Sparta

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Spartiatai)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee antiikin kaupunkia. Spárti on myös nykyinen kaupunki Kreikassa.
Sparta
Σπάρτα
Spartan teatterin rauniot, taustalla nykyinen Spártin kaupunki.
Spartan teatterin rauniot, taustalla nykyinen Spártin kaupunki.
Sijainti

Sparta
Koordinaatit 37°04′57″N, 22°25′28″E
Valtio Kreikka
Paikkakunta Spárti, Lakonia, Peloponnesos
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 1000 eaa.–395 jaa.
Huippukausi n. 500–300-luvut eaa.
Kulttuuri antiikki
Alue Lakonia
Aiheesta muualla

Sparta Commonsissa

Sparta klassisella kaudella. Paksu viiva: Sparta ja valloitetut alueet, ohut viiva: varsinaisen Spartan kaupungin arvioitu alue. Kartan esittämän alueen leveys luonnossa on noin 150 km.

Sparta (door.kreik. Σπάρτα, joon.kreik. Σπάρτη, Spartē) eli Lakedaimon (Λακεδαίμων) oli antiikin kreikkalainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis). Se sijaitsi Eurotasjoen varrella Lakonian eli Lakedaimonian (Λακεδαιμονία) maakunnassa Peloponnesoksen niemimaan eteläosassa.[1][2][3][4] Nykyisin kaupungin paikalla sijaitsee Spártin kaupunki.

Kaupungin vanha nimi oli peräisin sen myyttisestä perustajasta Lakedaimonista. Spartan kaupunkivaltion vallassa ollut alue käsitti myöhemmin Lakonian lisäksi myös Messenian. Lakedaimon-nimeä on käytetty viittaamaan alueeseen, joka koostuu Spartan kaupungista ja sen vallan alla olleista kaupungeista; nykyisin Spartalla voidaan tarkoittaa molempia.[5]

Spartan lähettyvillä oli merkittävä keskus jo mykeneläisellä pronssikaudella 1400–1200-luvuilla eaa. Kaupunki oli Kreikan johtavia kaupunkivaltioita noin vuosina 700–500 eaa.[6] Se johti niin sanottua peloponnesolaisliittoa, johon kuului monia muita kreikkalaisia kaupunkeja. Peloponnesolaissodan aikana vuosina 431–404 eaa. Spartan tärkein vihollinen oli Ateena, jonka kanssa Sparta taisteli Kreikan herruudesta. Voitettuaan sodan Sparta saavutti jälleen hetkeksi johtoaseman kreikkalaisten kaupunkivaltioiden joukossa. Sparta menetti valta-asemansa vuonna 371 eaa., kun sen sotilasmahti kukistui lopullisesti.

Doorilainen Sparta oli tyypillisimpiä Kreikan ylimysvaltioista: kaupunkivaltio, jonka hallitusmuoto oli lopulta suorastaan oligarkkinen. Spartan valtiojärjestys, jonka säätäminen perimätiedon mukaan liittyy Lykurgoksen nimeen, oli kuitenkin pitkän kehityksen tulos.[7] Sparta oli itseensä sulkeutunut kaupunki- ja sotilasvaltio, joka oli kuuluisa ankarasta ja yksipuolisesta sotilaskasvatuksesta ja armeijastaan. Sen elinkeinoelämää hallitsi maanviljelys ja karjanhoito. Sparta ei harjoittanut paljoakaan kaupankäyntiä, eikä sillä ollut myöskään mainittavaa käsityöteollisuutta tai merkittävää osuutta Kreikan kulttuurielämän kehitykseen.[7] Spartan nimi symboloi usein edelleen ”spartalaista” yksinkertaista ja ankaraa elämäntapaa sekä sankaruutta ja sotilaskunniaa.[8]

Esihistoria ja mytologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spartan alue on ollut asuttu viimeistään neoliittisella kivikaudella. Pronssikaudella ja erityisesti mykeneläisellä kaudella noin 1400–1200 eaa. se kehittyi merkittäväksi keskukseksi.[9]

Afrodite, Helena ja Menelaos. Kuvitusta punakuviotekniikalla maalatussa krateerissa, n. 450–440.

Mykeneläiselle kaudelle sijoittuvassa kreikkalaisessa mytologiassa Spartan perustaja oli Lakedaimon, joka oli Zeuksen poika.[9] Tämän puoliso oli Eurotas-joenjumalan tytär najadinymfi Sparte.[10] Myyteissä Spartan kaupunki esiintyy yhtenä Peloponnesoksen kolmesta merkittävimmästä keskuksesta Mykenen ja Pyloksen ohella. Sparta oli kuningas Menelaoksen ja tämän puolison, kauneudestaan tunnetun Helenan kotipaikka, siinä missä Mykeneä hallitsi Menelaoksen vanhempi veli Agamemnon. Kummatkin olivat keskeisiä sotapäälliköitä Troijan sodassa, joka sai alkunsa Pariksen vietyä Helenan mukanaan Troijaan. Kertomusten mukaan Menelaoksen suvun valta kesti vielä kaksi sukupolvea Troijan sodan jälkeen. Sen jälkeen pohjoisesta saapuneet doorilaiset valloittajat, jotka esitetään Herakleen jälkeläisinä, valloittivat Peloponnesoksen.[11]

Mykeneläisaikaisen Spartan tai ylipäätään Lakonian tuon aikaisen hallintokeskuksen sijainti ei ole täysin selvä. Aiemmin sen on usein oletettu sijainneen Therapnessa noin kolme kilometriä antiikin Spartan paikasta itäkaakkoon. Sieltä on löydetty Menelaion-nimellä tunnettu rakennuskokonaisuus, johon kuuluu mykeneläisaikainen palatsi sekä asutus. Palatsi oli rakennettu 1400-luvulla eaa. Antiikin aikana Menelaionin paikka oli Menelaokselle ja Helenalle omistettu pyhäkkö, sillä paikkaa pidettiin näiden hautapaikkana.[11][12]

Toisaalta mykeneläisaikaiseksi Spartaksi on ehdotettu myös Pellanaa noin 30 kilometriä Spartasta pohjoiseen. Sieltä on löydetty jo varhaishelladiselta kaudelta noin 2500 eaa. peräisin oleva asutus ja hautoja, ja se saattaisi olla myös palatsin paikka.[11][13] Vuosina 2010–2015 kaivettiin esiin mykeneläinen palatsi Ágios Vasíleioksesta noin 12 kilometriä Spartasta eteläkaakkoon. Tutkimusten mukaan se oli rakennettu noin 1400–1300-luvulla eaa.[14]

