St1:n historia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

St1-konserni on pa­ris­sa vuosikymme­nes­sä kas­va­nut Mika Ant­to­sen joh­dol­la lähes tyhjäs­tä Poh­jois­mai­den suurim­pien polttoaineenjakelijoiden ja -jalos­ta­jien jouk­koon. Yhtiö toimii kolmella liiketoiminta-alueella: sillä on Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa polttoaineen jakeluasemaverkostot St1- ja Shell-liikemerkeillä, yksityis- ja yritysasiakkaille se myy polttonesteitä. Kolmas liiketoiminta-alue liittyy uusiutuvaan energiaan: biopolttoaineisiin, tuulisähköön, geotermiseen lämmöntuotantoon ja maalämpöjärjestelmiin.[1][2][3]

St1 Nordic Oy on pohjoismainen energiakonserni, joka on keskittynyt polttonesteiden markkinointiin, öljynjalostukseen sekä uusiutuvan energian ratkaisuihin kuten jätepohjaisiin edistyneisiin etanolipolttonesteisiin ja teolliseen tuulivoimaan. Vuonna 2018 konsernilla oli yhteensä 1 400 St1- ja Shell-huoltoasemaa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. St1:n pääkonttori on Helsingissä ja se työllisti vuonna 2019 noin 770 henkilöä[4]. Konserni tutkii ja kehittää taloudellisesti kannattavia ja ympäristön kannalta kestäviä energiaratkaisuja.[5]

Greenergy (1996–2000)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englantilaisomisteinen Greenergy aloitti toimintansa Suomessa alkuvuonna 1996, kun Ilkka Kokko perusti Suomeen Greenergy Baltic Oy:n kahden faksilaitteen ja yhden tankkiauton voimin. Greenergyllä oli toimintaa Englannin ja Suomen lisäksi Hollannissa, Saksassa ja Sveitsissä. Suomessa toiminta oli muita maita itsenäisempää, sillä yrityksen osake-enemmistö oli toimivan johdon hallussa. Neste-taustainen Kokko sai partnerikseen melko alkuvaiheessa Nesteen tuotetradingjohtajan Mika Anttosen ja yritys sai lempinimen Nesteen käenpoika.[6][7][8][9]

Syksyllä 1998 Greenergy Baltic myi polttoaineita jo yli sadalle huoltamolle. Liikevaihtoa kansainvälisen ketjuun kuulunut yhtiö sai 1998 noin 1,2 miljardia markkaa, työntekijöitä sillä oli 13 ja markkinaosuus noin 3 prosenttia. Yhtiön tärkeimmät asiakkaat olivat Station 1 -ketju ja S-ryhmä. Heinäkuussa 1998 yrityksen Venäjän liiketoiminnot myytiin amerikkalaiselle Enronille, jolloin syntyi Enron Finland Energy Oy. Myyntihinnan arvioitiin olevan useita kymmeniä miljoonia markkoja. Kokko luopui osuudestaan Greenergy Balticissa ja siirtyi Enron Finlandin toimitusjohtajaksi Anttosen siirtyessä hänen vanhalle paikalleen. Greenergy osti bensiinit ja talvipolttoöljyn Statoililta, dieselit omalta poolilta ja kesäpolttoöljyn Enronin kautta Venäjältä. Liikevaihdosta puolet tuli kotimaan kaupasta, puolet pienikatteisesta ulkomaanviennistä. Greenergy kokosi yhteen suuria eriä ja vei niitä lähinnä Atlantin yli. ”Kun Luoteis-Euroopassa oli liikaa öljyä, hintataso laskee niin alas, että sitä on kannattavaa viedä”, totesi Anttonen syksyllä 1998.[6][7][8]

Station 1 Oy (1997–2000)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös englantilaisomisteinen Station 1 Oy aloitti toimintansa Suomessa vuonna 1997. Se halusi silloin perustaa bensa-asemien jakeluverkoston eteläiseen Suomeen, Vaasa–Joensuu-linjan eteläpuolelle. Yhtiön toimitusjohtaja Hannu Lydmanilla oli tausta SEO-verkostosta. Lydmanin mukaan Station 1 sijoittui bensiinin hintakilpailussa ”halpaan päähän”. Kaikki tuotteensa se osti Greenergy Baltic Oy:lta, jolla oli maahantuontivarastot Kotkassa ja Haminassa.[6] Syksyllä 1998 asemia oli 57, vuonna 2000 105 ja vuonna 2001 jo 140.[9][10][11]

