Sulkavan seurakunta

Sulkavan evankelis-luterilainen seurakunta
Suuntautuminen	Luterilaisuus
Kirkkokunta	Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Hiippakunta	Mikkelin hiippakunta
Rovastikunta	Etelä-Savon rovastikunta
Perustettu	1630
Lakkautettu	2023
Liitettiin	Savonlinnan seurakuntaan
Kirkkoherra	Hanne-Maaria Rentola
Pääkirkko	Sulkavan kirkko
Jäseniä	2 224, 83,6 % kunnan väkiluvusta (v. 2016)
Aiheesta muualla
[www.sulkavanseurakunta.fi Sivusto]
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Sulkavan seurakunta oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta, joka toimi Sulkavalla. Se kuului Mikkelin hiippakuntaan ja Etelä-Savon rovastikuntaan. Vuonna 2014 seurakunnan jäsenmäärä oli 2 376 henkeä. Seurakunnan kirkkoja olivat Sulkavan kirkko ja Lohikosken kirkko. Lisäksi seurakunnalla oli seurakuntatalo sekä Tapiolan leirikeskus.

Sulkavan seurakunta liitettiin Savonlinnan seurakuntaan vuoden 2023 alussa.

Historia

Seurakunnan synty

Sulkavan seurakunta sai alkunsa oletettavasti vuonna 1630, jolloin Viipurin piispa Nicolaus Magni Carelius nimitti Lauri Matinpojan kirkkoherraksi ja kenraalikuvernööri Niilo Tuurenpoika Bielke määräsi kirkkoherralle virkatalon maiksi autiotiloja kappelikunnan alueelta. Asiakirjoja perustamisesta ei ole säilynyt. Uusi kirkkopitäjä muodostettiin Säämingin Iitlahden kappelikunnasta. Uuteen pitäjään liitettiin Karjulanmäen, Ryhälän, Kammolan, Partalan ja Linkolan alue Puumalan neljänneskunnasta sekä Ruottilan ja Sairalanmäen, Mäntysen ja Leipämäen kylät Juvan pitäjästä. Rantasalmesta pitäjään liitettiin Halttula ja osa Maaralaa. Näin pitäjä sai muodon, jollaisena myös nykyinen Sulkavan kunta tunnetaan.

Perustamisaikana pitäjässä on arveltu olleen asukkaita noin 1 600 henkeä. Tästä määrä ei seuraavien sadan vuoden aikana kohonnutkaan. Seurakunnan varhaisten aikojen tapahtumista ei ole säilynyt tietoja asiakirjojen katoamisen johdosta.

Kirkkopitäjän hallinnosta 1600-luvulla vastasi kirkkoherra, jonka vastuulla oli että kirkon tilit olivat "selkiänä" ja varat tallessa "kircon arcusa" jossa oli "colme lucua ja awainda". Seurakunnalla oli kirkkoväärti, jonka lisäksi kirkkokurin ja siveellisyyden säilymistä valvoivat kuudennusmiehet. Sulkavalla sunnuntaisin järjestystä kirkonmäellä piti piispannimismies, josta on tietoa vuodelta 1653.

Kahden maan kansalaisia

Turun rauhan raja jakoi vuonna 1743 seurakunnan kahteen osaan, joista toinen kuului entiseen tapaan Ruotsin valtakuntaan, toinen itäinen osa Venäjään. Seurakunnan toiminta jatkui kuitenkin lähes entiseen tapaan koko valtakunnanrajan olemassaolon ajan. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Venäjän puoleisista kylistä Lohilahdesta ja Telataipaleelta käytiin kirkossa Sulkavalla, vainajat haudattiin Sulkavan hautausmaahan, Sulkavan papit kastoivat ja vihkivät entiseen tapaan ja ensimmäiseen kirkkoneuvostoon vuonna 1779 valittiin myös Venäjän puoleisten seurakuntalaisten edustaja. Myöskään koko seurakuntaa koskevasta väestökirjanpidosta ei luovuttu.

