Tiedustelu-upseeri
Tiedustelu-upseeri (joskus myös sotilasanalyytikko[1]) on henkilö, joka toimii asiantuntijana tiedustelua eli sensitiivisen informaation hankintaa, kokoamista ja analyysia tekevässä organisaatiossa. Upseeri-nimitys (engl. officer) voi viitata työtehtävään eikä välttämättä arvoasteeseen. Kansainvälisesti tiedustelu-upseereita toimii asevoimien ohella poliisissa ja tullissa.
Tiedustelu-upseerien tehtävät riippuvat organisaatiosta. Ulkomaantiedustelussa, kuten Yhdysvaltojen CIA:ssa, Kanadan CSIS:ssä, Ison-Britannian MI6:ssa tai Australian ASIS-tiedustelupalvelussa työskentelevät voivat palvella suuren osan urastaan ulkomailla. Kotimaantiedustelussa, kuten Yhdysvaltojen FBI:ssä, Kanadan RCMP:n National Security Enforcement Sectionissa, Ison-Britannian MI5:ssä tai Australian ASIO:ssa, palvelevat tiedustelu-upseerit työskentelevät vastavakoilussa, terrorisminvastaisessa toiminnassa, ydinaseiden vastaisessa toiminnassa sekä järjestäytyneen rikollisuuden vastaisessa toiminnassa oman valtion alueella.
Tiedustelu-upseereita eri maista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tunnettuja suomalaisia tiedustelu-upseereita ovat esimerkiksi Isak Alfthan, Aladár Paasonen, Lauri Sutela ja Raimo Heiskanen, jotka ovat toimineet sotilastiedustelun päälliköinä sekä radiotiedustelun kehittäjänä ja päällikkönä toiminut Reino Hallamaa.[2][3] Majuri Timo Liene ja insinööriluutnantti Nils-Erik Stenbäck ovat harvoja suomalaisia tiedustelu-upseereita, jotka ovat julkaisseet muistelmansa.[4][5]
Ruotsi:
- Thede Palm toimi T-kontoret-tiedusteluelimen päällikkönä 1946-1951.[6]
- Birger Elmér oli Thede Palmin seuraaja T-kontoretin johdossa. Elmér oli vuonna 1958 perustanut Grupp B -nimisen tiedusteluorganisaation, joka myöhemmin tunnettiin nimellä B-kontoret.[7]
- Ingvar Paues oli T-kontoretista ja myöhemmin liitetystä B-kontoretista muodostetun Informationsbyrånin (IB) ensimmäinen päällikkö vuosina 1960-1969[8]
Iso-Britannia:
- Gilbert Clayton oli tiedustelu-upseeri ja siirtomaahallinnon virkamies Egyptissä
- Aubrey Herbert oli Balkanilla toiminut diplomaatti ja tiedustelu-upseeri.
- Annie Machon (s. 1968) on entinen turvallisuuspalvelu MI5:n tiedustelu-upseeri.
Norja:
- Magnus Bratten oli Landsorganisasjonen i Norge -ammatillisen keskusjärjestön (LO) kansainvälisten asioiden sihteeri, Norjan Suomen-suurlähetystön lähetystösihteeri ja suomalaisten Neuvostoliitossa 1950-luvulla vakoilleiden entisten kaukopartiomiesten yhdysmies "Kalle".[9][10]
- Vilhelm Evang oli eversti, sotilastiedustelun päällikkö 1950-luvulla.[11]
Neuvostoliitto ja Venäjä:
- Albert Akulov oli KGB:n eversti. Hän toimi Suomessa Neuvostoliiton lähetystössä lähetystösihteerinä ja lukuisien vaikuttajien kotiryssänä, kunnes karkotettiin maasta 1973.[12]
- Ursula Kuczynski oli tiedustelu-upseeri, jonka koodinimi oli Sonja.[13]
- Vladimir Putin oli KGB:n tiedustelu-upseeri vuosina 1975–1991.
- Vladimir Stepanov toimi lähettiläänä Suomessa 1973–1979, oli KGB:n residentti Helsingissä useita jaksoja vuosina 1947-1975.[14]
Saksa:
- Alarich Bross oli Sicherheitdienstin tiedustelun johtaja Suomessa vuosina 1938–1944.
- Wilhelm Canaris oli Saksan sotilastiedustelun (Abwehr) päällikkö 1935–1944.
- Alexander Cellarius oli Abwehrin Kriegsorganization Finlandin (Büro Cellarius) johtaja 1941-1944 ja Sonderkommando Nord -vastarintaorganisaation johtaja 1944-1945.
- Hubert Weise oli tiedustelu-upseerina I maailmansodan aikana, myöhemmin Luftwaffen kenraalieversti.
- Markus Wolf oli Itä-Saksan tiedustelupalvelun (Hauptverwaltung Aufklärung, HVA) päällikkö vuosina 1958–1987.
Yhdysvallat
- John Aniston toimi tiedustelu-upseerina Yhdysvaltain merivoimissa. Tunnetaan saippuasarjojen näyttelijänä, mm. Victor Kiriakisin rooli sarjassa Päivien viemää.