2000–2004

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ysi5-asema Raumalla vuonna 2013

Vuonna 2000 Greenergy Baltic Oy muutti nimensä Greeniksi ja hankki itselleen suurimman asiakkaansa tuotemerkin St1. ”Niin me sitten ostettiin koko firma”, totesi Anttonen. Greenin omisti kolme yksityishenkilöä, joista osake-enemmistö oli Anttosella.[9][11]

Vuonna 2003 Greenistä tuli kolmas osakas S-ryhmän pöytälaatikkoyhtiö NEOT:iin samalla kun Anttosesta tuli sen toimitusjohtaja. Greenillä oli 230 asemallaan Anttosen arvion mukaan 16 %:n markkinaosuus tukkukaupassa ja 10 %:n osuus vähittäiskaupasta.[12]

Vuonna 2004 St1 avasi ensimmäiset huoltoasemat Ruotsiin ja samana vuonna yhtiö osti Suomessa toimineet Ysi5-asemat kolmelta bensiinikauppiaalta. lähde?

St1 Finland 2005–2009

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
St1-asema vuodelta 2008

Vuonna 2005 Station 1 Finland Oy vaihtoi nimensä St1 Finland Oy:ksi.[13]

St1 aloitti sähkön myynnin kotitalouksille vuonna 2005, jolloin siitä tuli ensimmäinen suomalainen yhtiö, joka myi sähköä, vaikkei sillä ollut omaa energiantuotantoa tai jakelua. St1 tavoitteli kymmenen prosentin markkinaosuutta. Yhtiö hankki sähkön suoraan pohjoismaisesta Nord Pool-sähköpörssistä. Se myi sekä kiinteähintaista sähköä että pörssisähköä. Kuluttajille sähköä myytiin samalla hinnalla kuin millä energiayhtiöt sen ostivat Nord Poolista, oman osuutensa St1 sai kuukausittaisesta palvelumaksusta. Paikalliset jakeluverkkoyhtiöt huolehtivat sähkön siirtämisestä, mittarien lukemisesta ja korjaustöistä.[14]

St1:n vihreällä sähköllä oli Ekoenergia-merkki. Ekoenergia-merkityn sähkön yhtiö osti Ekosähkö Oy:ltä.[15]

Keväällä 2006 perustettiin yhteisyritys VTT:n kanssa, St1 Biofuels Oy.[16]

Joulukuussa 2006 julkistettiin kauppa, jossa SOK osti Exxon Mobilin polttoaineliiketoiminnat Suomessa. St1 oli ollut liian pieni kumppani Exxonille, joten kauppakumppaniksi löytyi SOK, jonka kanssa oli välikätenä toimimisesta oli sovittu ja luvattu, että se sai ostaa yksittäisiä Esson asemia ABC-ketjuunsa. Viikko kaupan jälkeen SOK ilmoittikin myyvänsä suurimman osan Esson Suomen huoltamoverkostosta St1-ketjulle. Kauppaa varten perustettiin uusi yritys, St1 Holding Oy, jolle siirtyi 140 Esso-huoltoasemaa ja Esson liiketoiminnat (lentopolttonesteet, teollisuus- ja tukkumyynti, nestekaasun valmistus & markkinointi ja D-pisteet). SOK piti itse 44 Esso-huoltoasemaa.[17][18][19]

St1 avasi ensimmäisen etanolitehtaansa vuonna 2007. Valmistukseen käytetään kotitalouksien biojätteitä ja teollisuuden ylijäämiä (esim. taikinajäämät leipomoista, kaupan jätteet kuten vanhentunut leipä, olut- ja makeistuotannon jätteet, elintarviketeollisuuden sokeri- ja tärkkelyspitoiset jätteet), joista tehtyä bioetanolia käytetään polttonesteiden biokomponenttina. Yhtiön käyttämällä Etanolix-teknologialla tehdyn etanolin fossiiliset elinkaaripäästöt ovat hyvin pienet. Etanolista valmistetaan flexifuel-autoihin tarkoitettua RE85-korkeaseosetanoli-polttoainetta, mutta siitä saadaan myös biokomponentti bensiiniin. [1] [20]