1200-luvulla eaa. suurin osa Spartan mykeneläisistä asutuksista tuhoutui muiden mykeneläisten keskusten tavoin. Yleensä oletetaan, että (jotakuinkin myyttien mukaisesti) pohjoisesta saapuneet doorilaiset valloittivat Lakonian tasangon ja Spartan noin 950 eaa. alkaen.[2] Spartalaisissa myyteissä näiden johtajina esiintyvät Eurysthenes ja Prokles. Nämä toimivat Spartan kahden kuningassuvun, Agiadien ja Eurypontidien, kantaisinä.[11] Seudulla ainoastaan Sparta ja Amyklai vaikuttavat pysyneen jatkuvasti asuttuna läpi kulttuurimurrosta seuranneiden niin kutsuttujen pimeiden vuosisatojen.[11]

Arkaainen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spartan uusiksi vallanpitäjiksi nousseet doorilaiset spartalaiset valtasivat ajan kuluessa koko Lakonian ja alistivat valtaansa alueen alkuperäisasukkaat. Näistä spartalaiset tekivät orjia, helootteja. Sparta koostui aluksi neljästä kylästä, joiden nimet olivat Pitana, Limnai, Mesoa ja Kynosura. Suunnilleen 700-luvun eaa. puolessa välissä myös läheinen Amyklain kylä liitettiin Spartaan. Spartaa vaikuttaa tuohon aikaan hallinneen jonkinlainen sotilaseliitti.[3][9][11]

700-luvun eaa. lopulla Sparta aloitti laajentumisen myös Lakonian tasangon ulkopuolelle. Noin vuonna 720 eaa. se valloitti Messenian maakunnan niin sanotussa ensimmäisessä Messenian sodassa. Myös Messenian asukkaista tehtiin helootteja; tämän jälkeen heloottien ryhmä koostuikin pääasiassa messenialaisista.

Mustakuviotekniikalla maalattu lakonialainen kyliks, n. 590–550 eaa.

Spartan pitkäaikaiseksi päävastustajaksi Peloponnesoksella muodostui Argos, jolla oli ollut alueen johtoasema mykeneläisen ajan päättymisestä saakka. Vuonna 669/668 eaa. spartalaiset kärsivät Argokselle tappion Hysiain taistelussa. Messenialaiset kapinoivat Spartan valtaa vastaan noin vuosina 648—631 eaa. Samalla vuosisadalla Sparta myös uudisti valtiomuotoaan ja lakejaan merkittävästi, ja valtion kohtaamat ongelmat saattoivat olla syynä tähän.[11] Spartan valtiomuodon uudistus liitetään Lykurgoksen nimeen, mutta tämän ajoitus oli epävarma jo antiikin aikana. Hän saattoi elää 800- tai 700-luvulla eaa., mutta hänen nimiinsä laitettu valtiomuoto vaikuttaisi syntyneen vasta 600-luvun lopulla eaa.[15] 600-luvulla eaa. Spartan armeija omaksui myös hopliittitaktiikan.[11]

Arkaaisella ajalla Sparta osallistui muiden kreikkalaisten kaupunkivaltioiden tavoin siirtokuntien perustamiseen. Sen siirtokuntia olivat muun muassa Taras[11] ja Thera, jotka kummatkin perustettiin 700-luvulla eaa. Vielä 700–500-luvuilla eaa. Sparta osallistui kreikkalaiseen kulttuurielämään, ja kaupunki tuotti muun muassa keramiikkaa, pronssitöitä ja norsunluukaiverruksia, joita vietiin myös muualle. Osa tuon ajan käsityöläisistä vaikuttaa olleen Spartan kansalaisia. Lisäksi kaupunkiin muutti käsityöläisiä ja taiteilijoita muualta Kreikasta. Kaikki muuttui kuitenkin suhteellisen nopeasti noin vuonna 525 eaa., jolloin kaupankäynti muualle lakkasi käytännössä kokonaan.[2]

Sama ilmiö näkyy myös kirjallisuudessa. Vielä 600-luvulla eaa. Spartassa eli kaupungin kansallisrunoilijana pidetty Tyrtaios, joka kirjoitti isänmaallista runoutta messenialaissotien aikaan. Samalla vuosisadalla Spartassa eli myös sinne muualta muuttanut Alkman, jota pidetään kuorolyriikan perustajana. Näitä kahta arkaaisen kauden runoilijaa lukuun ottamatta antiikin Sparta ei ole juuri jättänyt merkkejä antiikin kirjallisuuteen.

Sparta nousi Kreikan johtavien valtioiden joukkoon 500-luvulla eaa. Se pyrki valloittamaan Arkadian ja taisteli tässä erityisesti sen merkittävimmän kaupungin Tegean kanssa. Vuonna 550 eaa. Sparta kärsi Tegealle tappion, mutta kukisti tämän noin 530 eaa. Vuonna 546/545 eaa. Sparta kukisti lopulta myös Argoksen niin kutsutussa 300:n taistelussa ja valtasi samalla muun muassa Kynurian, joka sijaitsi Lakonian ja Argoliin välissä. Päin vastoin kuin helootit, uusien valloitusten myötä Lakoniaan liitetyillä rajaseuduilla asuneet niin kutsutut perioikit pysyivät vapaina, mutta eivät saaneet Spartan kansalaisoikeuksia. Laajimmillaan Spartan vallassa oli noin 8 500 neliökilometrin alue, mikä teki siitä suurimman kreikkalaisista kaupunkivaltioista.[9]

Hegemoniansa aikana Sparta pyrki sekaantumaan myös muun muassa Boiotian ja Samoksen (525 eaa.) asioihin.[11] Ateenassa spartalaiset auttoivat vuonna 510 eaa. syrjäyttämään Peisistratoksen poikien tyrannian.[9] Spartalaiset tekivät sotaretkiä myös Pohjois-Afrikkaan ja Sisiliaan saakka.[11] Spartan merkittävyydestä tuona aikana kertoo myös se, että Lyydian kuningas Kroisos solmi sen kanssa liiton. 500-luvun eaa. lopulla Sparta pyrki jo laajenemaan ennemmin liittoutumalla kuin sotimalla. Vuonna 505 eaa. se perusti peloponnesolaisliiton, johon se oli vuoteen 500 eaa. mennessä saanut useita liittolais-alamaisia,[2] merkittävimpinä Korintti, Elis ja Tegea. Liitto säilyi aina vuoteen 365 eaa. saakka.[9] Liittolaiset olivat muita Argoksen vastustajia, jolloin Sparta pystyi hyödyntämään asemaansa Argoksen päävihollisena.[11]

Kun Persian kuningas Kserkses I hyökkäsi Kreikkaan, nähtiin Sparta kreikkalaisten selvänä johtajana seuranneissa persialaissodissa. Sparta auttoi Ateenaa, vaikka myöhästyikin Marathonin taistelusta vielä vuonna 490 eaa. Persialaisten toisen hyökkäyksen aikana vuosina 480–479 eaa. spartalaiset sotapäälliköt toimivat usein koko helleenien sotajoukon komentajina.[11] Thermopylain taistelussa vuonna 480 eaa. kuuluisa 300 spartalaisen sekä näiden liittolaisten sotajoukko taisteli Persian ylivoimaista armeijaa vastaan kuningas Leonidaan johdolla.