Seurakunta yhdistyy

Suomen sodan jälkeen seurakunta yhdistyi jälleen. 1800-luvun alkupuolen suurhankkeena oli uuden kirkon rakentaminen. Erityisesti 1800-luvulla seurakunta toimi edistyksen edelläkävijänä. Kansanopetuksen olivat aloittaneet jo 1700-luvulla Aron ja Klas Molander (kirkkoherra ja kappalainen), ja lukutaitoisia oli opetuksen ansiosta 118. Kirjasto perustettiin Sulkavalle seurakunnan aloitteesta 1861. Lukkari toimi rokottajana vuoteen 1859 asti, mutta diakoniatyöllä oli roolinsa terveydenhoidossa aina vuoteen 1973 jolloin kansanterveyslaki astui voimaan. Seurakunnan ja kunnan hallinnon erottamisesta määrättiin asetuksella vuonna 1865, mutta Sulkavalla ero astui voimaan käytännössä vasta vuonna 1871.

Seurakunnan lakkauttaminen

11.8.2021 Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli teki esityksen seurakunnan lakkauttamisesta. Tuomiokapitulin käsityksen mukaan Sulkavan seurakunnan olisi ollut vaikea jatkaa itsenäisenä seurakuntana. Tähän vaikuttivat erityisesti jäsenmäärän lasku ja heikot taloudelliset resurssit. Näiden lisäksi vaikeudet rekrytoida henkilöstöä vaaransivat seurakunnan tehtävän toteutumisen. . Kirkkohallitus teki 25.1.2022 päätöksen Sulkavan seurakunnan lakkauttamisesta ja liittämisestä Savonlinnan seurakuntaan 1.1.2023 alkaen. Päätöksen myötä Sulkavalla alettiin kerätä nimiä vetoomukseen seurakuntaliitoksen keskeyttämiseksi.

Jäsenmäärän historiallinen kehitys

Seurakunnan jäsenmäärä on ollut tasaisesti laskeva 1999-2016 . Vielä 1700-luvulla väkiluku on ollut 3 000 asukkaan paikkeilla, mistä kasvu aina 1950-luvulle oli tasaista. Suurimmillaan jäsenmäärä on ollut tuolloin yli 7 000 henkeä. Sen jälkeen pudotus on ollut jyrkkää erityisesti 1970-luvulla pääasiassa muuttoliikkeen ja myöhemmin erityisesti jäsenistön ikärakenteen ja siitä johtuvan luonnollisen poistuman johdosta. Vuonna 2007 jäsenmäärän lasku oli 75 henkeä, josta valtaosa johtui luonnollisesta poistumasta. Kirkosta eronneita oli tuona vuonna 16.

Seurakunnan toiminta

Jumalanpalveluselämä

Jumalanpalveluselämän keskipisteenä on luonnollisesti ollut Sulkavan kirkko. Vuonna 1852 alettiin järjestää lisäksi vesikansalaisille eli järviyhteyden takana asuville Lohilahden asukkaille kerran vuodessa jumalanpalvelus, joka kiersi isommissa taloissa. Lohikosken kirkko valmistui vuonna 1934 palvelemaan lohilahtelaisia. Maakirkkojen pito eri puolilla pitäjää yleistyi 1800-luvun lopulla. Saarna oli jumalanpalveluksessa pitkä – saattaen kestää tunninkin ja tilaisuus kokonaisuudessaan useita tunteja. Se ei sulkavalaisia tunnu häirinneen: liikenne sisään ja ulos kirkosta oli 1880-luvulla sen verran vilkasta, että piispa seurakuntaa tarkastaessaan arvosteli 'hevosen luona käyntiä'. Vilkasta oli kirkossa sisälläkin. Muistitietojen mukaan kappalainen J.H. Lindh oli kesken saarnaa puuskahtanut: "Mittee työ akat huuvatatte niitä lapsia!"

