Suomen asema

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Suomen rautatieasema)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen asema
Финля́ндский вокза́л
Suomen asema Pietarissa
Suomen asema Pietarissa
Perustiedot
Rataosa Pietari–Viipuri-rata
Sijainti 59°57′20.66″N, 30°21′23.67″E
Osoite ploštšad Lenina, 6[1][2]
Kunta Pietari
Valtio Venäjä
Etäisyydet Viipuri 128,4 km, Vainikkala 159 km, Kouvola 250 km, Helsinki 407 km, Zelenogorsk (Terijoki) 49,6 km
Avattu 1870 [3]
Liikenne
Liikennöitsijä(t) Venäjän rautatiet, kaukojuna Suomeen myös: VR Group
Kaukoliikenne Viipuri, Vainikkala, Kouvola, Lahti, Tikkurila, Helsinki[1]
Lähijunat [4][1]
Vaihtoyhteydet Pietarin metrolinjan 1 asema Ploštšad Lenina; johdinautot 3, 8, 38 ja 43 liikennöivät aseman kautta; kahden jälkimmäisen reitin pääteasema löytyy aseman länsipuolelta. Aseman länsipuolella on myös raitiovaunujen 6, 20, 23 ja 30 samoin kuin linja-autojen 49, 86 ja reittitaksien K143, K152, K177, K178, K183, K191, K212, K262, K367 ja K400 päätepysäkki. Lisäksi aseman eteläpuolella sijaitsevan Leninin aukion itälaidalla on bussien 28, 37, 106, 133 samoin kuin linjataksien K28K, K37, K106, K107, K137, K254 ja K530 päätepysäkki. [2]
Pysäköinti aseman länsi- ja eteläpuolella P-paikkoja
Asemarakennus
Tyyppi pääteasema
Suunnittelija arkkitehdit Pjotr Ašastin, Nikolai Baranov, Jakov Lukin ja insinööri Igor Rybin[3][5]
Rakennettu 1955–1960
Lipunmyynti lipunmyyntipisteet 2, 3 ja 4, joista 3 periaatteessa avoinna miltei 24 h; mutta kaikki kolme myyntipistettä tauolla klo 02-03[6]
Asema laiturilta katsottuna
Asema laiturilta katsottuna

Suomen asema (ven. Финля́ндский вокза́л, Finljandski vokzal) on yksi Pietarin kaupungin viidestä suuresta matkustajarautatieasemasta. Se sijaitsee Leninin aukiolla Nevan pohjoisrannalla kaupungin keskustan tuntumassa.

Suomen asemalta liikennöivät Karjalankannaksen paikallisjunat sekä pikajunat Viipuriin ja Käkisalmeen. Suomen asema on saanut nimensä siitä, että se on Venäjän ja Suomen (Pietarin ja Helsingin) välisen kansainvälisen matkustajaliikenteen pääteasema. Alun perin se oli Suomen Valtionrautateiden liikennöimä ja omistama asema vuoteen 1920, jolloin se ratapohjineen Suomen rajalta Pietariin luovutettiin Tarton rauhansopimuksessa Neuvosto-Venäjälle. Vuodesta 2010 reitillä lähtien on liikennöinyt Allegro-suurnopeusjuna, joka taittaa matkan 3 tunnissa ja 27 minuutissa, kun Pasilan aseman pysähdykset karsittiin maaliskuun 2016 lopulla.

Asemarakennus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen asemarakennus.

Asema valmistui vuonna 1870 Riihimäki–Pietari-radan pääteasemaksi. Alkuperäisen asemarakennuksen on suunnitellut arkkitehti Pjotr Kupinski.[7] Alun perin rakennuksessa oli erilliset tilat keisarin perheen käyttöön.

Vuosina 1955–1960 rakennettu uusi asemarakennus[5] otettiin käyttöön 4. kesäkuuta 1960.[7] Monumentaalinen, selkeä ja lakoninen rakennus edustaa Stalinin kuoleman jälkeistä funktionalismia, jossa on palattu 1930-luvun modernisoituihin uusklassisiin muotoihin. Nevalle avautuvaa pääjulkisivua hallitsee lasitettujen syvennysten leikkaama yksinkertainen pylväikkö. Syvennysten yläosaa koristavat vallankumoustapahtumia esittävät veistosryhmät. Pietarin perinteistä arkkitehtuuria heijastaa terävään huippuun päättyvä lasitettu kellotorni.[5]