Klassinen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persialaissotien jälkeen Spartan johtoasema kreikkalaisessa maailmassa alkoi heikentyä. Ateenan johdolla perustettiin Deloksen meriliitto, josta pian muodostui kilpailija Spartan johtamalle liitolle. Seurauksena Sparta ja Ateena asettuivat valtapoliittisiksi päävastustajiksi, ja ne nähtiin myös ideologisesti toistensa vastakohtina. Sparta kääntyi yhä enemmän sisäänpäin kohti ankaraa elämäntapaa, josta se on tullut tunnetuksi, ja kaupunki oli suhteellisen eristynyt muusta maailmasta. Eräänä esimerkkinä oli paitsi kauppa- ja kulttuuriyhteyksien katkeaminen myös muualla kelpaamattoman rautaisen rahan käyttö.[2]

Samaan aikaan noin 480–460 eaa. Sparta kärsi jälleen myös heloottien kapinoinnista.[9] Tegea kapinoi Spartan valtaa vastaan vuosina 473–471 eaa. Vuonna 464 eaa. tapahtunut maanjäristys tappoi suuren määrän spartalaisia, minkä yhteydessä myös messenialaiset helootit nousivat jälleen kapinaan. Kolmannen Messenian sodan jälkeen ateenalaiset asuttivat messenialaisia Naupaktokseen.

Ateenan ja Spartan välit heikkenivät 400-luvun eaa. puolessa välissä, ja vuosina 460–445 eaa. kaupungit kävivät toisiaan vastaan niin kutsutun ensimmäisen peloponnesolaissodan. Sodan alkuvaihetta kutsutaan yleensä Arkhidamoksen sodaksi Spartan kuninkaan Arkhidamoksen mukaan. Sota loppui ilman selvää voittajaa. Varsinaisessa peloponnesolaissodassa, joka alkoi vuonna 431 eaa., Sparta soti liittolaistensa Korintin ja Theban kanssa Ateenaa vastaan. Vuonna 404 eaa. Sparta voitti Ateenan liittolaistensa tuella ja persialaisten rahoittamana.[9]

Peloponnesolaissotien lopputuloksen myötä Sparta saavutti lyhyeksi aikaa johtoaseman kreikkalaisten kaupunkivaltioiden joukossa.[9] Se yritti valloittaa Joonian kreikkalaiset kaupungit Persian vallasta. Ateena sekä Spartan vihollisiksi kääntyneet Theba ja Korintti aloittivat kuitenkin Persian yllyttäminä Korintin sodan Spartaa vastaan vuonna 395 eaa. Sota loppui vuonna 387 eaa. ilman selvää voittajaa. Persian kuningas toimi sodan päättäneen Antalkidaan rauhan takaajana. Sparta ajautui pian sotaan Theban kanssa ja vuonna 371 eaa. thebalaiset kukistivat spartalaiset Leuktran taistelussa, mikä merkitsi Spartan sotilasmahdin päättymistä lopullisesti.[2]

Seuranneen Theban hegemonian aikana thebalaiset tuhosivat Spartan imperiumin ja vapauttivat Messenian ja Arkadian Spartan vallasta Epameinondaan johdolla. Vuonna 362 eaa. thebalaiset kukistivat spartalaiset uudelleen Mantineian taistelussa. Näiden tappioiden nöyryyttämä Sparta ei ottanut osaa Ateenan ja Theban taisteluun Makedonian Filippos II:ta vastaan ja oli ainut kreikkalainen kaupunki, joka ei osallistunut Filippoksen perustamaan Korintin liittoon. Sparta yritti kapinoida Makedoniaa vastaan vuonna 331 eaa., mutta kärsi tappion seuranneessa Megalopoliin taistelussa.

Hellenistinen ja roomalainen kausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pyrrhos piirittää Spartaa 272 eaa. Jean-Baptiste Topino-Lebrun, 1799–1800.

Hellenistisellä ajalla Sparta taantui ja sen väkiluku laski huomattavasti.[4] Seurauksena myös sen kyky entisen maineensa mukaisiin sotatoimiin oli mennyttä.[11] 200-luvulla eaa. Sparta yritti vielä kasvattaa valtaansa ja pani vastaan Makedonialle, mutta kaupunki joutui Pyrrhoksen armeijan piirittämäksi vuonna 272 eaa. Samaan aikaan Sparta heikkeni sisältäpäin yrityksissä uudistaa sen yhteiskuntaa.[2] Makedonia ja Peloponnesoksen uusi suurvalta Akhaian liitto kukistivat Spartan Sellasian taistelussa vuonna 222 eaa. Vuonna 195 eaa. kaupunki menetti perioikkialueensa.[2] Filopoimen valloitti Spartan vuonna 188 eaa. ja pakotti sen mukaan Akhaian liittoon.

Rooman valtakunta kukisti Akhaian liiton vuonna 146 eaa. ja liitti Peloponnesoksen osaksi roomalaista Achaean provinssia. Roomalaisella kaudella Sparta elpyi kaupunkina.[2] 100- ja 200-luvuilla jaa. joitakin sen klassisen kauden käytänteitä pyrittiin elvyttämään eräänlaisen nostalgian hengessä. Kaupunkia myös yritettiin kehittää jonkinlaisena urheilun ja ruumiinkulttuurin keskuksena Ateenassa ollutta filosofiakoulutuksen keskusta vastaan.[16] Vuonna 267 jaa. Sparta selviytyi herulien hyökkäyksestä, mutta tuhoutui Alarikin johtamien visigoottien hyökkäyksessä vuonna 395 jaa. Tämän jälkeen kaupunki hylättiin lähes kokonaan.[2]

Myöhempi historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Mystras ja Spárti

Bysanttilaisella keskiajalla seudun asutus siirtyi läheiseen Mystraksen eli Mistran linnoitettuun kaupunkiin, joka oli koko Peloponnesoksen merkittävin keskus. 1200-luvulta 1800-luvulle tultaessa entinen Sparta oli kutistunut pienehköksi kyläksi Mystraksen varjossa. Kreikan itsenäistyttyä kuningas Otto antoi vuonna 1834 määräyksen, että Mystraksen asutus oli siirrettävä Spartan paikalle, ja kaupungin nimeksi tulisi sama kuin muinaisaikana. Nykykreikkalaisessa muodossa se tunnetaan nimellä Spárti. Nykypäivänä Spárti on Lakonian alueyksikön hallintopääkaupunki ja lähiseutunsa talouden, kulttuurin ja maanviljelyn keskus.

