Vladimir Štšuko

Ivan Kulikovin vuonna 1912 maalaama Vladimir Štšukon muotokuva.

Vladimir Aleksejevitš Štšuko (ven. Влади́мир Алексе́евич Щуко́, 17. heinäkuuta 1878 Tambov – 18. tammikuuta 1939 Moskova) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen arkkitehti. Hänen töilleen on ominaista yksinkertaistettu klassistinen muotokieli.

Vladimir Štšuko opiskeli Pietarin taideakatemiassa Léon Benois’n johdolla vuosina 1896–1904. Vuonna 1911 hän sai arkkitehtuurin akateemikon arvonimen. Štšukon varhaisia töitä ovat vuosina 1908–1911 rakennetut uusklassistiset Markovin vuokratalot Pietarissa (Kamennoostrovski prospekt 63 ja 65). Niillä oli myöhemmin huomattava vaikutus Stalinin ajan neuvostoarkkitehtuurin kehitykseen.

1920–1930-luvuilla arkkitehti työskenteli yhdessä Vladimir Hellfreichin kanssa. Heidän merkittävimpiä toitään Pietarissa ovat Smolnan propylaiat (1923–1924) ja puisto (1923–1934), Smolnan (1927) ja Suomen aseman (1926) Lenin-patsaiden arkkitehtuuri, konstruktivismia edustava Leninin kulttuuritalo Aleksandrovskojessa (1927–1929) sekä Olhavanjoen vesivoimalaitoksen muuntamorakennukset (1924–1926).

Vuonna 1934 Štšuko muutti Moskovaan, jonne hän on suunnitellut mm. Lenin-kirjaston päärakennuksen (Hellfreichin kanssa, 1928–1940), Suuren Kivisillan (Mihail Minkusin kanssa, 1936–1938) ja yleisliittolaisen maatalousnäyttelyn pääpaviljongin (1939). Arkkitehdin muita töitä ovat Gorkille nimetty teatteri Donin Rostovissa (1930–1935) ja Abhasian hallituksen talo Suhumissa (1932–1939). Štšuko osallistui myös Neuvostojen palatsin suunnitteluun.

Arkkitehdintyönsä ohella Štšuko toimi teatterin lavastajana ja pukusuunnittelijana. Hänet tunnetaan myös taitavana piirtäjänä ja akvarellimaalaajana.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vladimir Štšuko Wikimedia Commonsissa