Emali
Emali (emalji) on läpinäkymätöntä lasia, joka muodostuu alumiini-boori-silikaattilasista ja siihen lisätyistä väriaineista. Se kiinnittyy tiukasti metallipintaan, kun se ensin sulatetaan ja sitten jäähdytetään.[1]
Padat, kylpyammeet ja muut rautaesineet emaloidaan ruostumisen estämiseksi. Emaloitavat esineet kastetaan tavallisesti emalijauheseokseen, minkä jälkeen ne poltetaan siten, että emalijauhe sulaa emaliksi. Värilliset emalit sisältävät erilaisia metallioksideja. Emalia käytettiin jo paljon ennen ajanlaskumme alkua. Emalilla voidaan päällystää esim. koruja, solkia ja koriste-esineitä. 1500- ja 1600-luvulla ranskalaiset taiteilijat tekivät värillisestä emalista tauluja.
Emalipintaiset käyttöesineet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Emalointia on käytetty lämmölle ja kosteudelle altistuvissa kodin käyttöesineissä, etenkin keittoastioissa ja elintarvikkeiden tarjoilu- ja säilytysastioissa. Sähkö- ja kaasuliesien uunien sisäpinta ja liesien mukana tulevat paistopellit ovat yleensä emalipintaisia[2].Emaloidut rauta- ja teräsastiat olivat nykyistä yleisempiä ennen ruostumattoman teräksen ja muovien yleistymistä astiateollisuudessa. Emaliastiat kestävät ruoanvalmistuksen lämpötiloja sekä kaikkia kotitaloudessa käytettäviä emäksiä ja happoja. Emalipinta ei ime tai luovuta ruokiin makua. Emaliastiat on myös helppo puhdistaa ja kestävät kodin liuottimia, kuten asetonia, tärpättiä ja alkoholeja. Ne ovat kuitenkin arkoja kolhuille eivätkä siedä nopeita lämmönvaihteluita tai kuiviltaan kuumentamista. Emaloitujen keittoastioiden pohja on emaloimaton valurauta- tai teräspinta, joka soveltuu kaikille liesityypeille, myös induktioliesille. Mikrouuniin metalliset emaliastiat eivät sovellu. Emaliastioita on saatavissa monivärisinä, jopa kuvioituina.[3]
Suomen ensimmäinen emalilaitoksen kokeilu lienee tehty Högforsin tehtaalla vuonna 1898, kestäen vain muutaman vuoden. Högforsin tehtaan varsinainen emalilaitos aloitti v.1926 ja ensimmäinen Suomessa valmistettu emaloitu valurautainen kylpyamme valmistui 29.4.1927. Tätä aiemmin Kone- ja siltateollisuus oli emaloinut Helsingissä peltiastioita. Högforsin emaliammeiden tuotanto laajeni erityisesti 1930-alun laman jälkeen ja vuonna 1939 valmistui 3812 ammetta. Amme-tuotannon huippuvuosi oli 1972 runsaalla 49000 ammeella. Högforsin viimeinen kylpyamme valettiin 31.12.1976 ja se emaloitiin 27.5.1977. Ammeiden lisäksi Högfors valmisti myös emaloituja valurautaisia keitto- ja muita talousastioita sisältäen mm. kuuluisan Nurmesniemi-padan v.1959. Talousastioiden tuotanto loppui Högforsilla virallisesti 1969, mutta kuitenkin vanhoja patoja uusioemaloitiin vielä 1980-luvulla. [4]
Suomessa emaliastioita valmisti 1930-luvulta 1990-luvulle myös Wärtsilä-konsernin emalitehdas, 1960-luvun taitteesta nimellä Finel, ensin Sörnäisten tehtaalla ja 1970-luvun alkupuolelta lähtien Järvenpäässä. Kattiloiden, kahvipannujen ja muiden emaliastioiden suunnittelijoita olivat Kaj Franck, Seppo Mallat, Antti Nurmesniemi (mm. Pehtoori-kahvipannu) ja Heikki Orvola, ja niiden silkkipainettuja kuvioita piirsivät muun muassa Esteri Tomula, Raija Uosikkinen, Gunvor Olin-Grönqvist, Leif Eriksson ja Anita Wangel.[5][6][7][8] Kansainvälisesti tunnettu emaloitujen valurauta-astioiden valmistaja on ranskalainen Le Creuset.
Emalipintaa on rautarakenteisissa käyttöesineissä käytetty ruostumista torjumassa muun muassa saunankiukaiden kuorissa ja ulkogrilleissä, jopa metallisissa ulkokalusteissa.[3] Emaloitua terästä on alettu käyttää myös julkisivujen verhoilumateriaalina, koska se hylkii likaa ja graffiteja ja säilyttää värinsä hyvin[8].
Sanan muita merkityksiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Emali tarkoittaa myös hammaskiillettä. Emaloinniksi kutsutaan joskus myös keramiikkaesineiden lasitusta. Kiiltävän ja kovan pinnan tekevää alkydimaalia saatetaan kutsua emalimaaliksi[9][10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Emalointi Timo Happonen
- ↑ Knuuttila, Maija: Eijan niksi: näin likaisesta uunipellistä tulee kuin uusi Iltalehti. 7.12.2020. Viitattu 2.12.2021.
- ↑ a b Vuorela, Erkki: Uudistuva emaliesineistö. Tekniikan Maailma, 1976, nro 10, s. 82. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Raudasta syntynyt Högforsin historia 1820-2020, Karkkilan Ruukkimuseo Senkan julkaisuja 8, Tommi Kuutsa ja Janne Viitala, s.137-143, 258-259, 261 ja 263, 2020, ISBN 978-952-67371-6-4
- ↑ Forth, Jonas: Finel – beautiful colorful enamel products from Finland Forthzine. 13.10.2014. Viitattu 2.12.2021.
- ↑ Wärtsilän Sörnäisten tehdas Järvenpäähän. Helsingin Sanomat, 10.8.1973, s. 19. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kuvasto: Finel laatutavara.com. Viitattu 2.12.2021.
- ↑ a b Kuisti, Kari: Kalustetehdas menestyy yhteisöllisessä Satakunnassa Newspool, viestintätoimisto Content House Oy. 2020. Arkistoitu 2.12.2021. Viitattu 2.12.2021.
- ↑ Suova, Maija (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 113. WSOY, 1958.
- ↑ Hannula, Mandi & Wiherheimo, Alli (toim.): Emännän tietokirja I, uudistettu laitos, Aaltopahvi–Kattila, s. 92. WSOY, 1953.