Antiikin Spartan arkeologiset kaivaukset, joita on suoritettu muun muassa kaupungin akropoliilla ja sen ympäristössä, alkoivat vuosina 1892–1893. Niitä suoritti alun perin American School of Classical Studies at Athens eli Yhdysvaltain arkeologinen koulu C. Waldsteinin johdolla. Vuosina 1906–1910, 1924–1928 ja 1949 kaivauksia jatkoi British School at Athens eli brittiläinen arkeologinen koulu Ateenassa. Vuodesta 1957 kaivauksia ovat suorittaneet kreikkalaiset sekä jälleen britit muun muassa vuosina 1992–1995.[17][18] Kaivauksia on tehty myös muualla lähialueella, kuten Menelaionin alueella, Amyklaissa sekä muissa mykeneläis- ja antiikin aikaisissa kohteissa.

Spartalaisen käsityksen mukaan kaupungin yhteiskuntajärjestyksen oli määrännyt kuningas Lykurgos, joka ajoitettiin 1000–700-luvuille eaa.[4] Todellisuudessa se lienee kehittynyt vähitellen.[7] Valtiomuoto saavutti vakiintuneen muotonsa 600-luvulla eaa.,[4] mutta laitettiin silti kokonaisuudessaan Lykurgoksen nimiin.

Spartan valtiomuodon ytimenä oli niin kutsuttu Suuri rhetra, jonka Lykurgoksen kerrottiin saaneen Delfoin oraakkelilta. Myös tämä ajoittaa valtiomuodon todennäköisimmin 600-luvun eaa. lopulle.[15] Valtiomuodossa valta oli jaettu Spartan kuninkaiden, neuvoston eli gerusian, eforien sekä kansankokouksen eli apellan kesken. Tarkoituksena lienee ollut vallan tasapainottaminen monarkian, aristokratia-oligarkian ja demokratian välillä, kuten Aristoteles sen näki.[15]

Spartassa oli kaksi kuningasta, jotka toimivat ylimpinä pappeina, tuomareina ja sotapäälliköinä. Kahden kuninkaan malli palautui siihen, että Sparta oli syntynyt useiden kylien yhdistymänä. Kuninkuus oli periytyvä. Toinen kuninkaista kuului aina Agiadien (Agiadai) sukuun ja toinen Eurypontidien (Eurypontidai) sukuun. Toinen kuninkaista toimitti valtion uhrit, toinen puolestaan toimi sodassa ylimpänä päällikkönä.[4] Kuninkaat valvoivat myös toisiaan. Kuninkaiden valta oli suurinta juuri sotapäälliköinä.[9] Vähitellen heidän valtaansa rajoitettiin, mutta ylipäällikkyys säilyi. Spartalaisia kuninkaita ovat olleet muun muassa Lykurgos, Prokles- ja Eurysthenes-sukuiset kuninkaat sekä Leonidas.

Vallan painopiste oli vanhinten neuvostolla, gerusialla, sekä viiden eforin virkakunnalla, joka sai vähitellen yhä suuremman vallan. Gerusia muodostui kuninkaista sekä 28 vähintään 60-vuotiaasta eliniäksi valitusta ylimyksestä, yhteensä siis 30 miehestä. Gerusialla oli valtion ylin johto ja sillä oli aina veto-oikeus. Se toimi myös korkeimpana tuomioistuimena. Neuvoston tekemistä ehdotuksista äänesti kansankokous apella, johon kuuluivat kaikki 30 vuotta täyttäneet spartalaiset, siis vapaat miehet. Kansankokouksella ei ollut aloiteoikeutta, mutta se valitsi gerusian jäsenet ja eforit, sekä hyväksyi tai hylkäsi ilman keskustelua gerusian sille esittämät asiat.

Eforit vaihtuivat vuosittain ja toimivat toimeenpanevana elimenä.[4] Kaksi eforeista lähti sotaan kuninkaan mukana.[9] Eforit lisättiin järjestelmään mahdollisesti vasta myöhemmässä vaiheessa kuningas Theopompoksen aikana.[15] Lopulta nämä saivat kaiken tarkastusvallan valtiossa.[7] Tunnetuimpia eforeista on spartalainen filosofi Khilon (n. 500 eaa.), jota pidetään yhtenä Kreikan seitsemästä viisaasta.

Spartaa pidettiin vanhoillisuuden tyyssijana Kreikassa. Valtiomuoto sai mahdollisesti osaltaan aikaan sen, että valtio oli hidas tekemään päätöksiä erityisesti ulkopolitiikkansa suhteen.[9] Yhteiskunta oli käytännössä myös hyvin autoritäärinen ja totalitaarinen. Kansalaiset elivät selkeästi valtiota varten. Vanhalla ajalla valtio merkitsi yleensä kaikkea, yksilö ei mitään, ja tämä ajattelu oli Spartassa kehittynyt huippuunsa. Jotkut ovat anakronistisesti esittäneet, että Sparta olisi ollut jopa ensimmäinen fasistinen valtio. Tämä tulkinta on kuitenkin turhan yksinkertaistettu.

Pääartikkeli: Spartan armeija
Kypäräpäisen hopliitin marmoripatsas (5. vuosisata eaa.), ehkä Leonidas I. Spártin arkeologinen museo.

Spartan armeija oli antiikin Kreikan ylivoimaisesti parhaiten koulutettu armeija. Aina 500-luvulta eaa. 300-luvun eaa. puoliväliin asti Spartan armeija aiheutti pelkoa ja kunnioitusta vastustajissaan. Sparta oli ainoa kreikkalainen kaupunkivaltio, joka ylläpiti pysyvää armeijaa. Armeijan muodostivat kaupungin vapaat miehet eli Spartan kansalaiset, jotka omistivat elämänsä sotilaskoulutukselle ja sotimiselle. Spartalaiset hopliitit oli varustettu pitkillä keihäillä, pyöreillä lambda-kirjaimin merkityillä kilvillä sekä kypärillä, joiden pohjalta roomalaisten legioonalaisten kypärät myöhemmin suunniteltiin. Spartalaiset sotilaat tunnettiin myös pitkistä hiuksistaan. Sotilaita ei ollut varustettu vahvoin panssarein kuten muiden Kreikan kaupunkien hopliitit, vaan heidän asunaan oli verenpunainen kitoni, jota pidettiin väriltään kaikkein miehekkäimpänä ja lisäksi veri erottui siitä huonoiten.[19]

Spartan kansa koostui monesta eri kansanryhmästä. Spartan kansalaisia kutsuttiin nimellä homoioi (tasavertaiset) tai spartiatai. Nämä muodostivat doorilaisen yläluokan, joka oli tullut maahan valloittajina, ja olivat ainoina täysivaltaisia kansalaisia. He saivat toimeentulonsa maatiloiltaan. Spartan valtiojärjestyksen nojalla oli kansalaisten kesken jaettu viljelysmaat yhtä suuriksi palstoiksi, joita ei saanut ostaa eikä myydä.

