Käpylän Urheilu-Veikot
Käpylän Urheilu-Veikot on vuonna 1933 perustettu helsinkiläinen urheiluseura. Sen päälajeja olivat jääpallo ja jalkapallo. Seuran lyhenne on KUV, värit valko-puna-vihreä. Kotikenttänään KUV piti Käpylän ravirataa (nykyään Käpylän urheilupuisto), joka tunnetaan myös nimellä Ravis. Lisäksi se pelasi jääpallo-otteluitaan Töölön Saharassa ja Velodromilla sekä jalkapallo-otteluitaan muun muassa Pallokentällä.
Käpylän Urheilu-Veikot on voittanut kahdesti jääpallon Suomen mestaruuden, vuosina 1958 ja 1959. Joukkueen tunnetuimpia pelaajia olivat tähän aikaan Tauno Timoska ja Kauko Korpela. Timoska oli voittamassa kultamitaleita 1958 ja 1959, Korpela 1958.
KUV:n jalkapallotoiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Seuran paras sarjasijoitus miesten jalkapallosarjoissa on kaudelta 1966, jolloin KUV päätyi Suomi-sarjan itälohkossa toiseksi. KUV pelasi toisella sarjatasolla peräkkäiset vuodet 1963-1969. Seuran yleisöennätys on kaudelta 1967, tarkalleen 21.5.1967, jolloin Olympiastadionilla pelattua LaPa-ottelua seurasi 2049 katsojaa.
1950-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosikymmen sujui seuran jalkapallon edustusjoukkueen osalta Maakuntasarjassa (nykyinen Kakkonen) lukuun ottamatta kautta 1956, jolloin pelattiin Suomi-sarjassa (nykyinen Ykkönen). Maakuntasarjaan KUV oli noussut ensi kertaa kaudelle 1950.
1960-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]KUV nousi uudelleen Suomi-sarjaan kauden 1962 päätteeksi. Kaudella 1965 joukkue oli vielä kolme kierrosta ennen sarjan loppua kiinni nousussa Mestaruussarjaan (nykyinen Veikkausliiga), mutta 0-2-tappio vieraissa Mikkelin Palloilijoille romutti nousuhaaveet. Suomen cupissa joukkue selvisi välieriin, jossa TPS oli parempi.
Vuonna 1966 nousuhaaveet kaatuivat kakkossijaan Upon Pallon takana. Kauden 1969 päätteeksi KUV putosi takaisin kolmannelle sarjatasolle.
Edustusjoukkueen voimahahmo vuoteen 1967 saakka oli Max Westerberg, joka toimi joukkueenjohtajana, valmentajana ja huoltajanakin samaan aikaan.
Vuosi | Sarjataso ja lohko | Sijoitus |
---|---|---|
1963 | Suomi-sarja/itä | |
1964 | Suomi-sarja/itä | |
1965 | Suomi-sarja/itä | |
1966 | Suomi-sarja/itä | |
1967 | Suomi-sarja/itä | |
1968 | Suomi-sarja/etelä | |
1969 | Suomi-sarja/itä |
1970-luku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosikymmenen kaksi ensimmäistä vuotta kuluivat maakuntasarjassa. Sen jälkeen KUV putosi IV divisioonaan ja kauden 1977 päätteeksi piirisarjaan.
Kaudet jalkapallossa 1960-luvulla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1962
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edustusjoukkueen raju nuorentaminen näkyi vielä kevätkaudella maakuntasarjassa, mutta tappioton syyskausi muutti kaiken: lohkon nuorin joukkue nousi Suomi-sarjaan ja eteni Suomen cupissakin 16 parhaan joukkoon. Joukkueessa pelasivat Pentti Lahti, Lauri Ravander, Veikko Karvinen, Risto Lehmusvuo, Esko Väistö, Jaakko Hakala, Janne Sandell, Tauno Timoska, Erkki Vähämaa, Eero Teerikangas, Kauko Korpela, Ilpo Seppälä, Kari Kontuniemi, Illu Federley ja Matti Koivurinta.
1963
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjapaikka Suomi-sarjan itälohkossa uusittiin kolmen pisteen marginaalilla putoamisviivaan. Sarjapaikka varmistui 26. syyskuuta Pallokentällä pelatussa Vesa-kamppailussa, joka päättyi 4-0. KUV aloitti taipaleensa toisella sarjatasolla lyömällä Pallo-Pojat 3-2 vappuaattona Saharassa. Pelit jatkuivat 6-1-voitolla Ponnistuksesta, mutta sen jälkeen edessä oli tappiopelejäkin. Ponnistus-voiton lisäksi kauden runsasmaalisimpia otteluita oli 8-4-voitto Kuusankosken Puhdista. Eero Teerikangas ja Kauko Korpela tekivät kaksi maalia kumpikin. Aulis Rytkösen, Hannu Kankkosen ja Jaakko Murtovaaran tähdittämää HJK:ta vastaan KUV koki kauden runsasnumeroisimmat tappionsa, 1-4 ja 1-6.
1964
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sijoitus Suomi-sarjan itälohkossa parani vuoden takaa, nyt se oli viides. Kausi piti sisällään mm. 7-0-kotivoiton Kuusankosken Puhdista sekä 8-2-kotivoiton HPK:sta.
1965
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen syyskierrosta KUV johti Suomi-sarjan itälohkoa ja oli kiinni nousupaikassa pääsarjaan. Ratkaisuottelussa Mikkelissä 19.9.1965 KUV haki lopussa tasoitusta koko joukkueen voimalla ja MP pääsi lopulta iskemään numeroiksi 2-0. Suomen cupissa arpaonni oli pahin mahdollinen, kun vastustajaksi välierissä osui TPS ja vielä vieraissa.
Kauden kohokohtia oli myös puolustaja Kari Kontuniemen valinta lehdistöjoukkueeseen katsastusotteluun A-maajoukkuetta vastaan Olympiastadionilla. Toukokuussa 8365 katsojan edessä pelatun kamppailun voitti A-maajoukkue 4-2. Uuden Suomen mukaan "Kontuniemi puolusti Käpylän mainetta ansiokkaasti".
1966
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tavoite oli nousu - varsinkin kun joukkue oli vahvistunut entisellä A-maajoukkuehyökkääjä Hannu Kankkosella. Kausi alkoi viiden ottelun voittoputkella, mutta kovan pelaajamateriaalin ansiosta Upon Pallo meni ohi ja nousi. Loppujen lopuksi piste-eroa lahtelaisiin tuli itälohkossa 13 pistettä. Keskushyökkääjä Seppo Nyholm oli Suomen pääsarjojen paras maalintekijä 24 osumallaan.
1967
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pettymysten kausi, kun sarjasijoitukseksi Suomi-sarjan itälohkossa tuli seitsemän. Ensimmäisen kerran nousun jälkeen joukkueen sarjasijoitus heikkeni edellisvuodesta. Yleisöennätys toukokuun LaPa-ottelussa oli laiha lohtu.
1968
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nyt pelattiin Suomi-sarjan etelälohkossa, jossa sijoitukseksi tuli sarjan keskikasti. Kari Horelli (9) ja Kari Uusikylä (7) olivat parhaat maalintekijät.
1969
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edessä oli putoaminen, kun sijoitukseksi lohkossa tuli viimeistä edellinen, kaksi pistettä kolmanneksi viimeisestä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- O. Vuori: Käpylän Urheilu-Veikot 15-vuotisjuhlajulkaisu (1948)
- Käpylän Urheilu-Veikot 50 vuotta -julkaisu (1983)
- Pallokirjat 1963-1970