Keväällä 2009 St1 osti 198 Ruotsissa ja Norjassa sijaitsevaa kylmäasemaa StatoilHydrolta.[21]

2010–2013

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Bensiinilitrassa oli 1990-luvulla katetta 20 senttiä litralta. Viime vuosina kate on ollut 5 senttiä litralta.»
(St1-ketjun tj. Kim Wiio kesällä 2010 [22])

Syksyllä 2010 St1:n taustayhtiö Keele Oy[23] osti Shellin Ruotsin ja Suomen huoltamoliiketoiminnan 460 miljoonalla eurolla [24]. Kauppaan kuului 340 huoltoasemaa Ruotsissa ja 225 Suomessa, raskaan kaluston polttoaineverkostot molemmissa maissa, sekä Shellin Göteborgissa sijaitseva jalostamo.[25] Huoltamot saivat jatkaa toimintaansa lisenssillä korkeintaan 5 vuotta [26] Shell-brändin alla.[27] St1:n pääomistaja Mika Anttosen näkemyksen mukaan huoltoasemia oli Suomessa liikaa ja Shell-kauppa tarjosi hänellä mahdollisuuden poistaa alan ylikapasiteettia.[26] Ostajana oli Anttosen kokonaan omistama Keele, eikä St1, koska hänen mukaansa ”kaupan rahoitusta oli vaikea sovittaa yhteen St1:n nykyisten rahoittajien kanssa”.[26] Anttosen mukaan pan­kki vaati lainan vakuudeksi hänen asuntoaan, eikä hän halunnut siihen suostua. Lai­na­ra­ha tu­likin sitten ko­ko­naisuudessaan myy­jäl­tä eli Shel­lil­tä. Kauppa tehtiin perusliiketoiminnan kannattavuuden parantamiseksi, sen jälkeen St1:n ja Shellin yhteenlaskettu osuus Suomen polttoainemarkkinoista oli noin 28 prosenttia[24]. Suurempana tavoitteena St1:llä on olla tulevaisuudessa maailman johtava jäte-etanolin laiteteknologian toimittaja.[9][19][26]

Marraskuussa 2010 kerrottiin, että St1 aikoo laajentaa etanolia 85 prosenttia sisältävän RE85-bensiinin myynnin pääkaupunkiseudulta koko maahan. Yritys uskoi RE85-polttoainetta käyttämään kykenevien flexifuel -moottoreiden yleistyvän nopeasti.[28]

Vuonna 2010 St1 toi 60 Shell-asemalle palvelutankkauksen, jossa palvelumestarit tarkistavat ja täyttävät tankkauksen yhteydessä myös jokapäiväiseen autoiluun liittyvät tarpeet, kuten pesunesteet ja öljyt. [29]

Tammikuussa 2012 St1-jakeluasemia oli Suomessa noin 600 kappaletta ja St1:n markkinaosuus Suomessa oli bensiinissä runsaat 22 % ja dieselissä noin 19 %.[30] Konsernin liikevaihto oli 1,6 miljardia euroa ja sen palveluksessa oli 175 henkilöä.[31]

Shell kehittää bensiinituotteita yhteistyössä Ferrarin kanssa. Vuonna 2012 St1 toi Suomen Shell-asemille myyntiin Shell V-Power Nitro+ bensiinin. Siinä käytettiin Friction Modification -teknologiaa, joka vähentää kitkaa männän ja sylinterin seinämän välissä muodostamalla siihen suojaavan kalvon. Kun moottorissa on vähemmän kitkaa, se toimii tehokkaammin. [32]

Kesäkuussa 2013 St1 toi markkinoille kaksi uutta dieselpolttoainetta: S1 Diesel plussan ja St1 Diesel Maxin. Diesel plus oli suunniteltu henkilöautoille ja korkean setaanilukunsa ansiosta se paransi auton moottorin vääntö- ja kiihtyvyysominaisuuksia. Raskaalle kalustolle tarkoitettu Diesel Max taas sisälsi lisäaineita, jotka pitivät moottorin suuttimet ja palotilat puhtaina karstasta. [33]

Vuonna 2013 St1 Nordic -konsernilla oli kattava polttoaineen jakeluverkosto Suomessa (534 asemaa), Ruotsissa (277 asemaa) ja Norjassa Oslon talousalueella (39 asemaa). St1-asemia on 626 ja Shell-asemia 224, yhteensä 850. Asemastrategiaan kuuluu vahva verkosto, johon kuuluu niin automaatti- ja palveluasemia kuin raskaan kaluston pisteitäkin. Yhtiö tarjoaa kortteja yksityis- ja yrityskäyttöön. [1]Asemista kolmannes oli yrittäjävetoisia palveluasemia ja loput automaattiasemia [1].