Maanviljelyssä kaiken työn tekivät valtion omistamat helootit (heilōtes), maaorjat. Tämä sorrettu ryhmä muodostui Lakonian ja Messenian alkuperäisistä asukkaista. Helootteja käytettiin myös miehistönä armeijassa. Spartalaiset joutuivat pelkäämään koko ajan heloottien kapinaa. Toisaalta heloottien olemassaolo vapautti kansalaiset omistautumaan elämänmittaiselle sotilaskoulutukselle.

Kolmas tärkeä ryhmä olivat perioikit (perioikoi), jotka olivat vapaita, mutta joilla ei ollut Spartan kansalaisoikeuksia. Perioikit asuivat muissa Lakonian kaupunkivaltioissa; myös ryhmän nimi viittaa siihen, että he ”asuivat (Spartan) ympärillä”. He olivat kauppiaita, käsityöläisiä ja maanviljelijöitä, ja toimivat näin ammateissa, joita ei pidetty vapaille spartalaisille soveltuvana. Spartan armeijassa oli yhtä paljon spartalaisia ja perioikkeja.

Muita väestöryhmiä olivat muun muassa mothakes, jotka olivat köyhien spartalaisten lapsia tai spartalaisen isän ja heloottiäidin lapsia, jotka olivat saaneet spartalaisen kasvatuksen; skiritai, joka oli perioikkeihin verrattava ryhmä, jonka jäsenet asuivat Pohjois-Lakoniassa Arkadian rajalla; sekä neodamodeis, jotka olivat vapautettuja helootteja, jotka olivat palvelleet Spartan armeijassa hopliitteina. Heitä esiintyi erityisesti peloponnesolaissodan ja Agesilaoksen Persian sotaretken aikana. Spartan kansalaisten alapuolella oli muita alempiarvoisia ryhmiä kuten hypomeiones (alempiarvoiset), tresantes (pelkurit) ja nothoi (äpärät). Eräs toinen ryhmä olivat trofimoi, jotka olivat ulkomaalaisten lapsia, jotka olivat saaneet spartalaisen koulutuksen.[20][5] Spartassa asui muualta muuttaneita (ksenoi), mutta varsinkaan myöhemmin nämä eivät olleet yhtä tervetulleita kuin muualla Kreikassa, ja näihin suhtauduttiin hyvin epäluuloisesti.[9]

Spartan kansalaisten määrä väheni historiallisella ajalla merkittävästi. Naisten osuutta kansalaisista on vaikea arvioida, mutta heitä on saattanut olla enemmistö, koska miehiä kuoli aina taistelussa ja spartalaisilla oli tapana tappaa poikalapset, jotka eivät vastanneet lain määräämiä kriteerejä. Arkaaisella ajalla Spartan kansalaisista miehiä oli 9 000. Vuonna 479 eaa. heitä oli noin 8 000, joista 5 000 otti osaa Plataiain taisteluun. Herodotoksen mukaan jokaisella taisteluun osaa ottaneella spartalaisella oli mukanaan seitsemän heloottia palvelijoina. Tätä voi pitää osoituksena spartalaisten ja heloottien suhteellisesta määrästä.

Erään arvion mukaan Lakoniassa ja Messeniassa asui 400-luvulla eaa. 55 000 ihmistä, joista 18 000 oli vapaita kansalaisia ja heidän perheidensä jäseniä. Lakonia ja Messenia olisivat näin olleet Peloponnesoksen vähiten asutettu alue.[5] Vuonna 371 eaa. Sparta pystyi lähettämään vielä noin 7 000 sotilasta Thebaa vastaan. 400 heistä kaatui Leuktran taistelussa. Aristoteleen mukaan spartalaisia oli noin vuonna 330 eaa. enää tuhat. Vuonna 244 eaa. spartalaisia oli enää vain 700. Yhtenä Spartan ongelmien syynä voidaan pitää sitä, että tiukka yhteiskuntajärjestys ja sodat johtivat kansalaisten ja samalla sotilaiden määrän vähenemiseen. Seurauksena sotilaita tuli palkata muista yhteiskuntaluokista, mikä johti kuitenkin lojaalius- ja muihin ongelmiin, kun yhteiskunnassa ei ollut tarjota näille sotilaille muuta sosiaalista liikkuvuutta.[9]

Spartan kansalaiset jaettiin eri ikäryhmiin seuraavasti:

  • paides – 7–17-vuotiaat
  • paidiskoi – 18–19-vuotiaat
  • hebontes – 20–29-vuotiaat
  • gerontes – yli 60-vuotiaat

Spartalainen kasvatus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Agoge

Kaikki miespuoliset spartalaiset kävivät läpi tiukan koulutus- ja harjoitusohjelman, joka tunnettiin nimellä agoge. Koulutukseen kuului muun muassa sotilastaitoja, metsästystä, piileskelyä ja tanssia.

Spartalainen poika sai olla kotonaan vain seitsenvuotiaaksi, mutta jo sitä ennen häntä kasvatettiin erikoisella tavalla. Vauvoja ei kapaloitu, jotta ruumiinjäsenet kehittyisivät paremmin. Heidät totutettiin pimeään ja yksinäisyyteen. Ruokapöydässä ei saanut oikutella eikä temppuilla. Pojat opetettiin puhumaan lyhyesti ja nasevasti. Tällaista kutsutaan vieläkin lakoniseksi puhetavaksi.

Spartalaisnuoret ruumiinharjoituksissa. Edgar Degas, n. 1860. National Gallery.

Seitsenvuotiaina pojat otettiin valtion huostaan sisäoppilaitoksiin. Heidät jaettiin ryhmiin iän perusteella. Tärkeintä oli oppia tottelemaan, kestämään ja voittamaan. Pojilta ajeltiin hiukset ja takavarikoitiin mahdolliset jalkineet. He kulkivat ohuilla vaatteilla ja paljain jaloin ympäri vuoden. Kahdennestatoista ikävuodesta lähtien pojille alettiin antaa viittoja. Juhlapäivinä he saivat kylpeä. Ruoska viuhahti vähimmästäkin rikkomuksesta. Ateriat olivat tarkoituksellakin niukkoja, jotta pojat varastaisivat ruokansa ja oppisivat viekkautta. Jos he jäivät kiinni, heitä ruoskittiin, ei siksi että oli varastanut, vaan siksi, että oli ollut taitamaton ja jäänyt kiinni.

