Suomen urheilu 1960
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1960 käsittelee vuoden 1960 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
---|---|---|
1. | Veikko Hakulinen | Hiihto |
2. | Kalevi Hämäläinen | Hiihto |
3. | Eugen Ekman | Voimistelu |
4. | Niilo Halonen | Mäkihyppy |
5. | Pentti Linnosvuo | Ammunta |
6. | Eeles Landström | Yleisurheilu |
7. | Antti Tyrväinen | Ampumahiihto |
8. | Jorma Limmonen | Nyrkkeily |
9. | Veli Lehtelä – Toimi Pitkänen | Soutu |
10. | Jussi Rintamäki | Yleisurheilu |
Lähde: [1] |
Erillisellä naisten listalla kuusi parasta olivat:
Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
---|---|---|
1. | Eevi Huttunen | Pikaluistelu |
2. | Toini Pöysti | Hiihto |
3. | Iiris Sihvonen | Pikaluistelu |
4. | Siiri Rantanen | Hiihto |
5. | Eeva Ruoppa | Hiihto |
6. | Eila Hanelius | Suunnistus |
Lähde: [1] |
Olympialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Squaw Valleyn talviolympialaisissa Suomi saavutti kaksi kultamitalia, kolme hopeaa sekä kolme pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli kuudes.[2]
- Rooman kesäolympialaisissa Suomi saavutti yhden kultamitalin, yhden hopean sekä kolme pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli 17:s. SVUL:n ja TUL:n välisten riitojen vuoksi TUL:n urheilijoita ei valittu lainkaan kisoihin.[3]
Paralympialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rooman paralympialaisiin Suomi osallistui kolmen hengen joukkueella. Tauno Valkama saavutti kultaa 50 metrin vapaauinnissa.[4]
Ampumahiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Squaw Valleyn talviolympialaisissa ampumahiihto oli ensi kertaa mukana olympialaisten ohjelmassa ja Antti Tyrväinen sijoittui ainoana lajina kilpaillulla 20 kilometrillä hopealle.[5]
Ammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rooman kesäolympialaisten ampumakilpailuissa Pentti Linnosvuo saavutti hopeaa olympiapistooliammunnassa kolmen parhaan kesken käydyn uusinnan jälkeen.[6]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jyväskylän suurajot kilpailtiin kymmenennen kerran ja voittajaksi ajoi Carl-Otto Bremer.[7]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen maajoukkue pelasi kuusi maaottelua. Viimeisessä olympiakarsintaottelussaan toukokuussa Helsingin olympiastadionilla Suomi voitti Saksan liittotasavallan 3–2. Karsinnat vuoden 1962 maailmanmestaruuskilpailuihin Suomi aloitti syyskuussa häviämällä kotiottelunsa Ranskalle 1–2. Helsingin Palloseuran Kai Pahlman teki vuoden maaotteluissa kolme maalia, joista kaksi rangaistuspotkusta. Helsingin IFK:n Hannu Kankkonen teki kaksi maalia vierasottelussa Norjaa vastaan.[8][9]
- Suomen-mestaruuden voitti Valkeakosken Haka, hopeaa sai Turun Palloseura ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Kiffen.[10]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen-mestaruuden voitti Ilves, hopeaa sai Tappara ja pronssille sijoittui KooVee. Paras ei-tamperelainen seura oli neljänneksi sijoittunut Rauman Lukko.[11]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen maajoukkue voitti helmikuussa kahdessa kotiottelussaan Ruotsin ja hävisi helmi-maaliskuussa kahdessa vierasottelussaan Neuvostoliitolle.[12]
- Suomen-mestaruuden voitti Oulun Palloseura, hopeaa sai Lappeenrannan Veiterä ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Käpylän Urheilu-Veikot.[13]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Torpan Pojat, hopeaa sai Kotkan Työväen Palloilijat ja pronssille sijoittui Helsingin Kisa-Toverit.[14]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin Työväen Uimarit, hopeaa sai Turun Riento ja pronssille sijoittui Tampereen Pyrintö.[15]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rooman kesäolympialaisten nyrkkeilykilpailuissa Jorma Limmonen saavutti pronssia alle 57-kiloisten sarjassa. Hallitseva Euroopan-mestari Olli Mäki ei päässyt kisoihin SVUL:n ja TUL:n välisten riitojen vuoksi.[16]
Pikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Squaw Valleyn talviolympialaisissa naispikaluistelijat kilpailivat ensi kertaa olympialaisissa. Eevi Huttunen saavutti 3 000 metrillä pronssia ja Iiris Sihvonen sijoittui 1 500 metrillä kuudenneksi.[5]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Squaw Valleyn talviolympialaisten pohjoismaisissa hiihtolajeissa suomalaisista voittivat kultaa Kalevi Hämäläinen 50 kilometrin hiihdossa sekä Toimi Alatalo, Eero Mäntyranta, Väinö Huhtala ja Veikko Hakulinen viestihiihdossa. Hopeaa saavuttivat Hakulinen 50 kilometrin hiihdossa ja Niilo Halonen mäkihypyssä. Pronssille sijoittuivat Hakulinen 15 kilometrillä ja naisten viestihiihtojoukkue Siiri Rantanen, Eeva Ruoppa, Toini Pöysti.[17]
Soutu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rooman kesäolympialaisten soutukilpailuissa Veli Lehtelä ja Toimi Pitkänen saavuttivat pronssia perämiehettömässä kaksikossa.[18]
Voimistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rooman kesäolympialaisten voimistelukilpailuissa Eugen Ekman voitti kultaa hevosella jakaen voiton neuvostoliittolaisen Boris Šahlinin kanssa.[19]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rooman kesäolympialaisten yleisurheilukilpailuissa Eeles Landström saavutti pronssia seiväshypyssä. Väinö Kuisma sijoittui keihäänheitossa neljänneksi, Jussi Rintamäki 400 metrin aitajuoksussa ja Jorma Valkama pituushypyssä viidenneksi sekä Matti Sutinen seiväshypyssä kuudenneksi.[20]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 72. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3
- ↑ Arponen, s. 426
- ↑ Arponen, s. 186–187
- ↑ Lauri Jaakkola Viestintäpäällikkö puh 045 136 8695: Tauno Valkama – Ensimmäinen paralympiamitalisti www.paralympia.fi. Viitattu 1.12.2020.
- ↑ a b Arponen, s. 425, 428
- ↑ Arponen, s. 186, 197
- ↑ Pihlaja, s. 134
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 175–176. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 374–375. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 140. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 32, 34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Pihlaja, s. 315
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Arponen, s. 186, 193
- ↑ Arponen, s. 425–427
- ↑ Arponen, s. 186, 196
- ↑ Arponen, s. 186, 194
- ↑ Arponen, s. 186–190