Vuoteen 2013 mennessä Shellin huoltamoliiketoiminnan hankinnan jälkeiset toimenpiteet oli saatu tehtyä, kaupasta syntyneet synergiat oli hyödynnetty ja toiminnan volyymit olivat saavuttaneet riittävän korkean tason. Tilikauden tulos nousi ennätykselliseen 33 miljoonaan euroon, jossa kasvua oli 54 prosenttia edelliseen vuoteen nähden.[1]

Vuonna 2013 liikevaihdosta 67 % tuli Suomesta, 27 % Ruotsista ja 6 % Norjasta (Oslon alueella)[1]. Suomessa St1 on markkinakolmonen niin bensiinin, dieselin, kevyenpolttoöljyn kuin raskaanpolttoöljynkin myynnissä.[34]

2014–2015

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Otaniemen geotermisten kaivojen poraustorni syyskuussa 2019.

Vuonna 2014 St1 tuotti etanolia viidessä tehtaassa: Lahdessa, Vantaalla, Haminassa, Jokioisissa ja Hämeenlinnassa.[1] [20]

Kesäkuussa 2014 uutisoitiin, että metsäteollisuusjätti UPM alkaa myydä Lappeenrannan biojalostamossa tuotettavaa uusiutuvaa dieseliä, UPM BioVernoa, North European Oil Traden kautta mm. St1- ja Shell-huoltamoille. [35] Bio­die­sel­lai­tos aloitti toimintansa tammikuussa 2015. Lai­tos tuot­taa vuo­des­sa 100 000 ton­nia uu­siu­tu­vaa polt­toai­net­ta. [36]

Marraskuussa 2014 uutisoitiin, että St1 Deep Heat aloittaa yhteistyön Fortumin kanssa. St1 aikoo rakentaa Espooseen Suomen ensimmäisen geotermisellä energialla toimivan teollisen mittakaavan lämpölaitoksen. Otaniemeen tulevasta tuotantolaitoksesta vastaa St1 Deep Heat. Mika Anttonen uskoo, että menetelmällä on mahdollista tuottaa merkittäviä määriä energiaa teollisessa mittakaavassa kansainvälisestikin.[37] Hankkeella halutaan vähentää kaukolämmön aiheuttamia päästöjä Espoon alueella, sillä geoterminen lämpö on päästötöntä energiaa.[38]

Joulukuussa 2014 St1 Nordic Oy kertoi, että se ostaa osakkeet Shellin Norjan markkinointiyhtiö Smart Fuel AS:lta, joka harjoittaa huoltoasematoimintaa ja suoramyyntikauppaa maassa omistamansa terminaaliverkoston kautta. Norjan markkinoilla St1:llä on myös pitkäaikainen Shell-tavaramerkkiin liittyvä lisenssisopimus, joka sallii nykyisen palvelusisällön säilyttämisen asiakkaille.[39]

Vuoden 2014 aikana St1 Nordic -konserniin yhdistettiin St1 Group -konsernin 273 Shell-asemaa Ruotsista, jolloin koko asemaverkosto toimi samassa konsernissa.[1]

Kesällä 2015 St1 Biofuels toimitti North European Bio Tech -yritykselle (NEB) etanolin tuotantolaitoksen Göteborgin Ruotsiin. Etanolix®-laitoksessa tehdään bioetanolia muun muassa lähialueen leipomoteollisuuden jätteistä. Laitoksen tuotantokapasiteetti, noin 5 miljoonaa litraa etanolia vuodessa vuokrattiin North European Oil Trade-yritykselle (NEOT).[40]

Omistusosuus Avifuels Oy:stä myytiin sen toiselle omistajalle Air BP Norway AS:lle vuonna 2015.[40]

Vuoden 2015 lopussa St1 Nordicilla oli kaikkiaan 1 443 St1- ja Shell-asemaa, joista osa on automaatti- ja palveluasemia ja osa raskaan kaluston tankkauspisteitä.[2]

2016–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 St1-ryhmään kuului kaksi konsernia, St1 Nordic ja St1 Group[41].