Pojille järjestettiin erilaisia miehuuskokeita. Artemis Orthian pyhäkössä järjestettiin ruoskintaseremonia, jossa piti esimerkiksi varastaa juustoa alttarilta, jota muut nuorukaiset vahtivat ruoskat ja seipäät aseinaan. Joskus koe muuttui kestävyyskokeeksi, jossa kokelaat saatettiin ruoskia puolikuoliaaksi. Merkillinen miehuuskoe oli krypteia (”lymyily”), jossa poikien oli ensin piileskeltävä tietty aika yksinään maaseudulla ja sen jälkeen lähdettävä metsästämään vähänkin epäilyttävän näköisiä helootteja. Ainakin yksi helootti oli surmattava. Tällä tavoin pyrittiin paitsi antamaan sotilaskoulutusta myös estämään heloottikapinat heti alkuunsa.

Gymnopaidiai oli juhla, jossa alastomat nuorukaiset esittivät sotatansseja. Ruumiinharjoitusten lisäksi pojat opetettiin vain lukemaan, kirjoittamaan ja laulamaan kuorolauluja. Kuorolaulu edisti sotajoukkojen täsmällisyyttä. Koska kasvatus keskittyi fyysisiin harjoituksiin, ei olekaan ihme, että spartalaiset menestyivät Olympian kisoissa. Sisäoppilaitoksista pojat lähtivät 18-vuotiaina. He olivat 20-vuotiaiksi asti heloottien luona. Tämän jälkeen alkoi kasarmielämä sotilasleireissä. Se kesti 20-vuotiaasta 30-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen mies sai muuttaa perheensä luo. Mies kuului 60 vuoden ikään saakka sotajoukkoihin. Spartalaisella sotilaalla saattoi olla sotaretkillä mukanaan seitsemänkin heloottia eli orjaa.

Spartalaistytöt otettiin äideiltään myös seitsenvuotiaina ja asetettiin koulutukseen. Tytöille opetettiin muun muassa painia, voimistelua, heidät opetettiin tappelemaan ja heidät tutustutettiin moniin muihin taistelulajeihin, sillä uskottiin, että vahvat naiset tuottaisivat vahvoja lapsia. Nuoret naiset kilpailivat (taistelivat) toisiaan vastaan eri tapahtumissa todennäköisesti ilman vaatetusta kuten spartalaiset pojatkin. Mikäli he läpäisivät erilaiset testit heille määrättiin aviomies 18–20 vuoden iässä.

Artemis Orthian pyhäköstä löydettyjä norsunluisia figuriineja.

Täysivaltaiset spartalaiset aterioivat yhdessä. Tärkein ja ainoa ruokalaji oli kuuluisa musta keitto (melas zomos). Se sisälsi todennäköisesti sian verta ja lihaa sekä etikkaa ja suolaa. Jokainen huolehti itse kustannuksista.[21]

Hääpäivän valmisteluihin kuului naisilla muun muassa pukeutuminen miehen vaatteisiin ja hiusten leikkuu lyhyiksi. Itse häät muodostuivat rituaalisesta taistelusta miehen ja naisen välillä. Se päättyi miehen "ryöstäessä" naisen mukaansa ja heittäessä tämän olkapäälleen. Miehet ja naiset eivät asuneet yhdessä alle 30-vuotiaina.

Spartalaisnaisten vapaus oli huomattavasti suurempaa kuin muilla aikalaisnaisilla, sillä heillä ei ollut vaivaa lapsista enää näiden täytettyä seitsemän. Naiset saivat liikkua vapaammin kuin muut kreikkalaisnaiset. Naiset saivat myös omistaa yksityisomaisuutta, jonka olivat saaneet esimerkiksi perimällä ja myötäjäisinä. Lopulta naiset omistivatkin jopa 2/5 Spartan maista.[9]

Spartalaiset olivat hyvin uskonnollisia ja noudattivat uskonnollisia lakeja ja tapoja tiukasti. Tämä näkyi muun muassa siinä, ettei Spartan armeija lähtenyt pahassakaan tilanteessa liikkeelle, jos tärkeä uskonnollinen juhla lähestyi. Suurimpia uskonnollisia juhlia oli Apollonin kunniaksi vietetty Karneia, jonka vuoksi armeija myöhästyi kokonaan Marathonin taistelusta ja osallistui Thermopylain taisteluun vain pienellä ja kuuluisalla 300:n sotilaan joukolla.[9][22] Toinen merkittävä juhla oli Hyakinthia[22] ja kolmas Gymnopaidiai.[23]

Rakennukset ja löydökset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sparta sijaitsi Eurotas-joen hedelmällisessä laaksossa vuoriston suojaamalla alueella. Lakonian tasangon länsipuolella on Taygetos-vuori ja itäpuolella Parnon-vuori. Eteläpuolella kukkulajono erottaa tasangon Lakonianlahden rannikosta ja vaikka se ei ollutkaan vaikea ylittää, samalla ikään kuin henkisesti sulkee kaupungin sisämaahan.[11] Meri ei ollutkaan kaupungin historiassa erityisen tärkeä tekijä.

Spartaa ei ollut alun perin muiden kreikkalaisten kaupunkien tavoin suojattu kaupunginmuurilla. Se oli vielä arkaaisella ja klassisella kaudella muutoinkin kaupunkina erilainen kuin muut kreikkalaiset kaupungit, sillä muurien puute poisti tarpeen asua tiiviisti rakennetussa kapeiden katujen kaupungissa. Kaupunkivaltion ydinalue koostui Eurotaksen länsipuolella sijainneista yhteen liittyneistä kylistä ja hajallaan olevista taloista, joiden ympärillä olivat pellot ja kasvimaat. Siellä täällä oli temppeleitä, pyhäkköjä ja julkisia rakennuksia. Alueen keskellä oli agora eli tori ja sen lähellä akropolis eli linnavuori.[2][4][3]

Sparta koostui neljästä kylästä, jotka olivat Pitana, Limnai, Mesoa ja Kynosura.[2] Tasangolla oli kuusi kukkulaa, joista korkein toimi akropoliina.[17] Se sijaitsi suurin piirtein kylien keskellä. Parhaiten kaupungista on säilynyt akropoliin etelärinteessä oleva teatteri. Akropoliilta tunnetaan myös muun muassa Athene Khalkioikoksen temppelin paikka.[2] Agora sijaitsi todennäköisesti heti akropoliin itäpuolella, mistä on löydetty tähän sopivia rakennuksia, kuten niin kutsuttu Persialainen stoa ja Skias.[24] Lisäksi tunnetaan muun muassa Artemis Orthian pyhäkön sekä Menelaionin paikat. Spartassa haudat sijaitsivat osin asutuksen alueella, kun muualla Kreikassa ne olivat kaupunkien ulkopuolella.[2] Kaupungin satama sijaitsi Gytheionissa Lakonianlahden rannalla noin 48 kilometriä etelään.[2]

Antiikin Spartasta on säilynyt suhteellisen vähän jäänteitä. Kuten Thukydides ennusti jo Peloponnesolaissotansa alussa, Spartaa ja sen merkitystä ei voi meidän aikanamme arvioida sen jättämien raunioiden suuruudella, niin kuin esimerkiksi Ateenaa.[25] Lisäksi suurin osa jäljellä olevista raunioista on peräisin hellenistisen ja roomalaisen kauden rakennuksista, joten ne eivät anna kuvaa maineikkaammasta klassisen kauden Spartasta. Kaivausten lisäksi antiikin Spartan kaupunki tunnetaan Pausaniaan kuvauksesta 100-luvulta jaa. teoksessa Kreikan kuvaus (III kirja).

