Suomen urheilu 2012
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 2012 käsittelee vuoden 2012 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
---|---|---|
1. | Tuuli Petäjä-Sirén | Purjehdus |
2. | Antti Ruuskanen | Yleisurheilu |
3. | Leo-Pekka Tähti | Yleisurheilu |
4. | Minna Kauppi | Suunnistus |
5. | Kimi Räikkönen | Autourheilu |
6. | Pekka Koskela | Pikaluistelu |
7. | Silja Lehtisen venekunta | Purjehdus |
8. | Kaisa Mäkäräinen | Ampumahiihto |
9. | Kiira Korpi | Taitoluistelu |
10. | Janne Korpi | Lumilautailu |
Lähde: [1] |
Vuoden valmentajaksi valittiin jalkapallovalmentaja Sami Hyypiä.[1]
Olympialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lontoon kesäolympialaisissa 27.7.–12.8. Suomi saavutti kaksi hopeamitalia ja yhden pronssin.[2][3]
- Lontoon kesäparalympialaisissa 29.8.–9.9. Suomi sai neljä kultamitalia, yhden hopean ja yhden pronssin.[4]
- Risto Nieminen valittiin 21.11. Suomen Olympiakomitean uudeksi puheenjohtajaksi.[5]
Alppihiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmancupissa 2011–2012 Tanja Poutiainen sijoittui yhteispisteissä 13:nneksi. Pujottelucupissa hän oli kuudes.[6]
Ampumahiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 1.–11.3. Ruhpoldingissa, Saksassa Kaisa Mäkäräinen saavutti pronssia 12,5 kilometrin yhteislähtökilpailussa. Mari Laukkanen sijoittui 7,5 kilometrin sprintissä 15:nneksi.[7]
- Maailmancupissa 2011–2012 Kaisa Mäkäräinen sijoittui yhteispisteissä neljänneksi.[8]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rallin maailmanmestaruussarjassa Citroënilla ajanut Mikko Hirvonen sijoittui toiseksi ja Ford-kuljettaja Jari-Matti Latvala kolmanneksi. Latvala voitti helmikuussa Ruotsin rallin ja syyskuussa Walesin rallin. Hirvonen voitti lokakuussa Sardinian rallin. Elokuussa Suomen MM-rallin voittoon ajoi ranskalainen Sébastien Loeb.[9]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa Lotuksella ajanut Kimi Räikkönen sijoittui kolmanneksi. Hän voitti 4.11. ajetun Abu Dhabin Grand Prix'n.[10]
Jousiammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lontoon kesäparalympialaisissa Jere Forsberg voitti kultaa taljajousiammunnan avoimessa luokassa.[11]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailuissa 7.–14.4. Burlingtonissa, Yhdysvalloissa Suomi sijoittui neljänneksi hävittyään välierissä Kanadalle 1–5 ja pronssiottelussa Sveitsille 2–6.[12]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut pelattiin 4.–20.5. Suomen ja Ruotsin kesken jaettuina kisoina Helsingin isännöidessä mitaliotteluita. Jukka Jalosen valmentama Suomi sijoittui neljänneksi voitettuaan puolivälierissä Yhdysvallat 3–2 mutta hävittyään välierissä Venäjälle 2–6 ja pronssiottelussa Tšekille 2–3.[13]
Keilailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ensimmäisissä singlen maailmanmestaruuskilpailuissa 19.–25.9. Limassolissa, Kyproksella Osku Palermaa saavutti pronssia ja Krista Pöllänen päätyi sijoille 5–8.[14]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 6.–17.6. Tilburgissa, Alankomaissa Krista Pöllänen saavutti hopeaa all eventsissa sekä pronssia parikilpailussa Marjo Pöntisen kanssa.[15]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 16.–26.8. Wienissä, Itävallassa Joonas Jehkinen voitti kultaa all eventsissa sekä Joonas Jähin, Petteri Salosen, Osku Palermaan ja Perttu Jussilan kanssa joukkuekilpailussa. Triokilpailussa Jehkinen, Jussila ja Palermaa saavuttivat hopeaa.[16]
Lumilautailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- TTR-kiertueen ensimmäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa 10.–19.2. Oslossa, Norjassa Enni Rukajärvi saavutti pronssia slopestylessa.[17]
- Maailmancupissa 2011–2012 Janne Korpi voitti freestylelajien kokonaiscupin sekä lumikourun ja big airin cupit.[18]
Maalipallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lontoon kesäparalympialaisissa Suomen miesten joukkue voitti kultaa kukistamalla loppuottelussa Brasilian 8–1. Naisten turnauksessa Suomi jäi neljänneksi hävittyään pronssiottelussa Ruotsille 1–5.[19]
Pesäpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jyväskylässä avattiin 16.6. Suomalaisen pesäpalloilun kunniagalleria ja siihen valittiin aluksi 20 henkilöä.[20]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Sotkamon Jymy, joka voitti loppuotteluissa Vimpelin Vedon otteluvoitoin 3–0. Pronssille sijoittui Pattijoen Urheilijat.[21]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Lapuan Virkiä, joka voitti loppuotteluissa jyväskyläläisseura Kirittäret otteluvoitoin 3–2. Pronssille sijoittui Porin Pesäkarhut.[22]
- Itä–Länsi-otteluissa 20.–22.7. Sotkamossa Länsi voitti naisten ottelun 0–2 ja miesten ottelun supervuoroparin jälkeen 1–2.[23]
Pikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailuissa 28.–29.1. Calgaryssa, Kanadassa Mika Poutala sijoittui yhteispisteissä neljänneksi sivuten Pekka Koskelan viikkoa aiemmin Salt Lake Cityn maailmancupissa tekemiä Suomen-ennätyspisteitä 137,270.[24]
- Matkakohtaisissa maailmanmestaruuskilpailuissa 22.–25.3. Heerenveenissä, Alankomaissa Pekka Koskela saavutti 500 metrillä pronssia ja Mika Poutala sijoittui samalla matkalla seitsemänneksi. Koskela oli 1 000 metrillä yhdestoista.[25]
Purjehdus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lontoon kesäolympialaisissa Tuuli Petäjä saavutti purjelautailun RS:X-luokassa hopeaa. Match Racingissä Silja Lehtinen, Silja Kanerva ja Mikaela Wulff saavuttivat pronssia. Seitsemänneksi sijoittuivat Sari Multala Laser Radial -luokassa sekä Lauri Lehtinen ja Kalle Bask 49er-luokassa.[26]
- Laser Radial -luokan maailmanmestaruuskilpailuissa toukokuussa Boltenhagenissa, Saksassa Sari Multala saavutti pronssia.[27]
- Match Racingin maailmanmestaruuskilpailuissa kesäkuussa Göteborgissa, Ruotsissa Silja Lehtinen, Silja Kanerva ja Mikaela Wulff voittivat kultaa.[28]
- Purjelautailun RS:X-luokan Euroopan-mestaruuskilpailuissa helmi-maaliskuussa Madeiralla Tuuli Petäjä saavutti pronssia.[29]
Pyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maastomaratonpyöräilyn Euroopan-mestaruuskilpailuissa 16.–17.6. Jablonné v Podještědíssa, Tšekissä Pia Sundstedt voitti kultaa.[30]
Ratsastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lontoon kesäparalympialaisissa Katja Karjalainen saavutti hopeaa kouluratsastuksen 1b-luokan vapaaohjelmassa.[19]
Salibandy
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailuissa 1.–9.12. Zürichissä ja Bernissä, Sveitsissä Suomi saavutti hopeaa voitettuaan välierissä Sveitsin jatkoajalla 4–3 mutta hävittyään loppuottelussa Ruotsille 5–11. Maalivahti Henri Toivoniemi ja puolustaja Tatu Väänänen valittiin kisojen tähdistöjoukkueeseen. Joukkueen valmentaja oli Petri Kettunen.[31]
Squash
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Joukkueiden Euroopan-mestaruuskilpailuissa 1.–6.5. Nürnbergissä, Saksassa Suomen miehet sijoittuivat kahdeksanneksi ja naiset 13:nneksi.[32]
- Henkilökohtaiset Euroopan-mestaruuskilpailut käytiin 23.–26.5. Helsingissä. Olli Tuominen voitti ensimmäisenä suomalaisena kultaa ja Henrik Mustonen sijoittui seitsemänneksi sekä Matias Tuomi 12:nneksi. Naisten kilpailussa suomalaisista paras oli 15:nneksi sijoittunut Saara Valtola.[33]
Suunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 14.–21.7. Lausannessa, Sveitsissä Minna Kauppi voitti kultaa keskimatkalla ja saavutti hopeaa pitkällä matkalla. Viestissä Suomen naisjoukkue sijoittui viidenneksi. Tuomo Mäkelä ja Venla Niemi olivat sprintissä kuudensia. Merja Rantanen sijoittui pitkällä matkalla seitsemänneksi ja keskimatkalla kahdeksanneksi.[34]
- Maailmancupin yhteispisteissä Minna Kauppi sijoittui toiseksi.[35]
- Jukolan viesti kilpailtiin 16.–17.6. Vantaalla. Kalevan Rasti voitti miesten viestin ja Paimion Rasti sijoittui toiseksi norjalaisseura Halden SK:n voittamassa Venlojen viestissä.[36]
Taitoluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa 26.3.–1.4. Nizzassa, Ranskassa Juulia Turkkila sijoittui naisten yksinluistelussa 18:nneksi.[37]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 23.–29.1. Sheffieldissä, Isossa-Britanniassa Kiira Korpi saavutti hopeaa ja Juulia Turkkila sijoittui 17:nneksi naisten kilpailussa.[38]
Uinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lontoon kesäolympialaisissa suomalaisuimarit jäivät alkueriin. Paras alkueräsijoitus oli Matti Mattssonin 17. sija 200 metrin rintauinnissa Suomen-ennätyksellä 2.11,81.[39]
- Lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailuissa 12.–16.12. Istanbulissa, Turkissa parhaiten suomalaisista sijoittuivat välierissä 12:nneksi uineet Jenna Laukkanen 100 metrin rintauinnissa ja Emilia Pikkarainen 100 metrin perhosuinnissa.[40]
- Pitkän radan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 21.–27.5. Debrecenissa, Unkarissa Ari-Pekka Liukkonen sijoittui neljänneksi 50 metrin vapaauinnissa Suomen-ennätyksellä 22,22 ja Hanna-Maria Seppälä seitsemänneksi 100 metrin vapaauinnissa sekä Anni Alitalon, Jenna Laukkasen ja Emilia Pikkaraisen kanssa 4 × 100 metrin sekauintiviestissä.[41]
- Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailuissa 22.–25.11. Chartres'ssa, Ranskassa Suomi saavutti hopeaa naisten 4 × 50 metrin vapaauintiviestissä kokoonpanolla Emilia Pikkarainen, Lotta Nevalainen, Laura Kurki ja Hanna-Maria Seppälä sekä pronssia sekajoukkueiden 4 × 50 metrin vapaauintiviestissä joukkueella Seppälä, Kurki, Andrei Tuomola ja Ari-Pekka Liukkonen. Pikkarainen sijoittui 100 metrin sekauinnissa neljänneksi, ja viesteissä Suomi saavutti kolme neljättä sijaa. Viidenneksi ylsivät Seppälä 50 metrin ja 100 metrin vapaauinnissa sekä Jenna Laukkanen 50 metrin, 100 metrin ja 200 metrin rintauinnissa.[42]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lontoon kesäolympialaisissa Antti Ruuskanen saavutti keihäänheitossa hopeaa. Alun perin hän sijoittui pronssille mutta sai hopeamitalin yli neljä vuotta myöhemmin alkuperäisen hopeamitalistin käryttyä dopingista. Tero Pitkämäki nousi keihästuloksissa neljänneksi ja Ari Mannio kymmenenneksi. Jukka Keskisalo selviytyi 3 000 metrin estejuoksussa loppukilpailuun, jossa hän kuitenkin keskeytti loukkaantumisen vuoksi. Jarkko Kinnunen sijoittui 50 kilometrin kävelyssä 15:nneksi.[3][43]
- Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin 27.6.–1.7. Helsingissä. Olympiastadionin remontoinnin yhteydessä jyrkän kulmikkaiksi muutetut juoksuradan kaarteet herättivät kritiikkiä. Suomen ainoa mitalisti oli keihäänheitossa pronssia saanut Ari Mannio. Pituushypyssä Roni Ollikainen sijoittui kuudenneksi ja Tommi Evilä kymmenenneksi. Olli-Pekka Karjalainen oli moukarinheitossa ja Sandra Eriksson 3 000 metrin estejuoksussa kymmenes.[44]
- Lontoon kesäparalympialaisissa Leo-Pekka Tähti voitti kultaa pyörätuolikelauksen T54-luokan 100 metrillä ja Toni Piispanen samassa lajissa T51-luokassa. Marjaana Huovinen saavutti pronssia F33/34/52/53-luokkien keihäänheitossa.[45]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Siukonen, Markku & Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 34. Minerva Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-492-735-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Siukonen & Tikander 2013, s. 18
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 54–55
- ↑ a b Keihäänheittäjä Antti Ruuskanen sai mitalinsa – teki tuplasti historiaa Lahden MM-kisoissa Uusimaa. 23.2.2017. Viitattu 27.6.2019.
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 164
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 179
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 191–192
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 89, 92, 193–194
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 94, 194
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 83, 147, 166, 172, 177, 247
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 175–176, 180, 247
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 162
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 101, 226
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 107, 111–113, 223–224
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 167–168, 232
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 121–122, 232
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 158–159, 232
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 82, 85, 243
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 86, 243
- ↑ a b Siukonen & Tikander 2013, s. 162
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 123
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 163, 258–259
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 166, 259
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 138–139, 258
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 76, 78, 260
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 95–96, 260–261
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 63, 149, 151, 153
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 113, 263
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 128, 263
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 89, 264
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 123, 267
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 184, 273
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 278
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 115–116, 278
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 135–138, 279
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 280
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 122–123, 281
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 97, 284
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 77, 284
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 57, 143
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 185–186, 290–291
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 115–116, 291–292
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 179–180, 292
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 48–50, 56–57
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 127–128, 130, 305–306
- ↑ Siukonen & Tikander 2013, s. 161–162