Norjan kilpailuviranomainen määräsi Smart Fuels AS:n hankinnan jälkeen, että St1 Nordicin on luovuttava omistamastaan St1-brändätystä asemaverkostosta Norjassa (St1 Norge AS). Kesäkuussa 2016 St1 oli myymässä 39 miehittämättömän aseman verkoston Blue Energy Holding AS:lle, mutta kilpailuviranomainen ei hyväksynyt ostajaa, sillä ostaja ei ollut sen mielestä taloudellisesti riittävän vahva ja riippumaton myyjästä kilpaillakseen tehokkaasti polttoainemarkkinoilla. St1 Nordic Oy jatkoi ostajan etsimistä.[42]

Alkuvuonna 2017 St1 ja thaimaalainen Ubon Bio Ethanol solmivat aiesopimuksen, jonka tavoitteena on pilotoida jätepohjaisen bioetanolin valmistusta Thaimaassa, joka on edelläkävijä uusiutuvan energian käytössä. Pilotin jälkeen yhtiöt perustavat mahdollisesti yhteisyrityksen etanolintuotantoon. Tuotannossa käytetään kassava- eli maniokkijätettä, jota syntyy Thaimaan suurimmilla tärkkelystehtailla huomattavia määriä. Jäte on käytännössä kuitumassaa, josta on hankala erottaa siihen sitoutunatta tärkkelystä. St1 uskoo selvittävänsä haasteet käyttämänsä Cellunolix-teknologian avulla ja toivoo avaavansa Thaimaassa jopa 20 Etanolix-tehdasta, joissa voisi tuottaa vuosittain yhteensä 400 miljoonaa litraa etanolia.[43]

Kesällä 2017 St1 Biofuels Oy muutti nimekseen St1 Renewable Energy.[44]. Se valmistaa, kehittää ja myy biopolttoaineita.[40]

Loppuvuonna 2017 St1 Group sulautui sisarkonserniinsa St1 Nordiciin.[45] Yhtiön liikevaihdosta 52 % tuli Ruotsista, 26 % Norjasta ja 22 % Suomesta. Konsernin liikevoitto oli 263 miljoonaa euroa ja sijoitetun pääoman tuottoprosentti 30.[46]

Keväällä 2018 kerrottiin, että St1 ja Ruotsin suurimpiin metsäyhtiöihin kuuluva SCA alkavat kehittää laajamittaista mäntyöljypohjaista polttoainetuotantoa St1:n jalostamolla Göteborgissa. Tarkoitus on valmistaa vuosittain noin 100 000 tonnia mäntyöljystä valmistettua uusiutuvaa polttonestettä. Uuden laitoksen arvioidaan maksavan noin 50 miljoonaa euroa ja sen toiminta alkanee vuonna 2021. Mäntyöljy saadaan SCA:n tehtailta Östrandista, Obbolasta ja Munksundista saatavan havusellun tuotannon sivutuotteena. Kumppanuuden avulla St1 varmistaa uusiutuvan polttoaineen tuotannossa tarvittavan raaka-aineen saannin voidakseen vastata pohjoismaiden kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin vuoteen 2030 mennessä.[47][48]

Kesäkuussa 2018 St1 Nordicin uutena toimitusjohtajana aloitti Henrikki Talvitie. Hän oli vuosina 2007-2018 toimitusjohtajana SOK:n ja St1:n yhteisyrityksessä, öljynhankintayhtiö North European Oil Tradessa. Hänen edeltäjänsä Kim Wiio siirtyi hallituksen jäseneksi.[49] Vuoden lopussa St1 Deep Heat ja St1 Renewable Energy fuusioituivat St1-yhtiöön ja St1 osti norjalaisen Statoil Fuel & Retail Marine -yhtiön.[45] Vuonna 2018 liikevaihdosta 23 prosenttia tuli Suomesta, 50 prosenttia Ruotsista ja 27 prosenttia Norjasta, joissa on yhteensä yli 1 300 aseman ketjut St1- ja Shell-brändeillä. Yhtiön voitot tulivat pääosin liikenne- ja lämmityspolttonesteiden myynnistä kuluttajille ja yrityksille.[45]