Spartan alueen muineisesinelöydöt ovat pääosin Spártin arkeologisessa museossa sekä Kansallisessa arkeologisessa museossa Ateenassa.

Spartan merkittäviä rakennuksia ja rakennelmia olivat (kirjaimet ja numerot viittaavat kaavakuvaan):

Kaavakuva Spartasta.
A. Akropolis
B. Agora
C. Pitana
D. Mesoa
E. Limnai
F. Kynosura
  1. Athene Khalkioikoksen temppeli
  2. Artemis Orthian pyhäkkö
  3. Teatteri
  4. Skias
  5. Persialainen stoa
  6. Roomalainen stoa
  7. Leonidaan hauta
  8. Heroon
  9. Silta (Babyka?)
  10. Hellenistinen kaupunginmuuri
  11. Pyhän Nikonin basilikakirkko
  12. Menelaion eli Menelaoksen palatsi / Menelaoksen ja Helenan pyhäkkö

Spartan akropolis eli linnavuori oli suhteellisen pieni, noin 25 metriä ympäristöään korkeampi kukkula, joka sijaitsi Spartan neljän kylän keskellä. Pausaniaan mukaan Spartassa ei edes ollut varsinaista akropolista muiden kaupunkien tavoin, mutta spartalaiset antoivat tämän nimen kaupungin kukkuloista korkeimmalle.[26] Akropoliin laen ympärillä on todennäköisesti ollut muuri.[3]

Athene Khalkioikoksen temppeli

Spartan akropoliin eli linnavuoren raunioita lähellä Athene Khalkioikoksen temppelin paikkaa.

Akropoliin huipulla sijaitsi Athene Khalkioikokselle tai Athene Poliukhokselle eli kaupunkia suojelevalle Athene-jumalattarelle omistettu temppeli, joka on saanut nimensä pronssisesta koristelustaan. Sen paikalla oli pyhäkkö jo viimeistään 700-luvulla eaa. Temppeli rakennettiin uudestaan 500-luvulla eaa.[2][17] Temppeli edusti todennäköisesti doorilaista tyyliä. Temppelin paikka tunnetaan, mutta siitä on säilynyt suhteellisen vähän jäänteitä. Temppelin lähellä oli sen alttari, jonka luona oli kaksi sotapäällikkö Pausaniaan patsasta sekä muun muassa Afrodite Ambologeran sekä veljesten Uni ja Kuolema patsaat.[3]

Muut pyhäköt

Athene Khalkioikoksen temppelin ympärillä oli laajempi pyhäkköalue eli temenos, jossa oli myös muita pyhäköitä. Kukkulalla oli muun muassa Athene Erganen pyhäkkö, Zeus Kosmetaan temppeli, Learkhos Rhegionlaisen veistämä Zeus Hypatoksen patsas, Ares Areian temppeli, muusien temppeli, Tyndareuksen hauta, Artemis Knagian temppeli, sekä kaksi stoaa, niin kutsutut etelä- ja länsistoat. Akropoliin agoran puoleisessa rinteessä oli Lykurgoksen pystyttämä Optiletiksen tai Ofthalmitiksen temppeli.[3]

Teatteri

Spartan teatterin rauniot.

Akropoliin etelärinteessä sijaitsi teatteri, joka oli rakennettu varhaisella keisarikaudella roomalaisella ajalla. Se oli tyypillinen puolikaarenmuotoinen kreikkalainen teatteri, jonka keskellä oli pyöreä orkhestra. Rakennus oli tehty valkoisesta marmorista. Näyttämö ei ollut kiinteä, vaan puinen ja varustettu pyörillä, joten se voitiin siirtää paikalle tarvittaessa. Teatteri on säilynyt melko huonosti, mutta se on silti antiikin Spartan parhaiten säilyneitä raunioita. Teatterirakennuksen läheltä on löydetty lukuisia kaupparakennuksia, jotka ovat palvelleet teatterivieraita.[18][27]

Basilikakirkko

Bysanttilaisaikaisen Pyhän Nikonin basilikakirkon rauniot akropoliilla.

Keskiajalla rakennettu basilikakirkko sijaitsi antiikin akropoliilla teatterin itäpuolella. Se oli rakennettu keskibysanttilaisella kaudella 900-luvulla jaa., ja se on merkittävin keskiaikainen löytö vanhan Spartan alueella. Basilika oli kolmilaivainen ja sen länsipäässä oli nartheks ja portiikki ja itäpäässä apsis. Kirkko oli omistettu paikkakunnan suojeluspyhälle Pyhälle Nikonille.[28]

Agora eli tori sijaitsi todennäköisesti heti akropoliin itäpuolella. Se oli muiden kreikkalaisten agoroiden tavoin pylväshallien ja julkisten rakennusten ympäröimä. Julkisiin rakennuksiin kuuluivat muun muassa gerusian eli vanhimpien neuvoston kokouspaikka sekä eforien, nomofylakien ja bidiain kokoontumispaikat.[3] Agoran länsilaidalla akropoliin rinteessä sijaitsivat oletettavasti Skias sekä Persialainen stoa, ja sen etelälaidalla pitkä roomalaisaikainen stoa.[24]

Skias

Skiakseksi oletetun rakennuksen rauniot agoralla.

Skias oli kaupungin merkittävimpiä julkisia, hallintoon liittyneitä rakennuksia. Se rakennettiin 500-luvulla eaa. ja se oli käytössä kokoontumispaikkana vielä Pausaniaan aikana.[24][29] Skiakseksi oletetaan agoran länsilaidalta löydetty pyöreä rakennus, jonka halkaisija oli noin 41,3 metriä ja joka on mahdollisesti muistuttanut jossain määrin Ateenan Agoran Tholosta.[18][24]

Persialainen stoa

Persialaiseksi stoaksi oletetun rakennuksen rauniot agoralla.