- Richard Helms toimi CIA:n johtajana vuosina 1966-1973.[15][16]
- Jason Kander on asianajaja ja demokraattipoliitikko, toimi tiedustelu-upseerina Afganistanissa.[17]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Backlund, Stefan & Koskimies, Tapio: Sotilastiedustelun päälliköt. Joonas Sipilä & Tapio Koskimies (toim.): Sata vuotta suomalaista sotilastiedustelua, 2018, s. 147-156. Jyväskylä: Atena. ISBN 978-952-300-486-3
- Brantberg, Robert: Tiedustelueversti Reino Hallamaa - Voiton avaimet. Revontuli, 2014. ISBN 978-952-6665-15-3
- Forsberg, Ronald: T-kontoret under Thede Palm: organisation. uppbyggnad och verksamhet, särskilt under perioden 1946-1951. Försvarshögskolan, 2000. (ruotsiksi)
- Davies, Philip H. J. & Gustafson, Kristian C. (toim.): Intelligence Elsewhere: Spies and Espionage Outside the Anglosphere. Washington, DC: Georgetown University Press, 2013. ISBN 978-1-58901-956-0 (englanniksi)
- Helms, Richard & Hood, William: A Look Over My Shoulder: A Life in the Central Intelligence Agency. New York: Random House, 2003. ISBN 978-1-58836-309-1 (englanniksi)
- Kokk, Enn: Vitbok Militärens hemliga nätverk i arbetarrörelsen. Hjalmarson & Högberg Bokförlag, 2001. ISBN 978-91-89080-82-9 (ruotsiksi)
- Liene, Timo: Irtoviiksimies : erään suomalaisen sotilastiedustelijan elämä. Helsinki: Kustannus Oy Suomen Mies, 2018. ISBN 978-952-9872-72-5
- Lyytinen, Jaakko: Kaikkien aikojen vakooja. (Ben MacIntyre: Agentti Sonja - Äiti, sotilas, rakastajatar, vakooja) Helsingin Sanomat, 10.10.2021, s. B1 -B5.
- Macintyre, Ben: Agentti Sonja: äiti, sotilas, rakastajatar, vakooja. Suomentanut Aura Nurmi. Jyväskylä: Atena, 2021. ISBN 978-952-300-839-7
- Palm, Thede: Några studier till T-kontorets historia. Kungl. Samfundet für utgivande av handskrifter rörande Skandinaviens historia, 1999, 21. vsk. (ruotsiksi)
- Palokangas, Marko: Hankitun tiedon varassa:yhtymätason tiedustelutoiminnan kehitys Suomessa itsenäisyytemme aikana. Helsinki: Edita, 2018. ISBN 978-951-37-7361-8
- Pohjonen, Juha: Maanpetturin tie: Maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945–1972 tuomitut. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16994-7
- Rautkallio, Hannu: Idässä kiinni, länteen kallellaan: USA ja Suomi 1944–1958. Helsinki: Docendo, 2015. ISBN 978-952-291-157-5
- Ruotsalainen, Heidi: Salatun tiedon tuottajat: Suomen sotilasasiamiesten tiedustelutoiminta 1918-1939. Jyväskylä: Atena, 2021. ISBN 978-952-300-843-4
- Sipilä, Joonas & Koskimies, Tapio (toim.): Sata vuotta suomalaista sotilastiedustelua. Jyväskylä: Atena, 2018. ISBN 978-952-300-486-3
- Sipilä, Joonas: Missä vastustaja on ja mitä se aikoo - tiedustelun yleispiirteistä. Joonas Sipilä & Tapio Koskimies (toim.): Sata vuotta suomalaista sotilastiedustelua, 2018, s. 13-22. Jyväskylä: Atena. ISBN 978-952-300-486-3
- Stenbäck, Nils-Erik: Vaaran merkit: suomalaisen tiedustelu-upseerin muistelmat. (alkuteos: Farosignaler : en finländsk krigsanalytikers memoarer) Suomentanut Heikki Tiilikainen. Helsinki: Suomen mies, 2003. virh. ISBN 952-9872-13-5 ISBN 952-9872-26-7
- Turunen, Pekka: Salaisen sodan asiamies: Mannerheim-ristin ritari Paavo Suoranta. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2006. ISBN 951-20-7066-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Stenbäck 2003, 3
- ↑ Backlund & Koskimies 2018, 149-156
- ↑ Brandtberg 2014
- ↑ Liene 2018
- ↑ Stenbäck 2003
- ↑ Forsberg 2000
- ↑ Intelligence Elsewhere: Spies and Espionage Outside the Anglosphere 2013, 251
- ↑ Kokk 2001
- ↑ Pohjonen 2000, 241
- ↑ Turunen 2006, 160
- ↑ Pohjonen 2000, 242
- ↑ Rautkallio 2015, 20
- ↑ MacIntyre 2021, 9
- ↑ Seppinen, Jukka: Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1945-2018, s. 76. Jyväskylä: Docendo, 2018. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
- ↑ Helms, Richard & Hood, William: A Look Over My Shoulder: A Life in the Central Intelligence Agency. New York: Random House, 2003. ISBN 978-1-58836-309-1 (englanniksi)
- ↑ Richard McGarrach Helms: Lieutenant Commander, United States Navy Director, Central Intelligence Agency arlingtoncemetery.net. 2003. Viitattu 14.11.2021.
- ↑ Biography for Secretary of State Jason Kander sos.mo.gov. Arkistoitu 6.1.2017. Viitattu 21.10.2021.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Carl, Leo D.: International Dictionary of Intelligence. International Defense Consultant Services, 1990. ISBN 978-1-878292-03-2 (englanniksi)