Tammikuussa 2019 St1 alkoi testata Marokossa eri puulajien selviämistä autiomaassa yhteistyössä marokkolaisen yliopiston Université Mohammed VI Polytechniquen kanssa. Kolmivuotisessa pilottihankkeessa kivikkoiseen hiekkaan istutetaan 16 000 tainta, lajeina muun muassa johanneksenleipäpuu, eukalyptus, akaasia ja pistaasi. Neljän hehtaarin koemetsät sijaitsevat Marokon keskiosassa Ben Gueririn alueella. Tavoitteena on muun muassa selvittää, miten istutuksille saadaan ravinteita ja vettä esimerkiksi maanalaisella tippakastelujärjestelmällä. St1 toivoo, että hiilen sitominen metsityksen avulla olisi yrityksille yksi hyväksyttävä keino päästöjen kompensointiin. Polttoaineiden korvaaminen biopolttoaineilla ei ole realistista, sillä sen tuottamiseen ei ole tarpeeksi raaka-aineita.[50] Keväällä 2019 St1 Groupin osakkeita tuli myyntiin Privanetin ylläpitämällä listaamattomien yritysten markkinapaikalla. Myyntiin tuli pitkäaikaisen toimitusjohtajan ja silloisen St1:n hallituksen jäsenen Kim Wiion aiemmin omstamat osakkeet.[51]

2020–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2020 St1 Nordic ilmoitti myyvänsä osuutensa S-Voiman kanssa omistamastaan TuuliWatista. Oman osuutensa se myi suomalaisten työeläkeorganisaatioiden omistamalla Elixion Tuuli ky:lle. St1 kertoi käyttävänsä saatavan pääoman uusiin tuulivoimainvestointeihin Pohjoismaissa. Yhtiöllä oli käynnissä tuulivoimahankkeita sekä Norjassa että Ruotsissa.[52]