Kristillistä elämää tukenut opetusmuoto, kinkerit, on Sulkavalla jatkunut läpi vuosisatojen. Kinkerit järjestetään edelleen vuosittain vaikka kinkeripiirejä kylillä onkin jouduttu väen vähentyessä yhdistelemään.

Vuosien varrella jumalanpalveluksissa kävijöiden määrä on hiljalleen vähentynyt. Vielä 1900-luvun alkupuolella kävijöitä saattoi olla 200–300. Myöhemmin erityisesti 2000-luvulla määrät ovat laskenee alle sadan. Prosentuaalisesti jumalanpalvelukset ovat jo kauan tavoittaneet 4–5 prosenttia seurakunnan jäsenistöstä, eikä tässä ole tapahtunut muutoksia. Taisto Salmenkiven ollessa kirkkoherrana jumalanpalveluksiin panostettiin erityisesti: osallistuttiin jumalanpalvelusuudistuksen kokeiluun ja järjestettiin kylien omia kirkkopyhiä.

Nykyisin jumalanpalvelusta vietetään Sulkavan kirkossa ja talvisin vaihtoehtoisesti seurakuntatalossa. Lohikoskella järjestetään jumalanpalvelus kerran kuussa. Sulkavan seurakunnassa järjestetään myös aika ajoin Tuomasmessuja. Kesällä toimintaan kuuluvat kylillä järjestettävät suosituiksi tulleet metsäkirkot.

Kirkkomusiikki Sulkavalla

Ennen urkujen hankkimista Sulkavalla lukkarit johtivat virrenveisuuta ja virsien opetusta. Sulkavan seurakunnan ansiokas lukkari David Vauhkonen julkaisi Suomalaisten virtten nuottikirja nimisen julkaisun vuonna 1884. Urut Sulkavan kirkkoon hankittiin 1892. Koska lukkari ei ollut urkujensoittotaitoinen urkurin tehtävässä toimi opettaja Antti J. Hämäläinen, jonka johdolla Sulkavalla ensimmäisen kerran esitettiin kirkossa Hoosianna moniäänisesti vuonna 1886. Seurakunnan ensimmäiseksi vakinaiseksi lukkari-urkuriksi valittiin vuonna 1908 Yrjö Valtter Teittinen. Vuonna 1910 aloitti toimintansa hengellinen naiskuoro rovastinna Anna Cleven johdolla. Seurakuntalaisten musiikillinen osaaminen alkoi vahvistua kanttorin toiminnan myötä. Kanttori Teittinen aloitti kirkkokonserttien järjestämisen. Kirkkokuoron toiminta alkoi vuonna 1923. 1950-luvulla musiikkitoiminta oli vilkasta. Paikkakunnan omin voimin valmistettiin musiikkiesityksiä suurella kokoonpanolla ja kyläkuoroja syntyi Lohikoskelle, Leipämäelle ja Väätälänmäelle. Kirkko sai uudet urut vuonna 1964. Seurakunnassa toimii kirkkokuoron lisäksi lastenkuoro Pieni Liekki ja naperomuskari sekä projektiluonteisesti Tuomasmessujen yhteydessä Tuomaskuoro.

Lähetystyö

Sulkavan seurakunnan lähetystyö alkoi jo 1859 Suomen lähetysseuran perustamisen myötä, jolloin lähetystyölle alettiin kerätä kolehteja. 1800-luvun loppupuoliskolla Sulkavalla virisi lähetystyöinnostus. Sulkavalta kotoisin ollut Albin Savola (ent. Popoff) hakeutui lähetyskouluun, josta hänet lähetettiin vuonna 1893 lähetyssaarnaajaksi Ambomaalle. Hän ansioitui ndongankielisen virsikirjan laatijana. Koko 1900-luvun lähetyskannatus seurakunnassa oli vahvaa: lähetyspiirejä ja ompeluseuroja on ollut kymmenittäin kylillä. Savolan jälkeen Sulkavalta lähetystyöhön lähteneitä ovat olleet Marikka Hintsanen (Karhumäki), Lea Juutilainen ja Kaija Julkunen.

