Suomen Rooman-instituutti

Suomen Rooman-instituutin koti, renessanssihuvila Villa Lante.

Suomen Rooman-instituutti on suomalainen Institutum Romanum Finlandiae -säätiön ylläpitämä tiedeinstituutti Roomassa, Italiassa. Se järjestää opetusta ja tutkimusta erityisesti antiikintutkimuksen eri aloilla. Instituutin johtajana toimii vuodesta 2021 klassillisen arkeologian dosentti Ria Berg.

Instituutti toimii Villa Lanten renessanssihuvilassa, joka sijaitsee Rooman Gianicolo-kukkulalla. Huvila on ollut Suomen valtion omistuksessa vuodesta 1950 lähtien.

Historia

Instituutti aloitti toimintansa vuonna 1954. Se on vanhin Suomen ulkomailla toimivista instituuteista. Instituutti oli ainoa ulkomailla toimiva suomalainen instituutti vuoteen 1984 asti, jolloin Suomen Ateenan-instituutti perustettiin.

Tausta

Rooma on aina ollut suomalaisille ja muille pohjoismalaaisille tärkeä kiintopiste. Katolisen kirkon kautta pohjoinen Eurooppa päätyi aikoinaan Rooman kulttuurin piiriin, eikä uskonpuhdistuskaan katkaissut yhteyttä Roomaan. Roomaan ovat halunneet tutustua pyhiinvaeltajat, kirkon virkamiehet, taiteilijat, kirjailijat ja oppineet.

1900-luvun alussa Suomella ei ollut Roomassa kiinnekohtaa, joka olisi tukenut maasta sinne saapuneita tutkijoita ja taiteilijoita. Tutkijat olivat tuohon aikaan kiinnostuneita enimmäkseen Vatikaanin asiakirjoista. Heitä olivat historioitsijat ja teologit, joita Vatikaanissa oli käynyt jo 1400-luvulla. Antiikin tutkijoita Roomaan lähti vasta 1800-luvun lopulla. Samaan aikaan eri maat alkoivat perustaa omia arkeologisia instituuttejaan Roomaan.

Ensimmäinen järjestäytynyt suomalaistutkijaryhmä, niin kutsuttu expédition finlandaise, toimi Italiassa 1904–1915. Tutkijat etsivät Vatikaanin arkistosta Suomea koskevia asiakirjoja. Ennen oman instituutin perustamista suomalaiset hyötyivät vuonna 1926 toimintansa aloittaneesta Ruotsin instituutista, jonka toimintaan osallistui myös useita suomalaisia.

Perustaminen

Institutum Romanum Finlandiae. Anno MDCCCCLIII. Seinään on kirjattu Villa Lanten kunnostusvuosi 1953; instituutti aloitti toimintansa seuraavana vuonna.

Alkusysäyksen Suomen Rooman-instituutille antoi klassisten kielten opettaja Einar Pontán, joka esitti ajatuksen instituutin perustamisesta Säätytalossa klassikkopäivillä 1938. Pontán myös ideoi instituutin latinankielisen nimen Institutum Romanum Finlandiae. Ajatuksen innoittamana liikemies Amos Andersonin johdolla perustettiin Suomen Rooman-instituutin säätiö, jonka pyrkimyksenä oli saada Suomelle oma instituutti Roomaan. Andersson teki myös ensimmäisen miljoonan markan lahjoituksen säätiölle sen perustamisvuonna. Sota kuitenkin katkaisi suunnitelmat eikä instituutin perustamiseen ollut varoja myöskään sodan jälkeen.

1940-luvun lopulla saatiin tieto, että Villa Lanten omistanut kenraali Demetrio Helbig olisi halukas luovuttamaan renessanssihuvilasta instituutille tarvittavat tilat hyvin edullisin ehdoin. Keväällä 1950 Anderson ja säätiön sihteeri Torsten Steinby tulivat Roomaan ja Villa Lante ostettiin Suomen valtiolle Andersonin myöntämän rahallisen tuen turvin. Villa Lante tuli Suomen valtion omistukseen, mutta säätiön käyttöön. Rakennus oli päässyt edeltävien vuosikymmenten aikana huonoon kuntoon, joten se vaati ennen käyttöönottoa pitkällisen kunnostuksen. Suomen Rooman-instituutti vihittiin lopulta käyttöön 29. huhtikuuta 1954. Talo oli kuitenkin majoittanut tutkijoita ja taiteilijoita jo ennen virallista käyttöönottoa. Instituutin varsinainen tieteellinen toiminta alkoi avajaisten jälkeen.

Vuonna 1966 Villa Lanten alakerroksiin rakennettiin Rakel Wihurin tuella taiteilija-ateljee instituutissa toimivien taiteilijoiden käyttöön.

Johtajat

• Torsten Steinby (1953–1955)
• Johan Henrik Zilliacus (1956–1959)
• Veikko Väänänen (1959–1962)
• Jaakko Suolahti (1962–1965)
• Patrick Bruun (1965–1968)
• Veikko Väänänen (1968–1969)
• Tuomo Pekkanen (1969–1972)
• Henrik Lilius (1972–1976)
• Heikki Solin (1976–1979)
• Margareta Steinby (1979–1982)
• Veikko Litzen (1983–1985)
• Unto Paananen (1986–1989)
• Anne Helttula (1989–1992)
• Margareta Steinby (1992–1994)
• Päivi Setälä (1994–1997)
• Christer Bruun (1997–2000)
• Christian Krötzl (2000–2003)
• Mika Kajava (2003–2006)
• Kaj Sandberg (2006–2009)
• Katariina Mustakallio (2009–2013)
• Tuomas Heikkilä (2013–2017)
• Arja Karivieri (2017–2020)
• Ria Berg (2021–)

Toiminta

Instituutin tiloja.