Tammikuussa 2022 St1 kertoi ostavansa elintarvikejätteitä kierrättävän Brocklesby Ltd:n Britanniasta.[53] Maaliskuussa Valio ja St1 kertoivat perustaneensa Suomen Lantakaasu -yhteisyrityksen, joka tuottaa biokaasua liikenteen käyttöön maitotilojen lannasta ja muista sivuvirroista. Yhtiön tavoite on rakentaa vuoteen 2030 mennessä 8–10 tuotantolaitosta. Ensimmäinen laitos avataan Pohjois-Savoon vuonna 2026.[54] Huhtikuussa Fortum vetäytyi St1:n geotermisestä pilottiprojektista. Lämpökaivot oli porattu tavoitesyvyyteen, mutta vettä ei saatu virtaamaan riittävästi kaivosta toiseen. St1 kertoi jatkavansa tuotekehittelyä. Pilotin avulla on kehitetty uutta liiketoimintaa, jota hyödynnetään taloyhtiöiden lämmityksessä.[55]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Vuosikertomus 2013 15.05.2014. St1. Arkistoitu 10.11.2014. Viitattu 30.06.2014.
  2. ↑ a b Vuosikertomus 2015 St1. Arkistoitu 17.8.2016. Viitattu 04.07.2016.
  3. ↑ Polttoainekauppiaan tavoite on tehdä bensiini tarpeettomaksi 9.04.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.7.2016.[vanhentunut linkki]
  4. ↑ Company information & Key Figures www.st1.eu. Viitattu 16.7.2019.
  5. ↑ Puhdasta voimaa Suomesta – St1 st1.fi. Viitattu 4.6.2018.
  6. ↑ a b c Uusi öljy-yhtiö aikoo perustaa jakeluverkon Suomeen 5.4.1997. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 15.7.2014.
  7. ↑ a b Greenenergy kiilaa kotimaan öljymarkkinoille 18.9.1998. Taloussanomat. Viitattu 15.7.2014.
  8. ↑ a b Nesteen käenpoika sotkee öljykauppaa 18.9.1998. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.[vanhentunut linkki]
  9. ↑ a b c d Juuret juontuvat 1990-luvulle 9.4.2016. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.7.2016.[vanhentunut linkki]
  10. ↑ Hintasota ajaa bensiiniyhtiöt yhä ahtaammalle 18.9.1998. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.[vanhentunut linkki]
  11. ↑ a b Bensasta potkua hiihtoon 25.3.2001. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.[vanhentunut linkki]
  12. ↑ Bensatukkuri laajensi reviiriään 6.7.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.[vanhentunut linkki]
  13. ↑ St1 Finland Oy Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä. Patentti- ja rekisterihallitus ja Verohallinto. Viitattu 19.5.2022.
  14. ↑ Anna-Liisa Kauhanen: Bensa-asemaketju myy sähköä kotitalouksille Helsingin Sanomat. 16.2.2005. Viitattu 15.07.2014.
  15. ↑ Sähkötuotteet St1. Arkistoitu 9.2.2011. Viitattu 2.11.2010.
  16. ↑ St1 myymään etanolia sisältävää biobensiiniä 25.4.2006. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 9.3.2016. Viitattu 1.7.2014.
  17. ↑ Yrityskaupan hyväksyminen; St1 Holding Oy / oy Esso ab:n 140 huoltoasemaa... 17.1.2007. Kilpailuvirasto. Viitattu 27.10.2010.
  18. ↑ SOK myy osan ostamistaan Essoista edelleen St1-ketjulle 19.12.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 15.7.2014.[vanhentunut linkki]
  19. ↑ a b Hämäläinen, Karo, Mäkeläinen, Mika: Taivas + Helvetti VOL. 2 - Ilman toista ei ole toisen menestystä, s. 18–33. Porvoo: One on one publishing, 2014. ISBN 978-952-67946-4-8
  20. ↑ a b St1 suunnittelee Kajaaniin biojalostamoa - tuottaa sahanpurusta 10 miljoonaa litraa etanolia vuodessa 18.6.2014. Tekniikka & Talous. Arkistoitu 20.6.2014. Viitattu 30.6.2014.
  21. ↑ Moskwa, Wojciech & Frich, Joergen: Finnish retailer St1 buys 198 Statoil stations 1.4.2009. Reuters. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 27.10.2010. (englanniksi)
  22. ↑ Lähteenmäki, Pekka: Shell pudotti pistoolin Talouselämä. 3.6.2010. Arkistoitu 9.1.2011. Viitattu 2.11.2010.
  23. ↑ St1:n omistaja osti Shellin huoltamot Kauppalehti. 27.10.2010. Viitattu 19.5.2022.
  24. ↑ a b Shell myy huoltoasemansa 460 miljoonalla 28.10.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 19.5.2022.
  25. ↑ Laitila, Mikko: Mika Anttosen St1 havittelee jalostamoa Ruotsista Talouselämä. 6.9.2010. Arkistoitu 24.10.2010. Viitattu 2.11.2010.
  26. ↑ a b c d Alkio, Jyrki: Mika Anttonen tähtää etanoli­keisariksi Talouselämä. 28.10.2010. Arkistoitu 29.10.2010. Viitattu 2.11.2010.