Sulkavan seurakunnan lähetystyön tämänhetkisiä kohteita ovat Nepal lähetyskenttänä sekä nimikkolähetteinä Sirkka Rautiainen Pakistanissa ja Kaija Julkunen Tansaniassa.

Diakoniatyö

Sulkavan seurakunnan diakoniatyössä diakonin kumppaneina toimii laaja vapaaehtoisverkosto auttamassa avun tarpeessa olevia. Diakoniatyö järjestää ryhmiä ja tapahtumia sureville, työikäisille, päihdeongelmista kärsiville ja muille kohderyhmille. Ruohonjuuritason toimintaa ovat saunaillat Tapiolan leirikeskuksessa. Sulkavalla osallistutaan myös aktiivisesti yhteisvastuukeräykseen.

Nuoriso- ja lapsityö

Seurakunnan lapsityöhön koostuu päiväkerhosta, pyhäkoulusta ja naperomuskarista. Seurakuntalaisten kannalta tärkeätä toimintaa ovat lapsia vanhempineen kirkkoon tuovat perhemessut, lasten kauneimmat joululaulut ja vuosittaiset kouluun lähtevien siunaustilaisuudet. Varhaisnuoret tavoitetaan koulujen päivänavausten, kouluilla järjestettävien kinkereiden ja leiritoiminnan kautta. Kerhoista erityisesti sirkuskerho on lasten suosiossa. Partio on tärkeä osa seurakunnan varhaisnuoriso- ja nuorisotyötä. Nuorisotyönohjaaja toimii lippukunnanjohtajana Linnavuoren Tähyilijät -lippukunnassa.

Nuorisotyössä pääpaino on rippikouluissa. Nuorille järjestetään retkiä tapahtumiin. Sulkavan seurakunnassa toimii Changemaker-paikallisryhmä. Seurakunnan nuorisotyönohjaajana toimii Taru Piiroinen.

Kirkon herätysliikkeet Sulkavalla

Mikään kirkon herätysliikkeistä ei ole onnistunut saamaan vahvaa asemaa Sulkavalla. Vaikutteita Sulkavalle on saatu Säämingin herännäisyydestä. Herättäjä-Yhdistyksen paikallisosasto järjestää kirkkopyhiä ja siioninvirsiseuroja. Myös Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys järjestää säännöllisesti kirkkopyhiä ja tapahtumia seurakunnassa.

Seurakunnan kiinteistöt

Seurakunnan toimintaan liittyvät kiinteistöt ovat Sulkavan kirkko ja Lohikosken kirkko. Seurakuntatalo sijaitsee kirkon lähellä. Alun perin 1970-luvulla rakennettu seurakuntatalo remontoitiin vuonna 2003, jolloin sinne hankittiin Maire Pyykön ja Arkadi Aništšikin toteuttama lasimaalaus Ad lumen. Seurakunnan leirikeskus Tapiola sijaitsee Tuonilahdessa noin neljän kilometrin päässä kirkonkylästä. Seurakunnalla on Sulkavan kirkonkylässä kaksi hautausmaata, joista vanha hautausmaa on jonkinmatkaa kirkosta pohjoiseen, uusi välittömästi kirkkopihan kyljessä. Lohikosken kirkkoa ympäröi myös Sulkavan seurakunnan hautausmaa. Lisäksi seurakunnan hallinnassa olevia kiinteistöjä ovat asuintalo ja asuin-/virastotalo Uitonvirran rannalla.

Seurakunnan hallinto

Sulkavan kirkkovaltuuston puheenjohtajana (2015–2018) toimii Kaarina Virta. Seurakunnan hallinnossa työskentevät talouspäällikkö ja kanslisti.