Suomen Rooman-instituutti harjoittaa tieteellistä tutkimusta, kouluttaa tutkijoita ja järjestää opetusta ennen kaikkea antiikintutkimuksen alalta. Instituutin tutkimusalat ovat antiikin ja keskiajan historia, klassillinen filologia (erityisesti epigrafiikka), klassillinen arkeologia ja taidehistoria. Yleensä tutkimus keskittyy kulloisenkin johtajan valitseman aihepiiriin.

Instituutin henkilökuntaan kuuluu johtajan lisäksi tutkijalehtori (vuosina 1973–2009 assistentti), intendentti ja amanuenssi. Varsinaisen henkilökunnan lisäksi instituutissa toimii (vuodesta 1965 lähtien) vuodeksi kerrallaan valittu Wihuri-stipendiaatti, joka on väitöskirjaa tekevä jatko-opiskelija.

Instituutti tukee suomalaisten tutkijoiden tieteellisiä hankkeita Roomassa ja järjestää tieteellisiä sekä yleissivistäviä kursseja suomalaisille yliopisto-opiskelijoille, opettajille ja kulttuurivaikuttajille. Instituutti asuntoloineen ja kirjastoineen auttaa suomalaisten tutkijoiden, opiskelijoiden ja taiteilijoiden työtä ja oleskelua Italiassa.

Instituutissa pidetään suurelle yleisölle avoimia konsertteja sekä luentoja ja kansainvälisiä konferensseja. Instituutti osallistuu myös Suomen ja Italian väliseen kulttuurivaihtoon, mutta toisin kuin Suomen kulttuuri-instituutit, jotka muodostavat instituuttien valtaosan ja joiden toiminta liittyy ensisijaisesti kulttuurivientiin, Suomen Rooman-instituutti on ennen kaikkea tieteellinen tutkimuslaitos.

Tutkimusprojekteja ja kaivauksia

• Piirtokirjoitukset. Muun muassa: Vatikaanin museon Galleria Lapidarian kaikkien ennen julkaisemattomien piirtokirjoitusten toimittaminen (1956-1963); piirtokirjoitusten nimistön tutkiminen; Palatinuksen seinäkirjoitukset eli graffiitit (1959-1962); Via Triumphaliksen varrella olleen keisariaikaisen hautausmaan piirtokirjoitukset (1968); Latiumin historia piirtokirjoitusten avulla (1976-1979); Isola Sacran piirtokirjoitukset (1989-)
• Tiilileimojen tutkimus; erityisesti Ostian tiilileimat (1962-)
• Etruskien myöhäishistoria ja roomalaistuminen (1965-)
• Ficanan arkeologiset kaivaukset yhteispohjoismaisena projektina (1976-)
• Forum Romanumin Lacus Iuturnaen alueen historia ja kaivaukset (1979-)
• Nemijärven kaivaukset (1998-2002)
• Naiset, varallisuus ja valta Rooman keisarikunnassa (1994–1997)
• Roomalainen vesihuoltojärjestelmä ja tiiliteollisuus (1997–2000)
• Kommunikaatio keskiajan Roomassa (2000–2003)
• Oraakkeli-instituutiot ja oraakkelikonsultaatiot hellenistisellä ja roomalaisella ajalla (2003–2006)
• Tasavallan ajan Rooman julkisen oikeuden ja poliittisen kulttuurin kehitys (2006–2009)
• Lapsuus, nuoruus ja uskonto antiikin ja keskiajan maailmassa (2009–2013)
• Aika ja sen jäsentäminen antiikissa ja keskiajalla (2013–2017)
• Ostian satamakaupungin väestö ja identiteetit (2017–2021)
• Antiikin roomalaisten luontosuhde (2021–)

Lähde

Villa Lanten Ystävät ry

Vuonna 1978 perustettiin yhdistys Villa Lanten Ystävät, jonka tarkoitus on tukea Suomen Rooman-instituutin toimintaa. Yhdistys pyrkii tekemään tunnetuksi instituutissa harjoitettavaa tieteellistä tutkimusta ja kurssitoimintaa sekä edistää jäsentensä antiikin ja Italian kulttuurien harrastusta. Sillä on Roomassa Amici di Villa Lante al Gianicolo -niminen sisaryhdistys.

Kirjallisuutta

• Setälä, Päivi & Suvikumpu, Liisa & Sihvola, Juha & Keinänen, Timo: Villa Lante. Suomen Rooman-instituutti 1954–2004. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 978-951-0-29630-1
• Tammisto, Antero: Institutum Romanum Finlandiae 1954–2004. Folium Classicum, 2004, nro 66, s. 18–28. Klassillis-filologinen yhdistys ry. PDF-versio (1,9 Mt).

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen Rooman-instituutti Wikimedia Commonsissa

• Suomen Rooman-instituutti
• Villa Lanten Ystävät ry (Arkistoitu – Internet Archive)