Aseman länsisiipeen on sisällytetty osa vanhasta asemarakennuksesta. Länsisiivessä on myös Ploštšad Leninan metroaseman sisäänkäynti.[7] Metroaseman toinen sisäänkäynti avautuu Botkininkadulle,[8] jolla sijaitsee Suomen rautatien työntekijöitä varten vuosina 1907–1908 rakennettu, Frithiof Mieritzin ja Ivan Gerasimovin suunnittelema jugendtyylinen asuinkompleksi (Botkininkatu 1). Vanhemmat, insinööri Aleksandr Gešvendin 1880-luvulla rakentamat rautatieläisten asuintalot sijaitsevat aseman itäpuolella (Komsomolinkatu 35).[9]

Lenin saapui Pietariin keväällä 1917. Tämän kunniaksi Neuvostoliitossa julkaistiin vuonna 1953 asiaa kuvaava postimerkki.
Vuonna 1870 valmistunut asemarakennus, joka purettiin pääosin 1950-luvulla.
Pietarin Suomen asema ilmakuvassa.

Suomen rautatieasema on yksi lokakuun vallankumouksen muistomerkeistä. Vladimir Lenin saapui junalla asemalle 16. huhtikuuta 1917 (vanhan ajanlaskun mukaan 3. huhtikuuta)[7] aloittaakseen Venäjällä kommunistisen vallankumouksen. Leninin vastaanottajilleen panssariauton katolta pitämän puheen muistoksi vanhan asemarakennuksen luokse pystytettiin vuonna 1926 kuvanveistäjä Sergei Jevsejevin sekä arkkitehtien Vladimir Štšukon ja Vladimir Hellfreichin suunnittelema muistomerkki. Nykyään se sijaitsee aseman ja Nevan välille toisen maailmansodan jälkeen raivatun aukion keskellä.[10] Asemalaiturille rakennettuun lasipaviljonkiin on asetettu näytteille Leninin Venäjälle lokakuussa 1917 tuoneen junan höyryveturi nro 293,[7] jonka Suomen valtio lahjoitti Neuvostoliitolle vuonna 1957.[8]

Leningradin piirityksen aikana Suomen asema oli ainoa käytössä ollut rautatieasema kaupungin alueella. Ensimmäinen elintarvikejuna saapui sinne 7. helmikuuta 1943. Piiritettyä kaupunkia huoltaneesta elämän tiestä muistuttaa museoveturin viereen vuonna 1973 pystytetty kilometripylväs.[8]

Asemalla oli alkuvuosikymmeninä runsaslukuinen suomalainen henkilökunta.[11]

  1. a b Расписание поездов по вокзалу Финляндский вокзал. Отправление. (Pietarin Suomen aseman kaukojunien haku) rasp.yandex.ru. Viitattu 4.9.2011. (venäjäksi)
  2. a b Санкт-Петербург Весь Транспорт на подробной карте города. Новое изднаие кольцевая автодорога. Метро - Трамваи - Автобусы - Троллейбусы - маршрутные такси. Масштаб 1:34 000, Центр 1:13 500. Торговый дом "Медный всадник", 197101 Санкт-Петербург, Россий, 2010. www.mvsadnik.ru. (venäjäksi)
  3. a b Вокзалы Санкт-Петербурга (Pietarin rautatieasemista) Lokakuun rautatiet/ Venäjän rautatiet (RZd) (ozd.rzd.ru). Arkistoitu 15.11.2011. Viitattu 4.9.2011. (venäjäksi)
  4. Расписание электричек по вокзалу Финляндский вокзал (Pietarin Suomen aseman lähijunien haku) rasp.yandex.ru. Viitattu 4.9.2011. (venäjäksi)
  5. a b c Kirikov, Boris: Arhitekturnyje pamjatniki Sankt-Peterburga, s. 349. Sankt-Peterburg: Kolo, 2005. ISBN 5-901841-33-6
  6. Russian Railways (RZd)- Ticket offices (Venäjän rautatiet - (Asemien) lipunmyyntitoimistojen osoitteita) Russian Railways (RZd) (rzd.ru). Viitattu 5.9.2011. (englanniksi)
  7. a b c d e Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 644. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1
  8. a b c Vitjazeva V.A. & Kirikov, B.M.: Leningrad: Putevoditel, s. 327. Leningrad: Lenizdat, 1987.
  9. Kirikov, Boris: Arhitektura peterburgskogo moderna. Osobnjaki i dohodnyje doma, s. 421–425. Sankt-Peterburg: Kolo, 2006. ISBN 5-901841-41-7
  10. Vitjazeva V.A. & Kirikov, B.M.: Leningrad: Putevoditel, s. 326–328. Leningrad: Lenizdat, 1987.
  11. Sata vuotta sitten, Auranet[vanhentunut linkki] luettu 26.1.2009

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]