Rantanen 2000, ss. 286–292
  3. ↑ Keski-Rahkonen et al. 2010, s. 14
  4. ↑ Keski-Rahkonen et al. 2010, s. 15
  5. ↑ a b c d e f g h i Rantanen 2002, ss. 1080-1081
  6. ↑ Keski-Rahkonen et al. 2010
  7. ↑ Keski-Rahkonen et al. 2010, s. 33
  8. ↑ Christine Peat, James E. Mitchell, Hans Hoek, Stephen Wonderlich: Validity and Utility of Subtyping Anorexia Nervosa. The International journal of eating disorders, 2009-11, nro 7, s. 590–594. PubMed:19598270 doi:10.1002/eat.20717 ISSN 0276-3478 Artikkelin verkkoversio.
  9. ↑ Syömishäiriöt lisäävät myös itsemurhariskiä Ilta-Sanomat. Arkistoitu 27.6.2015. Viitattu 26.6.2015.
  10. ↑ Väitöskirjan tiivistelmä 19.11.2009
  11. ↑ a b Keski-Rahkonen et al. 2010, s. 25
  12. ↑ a b Suokas & Rissanen 2003, s. 308
  13. ↑ Males and Eating Disorders International Eating Disorder Referral Organization. Viitattu 24. helmikuuta 2013. (englanniksi)
  14. ↑ Riihonen 1990, s. 33
  15. ↑ Riihonen 1990, s. 31
  16. ↑ Riihonen 1990, s. 32
  17. ↑ Riihonen 1990, s. 34
  18. ↑ a b Renee D. Rienecke, Erin C. Accurso, James Lock, Daniel Le Grange: Expressed Emotion, Family Functioning, and Treatment Outcome for Adolescents with Anorexia Nervosa. European eating disorders review : the journal of the Eating Disorders Association, 2016-1, nro 1, s. 43–51. PubMed:26201083 doi:10.1002/erv.2389 ISSN 1072-4133 Artikkelin verkkoversio.
  19. ↑ Anred.com: Causes (englanniksi)
  20. ↑ Keski-Rahkonen et al. 2010, ss. 49–50
  21. ↑ Laramie Duncan, Zeynep Yilmaz, Helena Gaspar, Raymond Walters, Jackie Goldstein, Verneri Anttila: Significant Locus and Metabolic Genetic Correlations Revealed in Genome-Wide Association Study of Anorexia Nervosa. American Journal of Psychiatry, 12.5.2017, s. appi.ajp.2017.16121402. doi:10.1176/appi.ajp.2017.16121402 ISSN 0002-953X Artikkelin verkkoversio.
  22. ↑ What causes eating disorders? ANRED, Anorexia Nervosa and Related Eating Disorders. Anred.com. Viitattu 24.helmikuuta. 2013. (englanniksi)
  23. ↑ a b c Riihonen 1990, s. 27
  24. ↑ Riihonen 1990, s. 29
  25. ↑ a b Rantanen 2000, s. 287
  26. ↑ Syömishäiriöt (lapset ja nuoret), Käypä hoito -suosituksen historiatiedot (Korvaava suositus Syömishäiriöt) Käypä hoito. Viitattu 11.1.2018.
  27. ↑ Syömishäiriöt Suomalainen Lääkäriseura Duodecim - Käypä hoito. 29.01.2015. Viitattu 11.01.2018.
  28. ↑ a b Suokas & Rissanen 2003, s. 306
  29. ↑ a b Keski-Rahkonen et al. 2010, s. 59
  30. ↑ Erin C. Accurso, Anna C. Ciao, Ellen E. Fitzsimmons-Craft, James D. Lock, Daniel Le Grange: Is weight gain really a catalyst for broader recovery?: The impact of weight gain on psychological symptoms in the treatment of adolescent anorexia nervosa. Behaviour Research and Therapy, 1.5.2014, nro 56, s. 1–6. doi:10.1016/j.brat.2014.02.006 Artikkelin verkkoversio.
  31. ↑ Renee D Rienecke: Family-based treatment of eating disorders in adolescents: current insights. Adolescent Health, Medicine and Therapeutics, 1.6.2017, nro 8, s. 69–79. PubMed:28615982 doi:10.2147/AHMT.S115775 ISSN 1179-318X Artikkelin verkkoversio.
  32. ↑ Daniel Le Grange, Elizabeth K. Hughes, Andrew Court, Michele Yeo, Ross D. Crosby, Susan M. Sawyer: Randomized Clinical Trial of Parent-Focused Treatment and Family-Based Treatment for Adolescent Anorexia Nervosa. Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, August 2016, nro 8, s. 683–692. PubMed:27453082 doi:10.1016/j.jaac.2016.05.007 ISSN 1527-5418 Artikkelin verkkoversio.
  33. ↑ Suokas & Rissanen s. 306
  34. ↑ Keski-Rahkonen et al. 2010, ss. 102–103

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anoreksia nervosa.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Anoreksia_nervosa&oldid=22830989”