Elokuussa 2021 Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli ehdotti Sulkavan seurakunnan lakkauttamista ja liittämistä osaksi Savonlinnan seurakuntaa 1.1. 2023 alkaen. Perusteeksi esitettiin nopeasti heikkenevä väestökehitys ja negatiivinen käyttökate

Seurakunnan viranhaltijoita

Kirkkoherrat

Laurentius Matthiae (Lauri Matinpoika)	1630–1636
Ericus Georgii (Eerik Yrjönpoika)	1638–1663
Claudius Samuelii (Klaus Samulinpoika) Molander	1663–1680
Andreas Claudii Molander	1682–1720
Claudius Andreae Molander	1722–1745
Gustaf Lindblad	1748–1776
Kristian Herman Carlquist	1780–1789
Karl Stenius	1791–1810
Berndt Johan Gadd	1812–1824
Jakob Fredrik Neovius	1827–1842
Gustaf Vilhelm Vikstén	1843–1853
Klas Molander	1855–1886
Ludvig Alexander Wennerström	1888–1902
Fredrik Eliel Cleve	1904–1924
Otto Hj. Pakarainen	1926–1942
Lauri Ahva	1944–1959
Kalervo Seppänen	1960–1964
Eino Mankinen	1966–1977
Taisto Salmenkivi	1977–2001
Helena Hirn	2003–2009
Erkki Kosonen	2010–2016
Hanne-Maaria Rentola	2017–2022

Kappalaiset

Bernhardus Nicolai Petraeus	1640-l.–1662?
Johannes Martini Borgoensis (Allenius)	1664–1696
Martinus Johannis Allenius	1696–1716
Aron Molander	1722–1742
Daniel Tuderus	1744–1766
Johan Montan	1766–1797
Henrik Adolf Logrén	1800–1822
Karl Gustaf Melartin	1823–1853
Ernst Johan Harlin	1854–1858
Gustaf Adolf Cajander	1863–1869
Julius Henrik Lind	1869–1894
Theofil Gideon Warén	1896–1901
Otto Hjalmar Pakarainen	1902–1924
Aarne Tikkanen	1926–1936
Lauri Ahva	1937–1944
Pertti Virtaniemi	1945–1955
Kalervo Seppänen	1956–1958
Kalevi Toiviainen	1959–1960
Taisto Salmenkivi	1971–1977
Erkki Lemetyinen	1978–1980
Jairi (Eero) Attila	1981–2003

Lukkarit

Pekka Leinonen	1739–1742, 1750–1762
Eerikki Haatanen	1742–1750
Henrik Hagman	1771–1787
Jeremias Bask	1787–1793
Anders Grönlund	1793–1795
Matias Sederholm	1795–1812
Henrik Sederholm	1812–1843
Henrik Huhtinen	1844–1874
David Vauhkonen	1876–1903

Kanttorit

Yrjö V. Teittinen	1908–1948
Eero Varha	1950–1957
Pauli Pesonen	1958–1966
Martti Oikarinen	1967–1974
Paavo Viitamäki	1975–1978
Heikki Valojärvi	1978–1984
Martti Räisänen	1988–1990
Katariina Kokkonen	1994–2009
Kaija Ravolainen	2011–2019

Lähteet

• Seppänen, Paavo: Sulkavan historia I: Sulkava vuoteen 1860. Sulkava: Sulkavan kunta, 1999. ISBN 951-98270-0-5
• Seppänen, Paavo & Hannu Soikkanen: Sulkavan historia II: Vuosien 1860–2000 Sulkava. Sulkava: Sulkavan kunta, 2002. ISBN 951-98270-1-3

• Pirjo Partanen: Sulkavan seurakunta täyttää 380 vuotta. Sulkava-Lehti, 18.11.2010, nro 46, s. 4. Sulkava.

Aiheesta muualla

• Sulkavan seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)