  27. ↑ Shellin huoltamot ST1:lle - kyltit säilyvät Verkkouutiset. 27.10.2010. Arkistoitu 15.11.2011. Viitattu 27.10.2010.
  28. ↑ Heikura, Matti: Etanolibensiini RE85 myyntiin koko maassa Kaleva. 26.11.2010. Arkistoitu 29.11.2010. Viitattu 26.11.2010.
  29. ↑ St1 tuo 120 palvelumestaria Shell-asemille 2010. Tekniikka&Talous. Arkistoitu 15.7.2014. Viitattu 3.7.2014.
  30. ↑ Markkinaosuudet öljytuotteiden myynnissä 2013 Öljy- ja kaasualan keskusliitto. Arkistoitu 13.4.2015. Viitattu 1.7.2014.
  31. ↑ Mikko Laitila: Kymmenen vuoden mahtava kasvutarina. Talouselämä 18/2013. Viitattu 27.9.2013.
  32. ↑ Tavallista kalliimpi erikoisbensiini tuli myyntiin Shell-asemille - "Vaikuttaa välittömästi" 26.10.2012. Iltasanomat. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 4.7.2014.
  33. ↑ St1 tuo uusia diesellaatuja. Turun Sanomat, 24.6.2013.
  34. ↑ Markkinaosuudet Öljyalan keskusliitto. Arkistoitu 13.4.2015. Viitattu 30.6.2014.
  35. ↑ Historiallinen murros: ABC:n, Shellin ja St1:n mittareista alkaa saada suomalaisen metsäjätin valmistamaa polttoainetta 16.6.2014. Talouselämä. Arkistoitu 19.6.2014. Viitattu 30.6.2014.
  36. ↑ [http://www.hs.fi/paivanlehti/talous/UPM+aloitti+biodieselin+kaupallisen+tuotannon/a1421074771275?src=haku&ref=arkisto%2F UPM aloitti biodieselin kaupallisen tuotannon Polttoaine valmistetaan mäntyöljystä] 13.1.2015. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.1.2015.[vanhentunut linkki]
  37. ↑ Espoossa aletaan nostaa kaukolämpöä maasta – 120 asteista vettä kilometrien syvyydestä 28.11.2014. Yle. Viitattu 28.1.2015.
  38. ↑ Uusi maalämpöhanke kattaa 10 % Espoon kaukolämmön tarpeesta - täysin ilman päästöjä 28.11.2014. Tekniikka & Talous. Arkistoitu 20.12.2014. Viitattu 28.1.2015.
  39. ↑ Mitäs nyt? St1 Nordic ostaa Shellin Norjan markkinointiyhtiön 18.12.2014. Talouselämä. Viitattu 28.1.2015.[vanhentunut linkki]
  40. ↑ a b c Vuosikertomus 2015 St1. Arkistoitu 17.8.2016. Viitattu 04.07.2016.
  41. ↑ St1 is composed of two legal entities St1. Arkistoitu 17.8.2016. Viitattu 2.08.2016.
  42. ↑ Norjan kilpailuviranomainen hylkäsi St1 Norge AS:n ehdotetun ostajan Arvopaperi. 23.06.2016. Arkistoitu 13.8.2016. Viitattu 12.8.2016.
  43. ↑ Talouselämä: St1 valmistelee uudenlaista avausta – Aiesopimus syntyi jo, tähtäimessä 20 tehdasta Talouselämä. Viitattu 11.6.2018.
  44. ↑ St1 Renewable Energy Oy www.kauppalehti.fi. Viitattu 11.6.2018.
  45. ↑ a b c Antti Honkamaa: TE-analyysi: Kahden miljardin miehen heikompi vuosi – Mika Anttonen metsittää mielessään Saharaa, mutta voitot syntyvät perinteisissä polttoaineissa Talouselämä. Viitattu 19.6.2019.
  46. ↑ Mika Anttonen rakensi ST1-yhtiönsä valtavalla velkavivulla – TE-arvosana: 9½ Talentum Summa. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 5.6.2018.
  47. ↑ St1 ja SCA ja aloittavat polttoainetuotannon mäntyöljystä Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 11.6.2018.
  48. ↑ St1 ja SCA kimpassa mäntyöljyn tuottajiksi | Metsälehti Metsälehti. Viitattu 11.6.2018.
  49. ↑ Perttu Räisänen: St1:n johtoon nouseva Henrikki Talvitie perää vastuuta ja realismia öljyalalle - "Ratkaisuja ilmastonmuutokseen ei tällä hetkellä ole" Kauppalehti. Viitattu 19.6.2019.
  50. ↑ Autiomaan hiekasta metsää – St1:n kokeilu alkaa tammikuussa Marokossa Yle Uutiset. Viitattu 18.7.2019.
  51. ↑ Antti Järvenpää: St1 teki Mika Anttosesta miljardöörin – Tästä päivästä lähtien kuka tahansa voi ostaa yhtiön osakkeita Arvopaperi. Viitattu 1.7.2019.
  52. ↑ St1 myy nykyisen tuulivoimakapasiteettinsa Suomessa Yle Uutiset. 1.7.2020. Viitattu 3.5.2022.
  53. ↑ Perttu Räisänen: St1 ostaa elintarvikejätteiden kierrättäjän Britanniasta Kauppalehti. Viitattu 19.5.2022.
  54. ↑ Valio ja energiayhtiö St1 suunnittelevat Pohjoismaiden suurinta biokaasulaitosta Savoon – sota Ukrainassa teki hankkeesta entistä tärkeämmän Yle Uutiset. 9.3.2022. Viitattu 19.5.2022.
  55. ↑ Puhtaan energian jättilaitos kariutui, kun luonto päihitti insinöörit – Fortum vetäytyi St1:n geotermisestä pilotista Espoossa Yle Uutiset. 22.4.2022. Viitattu 19.5.2022.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=St1:n_historia&oldid=22840007”