Johan Henrik Zilliacus

Johan Henrik Zilliacus (23. tammikuuta 1908 Helsinki – 9. tammikuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen antiikintutkija (filologi). Papyrologiseen aineistoon ja piirtokirjoituksiin erikoistunut Zilliacus oli Helsingin yliopiston Kreikan kirjallisuuden professori 1944–1974 ja toimi Suomen Rooman-instituutin johtajana vuosina 1956–1959.

Hän meni vuonna 1936 naimisiin Harriet Björkenheimin kanssa. Heillä on neljä lasta, joista yksi on Margherita Zilliacus.

Teoksia

• Zum Kampf der Weltsprachen im oströmischen Reich, Helsingfors 1935.
• Vierzehn Berliner griechische Papyri. Urkunden und Briefe, Helsingfors 1941.
• Zur Sprache griechischer Familienbriefe des III Jahrhunderts n.Chr. (P.Michigan 214–221), Helsingfors 1943.
• Nya vägar till antiken. Papyrusfynd och papyrusforskning, Helsingfors 1948 (suomennos: Papyrustutkimus, Helsinki 1974).
• Late Byzantine Land-Leases from Hermopolis, Helsingfors 1947.
• Untersuchungen zu den abstrakten Anredeformen und Höflichkeitstiteln im Griechischen, Helsingfors 1949.
• Thukydides, Stockholm 1952.
• Selbstgefühl und Servilität. Studien zum unregelmässigen Numerusgebrauch im Griechischen, Helsingfors 1953.
• Sylloge inscriptionum christianarum veterum Musei Vaticani I–II, Helsinki 1963 (muut tekijät: Patrick Bruun, Iiro Kajanto, Henric Nordberg, Jaakko Suolahti, ja Rolf Westman).
• Zur Abundanz der spätgriechischen Gebrauchssprache, Helsingfors 1967.
• Fifty Oxyrhynchus Papyri (P. Oxy. Hels.) Helsinki 1979 (muut tekijät: Jaakko Frösén, Paavo Hohti, Jorma Kaimio ja Maarit Kaimio).
• Rooma, piirtokirjoitusten kaupunki, Helsinki 1982.
• Papyri Helsingienses I. Ptolemäische Urkunden‬, mit einem Beitrag von Stefan Grunert, Helsinki 1986 (muut tekijät: Jaakko Frösén, Paavo Hohti, Jorma Kaimio ja Maarit Kaimio).