Persialainen stoa (Persikē Stoa) eli pylväshalli rakennettiin 400-luvulla eaa. persialaissodissa saadun voiton voiton kunniaksi. Se oli agoran näyttävin rakennus. Stoa oli koristeltu persialaisia esittänein pylväin, ja sinne sijoitettiin sodassa saatu sotasaalis. Myöhemmin rakennusta kunnostettiin ja laajennettiin usein, ja se oli edelleen hyvässä kunnossa Pausaniaan vieraillessa kaupungissa.[30] Persialaiseksi stoaksi oletetaan pylväshalli, joka on löydetty agoran länsilaidalta Skiaksen pohjoispuolelta. Sitä on kaivettu esiin noin 31 metrin matkalta.[24]

Muut julkiset rakennukset ja pyhäköt

Pausaniaan mukaan Skiaksen lähellä oli Epimenideen rakennuttama pyöreä rakennus, jossa oli Olympoksen Zeuksen ja Afroditen patsaat.[3][29] Agoralla olivat myös vanha Eforeia, joka toimi aiemmin eforien kokoontumispaikkana ja jossa olivat Epimenideen ja Afareuksen haudat; moirien eli kohtalottarien temppeli; suuri patsas, joka esitti Spartan kansaa; Oresteen hauta; kuningas Polydoroksen patsas; sekä Dionysos-lasta kantavaa Hermes Agoraiosta esittänyt patsas.[3][30] Roomalaisella ajalla agoralla oli Julius Caesarin ja Augustuksen patsaat.[3]

Khoros oli muusta agorasta erotettu paikka, jossa spartalaiset nuorukaiset tanssivat Apollonin kunniaksi Gymnopaidiai-juhlilla. Se oli koristettu Apollonin, Artemiin ja Leton patsailla. Khoroksen lähellä olivat Apollonin sekä Gan (Gen eli Maan), Zeus Agoraioksen, Athene Agoraian, Poseidon Asfaleioksen ja Heran temppelit.[3]

Agoran ja akropoliin ympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agoralta lähteneet tiet ja niiden rakennukset

Agoralta lähtivät tiet eri puolille kaupunkia. Tärkein tie oli Afetais, joka suuntautui agoralta etelään kohti eteläistä kaupunginmuuria. Sen varrella olivat kuningas Polydoroksen talo, joka tunnettiin myös nimellä Booneta, koska valtio osti sen kuninkaan leskeltä muutamalla härällä; bidiain rakennus; Athene Keleutheian temppeli; Poseidon Tainarioksen pyhäkkö; Hellenios-niminen paikka, jossa kreikkalaisten sanottiin kokoontuneen joko ennen Troijan sotaa tai persialaissotia; Apollon Akreitaan alttari; maalle pyhitetty Gaseption; sekä Apollon Maleateen patsas. Kadun varrella sijaitsivat myös muun muassa Fruria ja sen Artemiin temppeli; elealaisten Iamiadain hauta; Thermopylaissa kaatuneiden Maronin ja Alfeioksen pyhäköt; Zeus Tropaioksen temppeli; Hippolytoksen ja Aulonin heroonit; Jumalten äidin temppeli sekä Arsinoen pyhäkkö. Lähellä kaupunginmuuria olivat vielä Artemis Diktynnan temppeli ja Eurypontidien suvun kuninkaiden haudat.[3][29]

Toinen tie oli koilliseen johtanut Skias-nimellä tunnettu tie, joka sai alkunsa agoran Skias-rakennukselta. Sen suunnassa olivat muun muassa Kynortaan, Kastorin, Idaksen ja Lynkeuksen haudat; Kore Soteiran temppeli; Apollon Karneioksen temppeli; Apollon Afetaioksen patsas; Zeukselle, Athenelle ja Dioskuureille omistettu alttari; Kolona-niminen paikka, todennäköisesti kukkula, sekä sen Dionysos Kolonataksen temppeli; Zeus Euanemoksen temppeli; Argoksen Heran temppeli; Hera Hyperkheirian temppeli, jossa oli vanha, puinen Afrodite Heran patsas; sekä Olympian kisoissa voittaneen Hetoimokleen patsas.[3][29]

Kolmas tie johti agoralta länteen ja kulki teatterin ohi Agiadien suvun kuninkaiden haudalle. Agoran ja teatterin välillä oli Brasidaan hauta. Teatterin edessä oli sotapäällikkö Pausaniaan hauta. Neljäs tie oli Hyakinthia-juhlan tie, joka johti Amyklaihin.[3]

Pitanan suunnassa olivat muun muassa krotaneiden leskhe eli kokoontumispaikka; Tainaroksen hauta; Poseidon Hippokurioksen ja aiginalaisen Artemiin pyhäköt; Artemis Issorian tai Limnaian temppeli; sekä Thetiin, Demeter Khthonian, Serapiksen ja Olympoksen Zeuksen temppelit.

Leonidaan hauta

Niin kutsutun Leonidaan haudan rauniot Spártin keskustassa.

Kuningas Leonidaan hauta eli Leonidaion sijaitsi teatterin edessä sotapäällikkö Pausaniaan haudan tavoin. Leonidaan haudaksi kutsutaan nykyisen Spártin keskustassa olevia pienen temppelin kaltaisen rakennuksen raunioita. Rakennus oli tehty 400-luvun eaa. loppupuolella, toisin sanoen sen ajoitus vastaa ajankohtaa, jolloin Leonidaan ruumis tuotiin Spartaan. Rakennuksen todellista käyttötarkoitusta ei kuitenkaan ole kyetty vahvistamaan.[31]

Babyka ja Knakion

Babyka (tai Babyks) ja Knakion olivat kirjallisista lähteistä tunnettuja paikkoja, joiden välisellä alueella pidettiin Spartan valtiomuodon mukaan kansankokous apellan kokoontumiset. Erään tulkinnan mukaan Babyka oli Eurotaksen ylittänyt silta ja Knakion kaupungin eteläpuolella virrannut Eurotaksen sivujoki.[32] Näin kyseiset paikat määrittivät itse asiassa jotakuinkin sen alueen, jossa Spartan agora ja muut julkiset rakennukset myöhemmin pääosin sijaitsivat.

Kaukaisemmat rakennukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Artemis Orthian pyhäkkö

Artemis Orthialle omistettu pyhäkkö sijaitsi kaupungin itälaidalla lähellä Eurotaksen rantaa. Pyhäkköön kuului Artemiin temppeli, joka rakennettiin 700-luvulla eaa. ja uusittiin noin 570 eaa. Pyhäkkö tunnetaan erityisesti verisestä seremoniastaan, johon kuului nuorukaisten ruoskiminen. Roomalaisella ajalla pyhäkköalueelle rakennettiin puolikaarenmuotoinen teatterikatsomo, jossa ruoskintaa voitiin seurata.[2]

Menelaion

Menelaion.

Menelaion sijaitsee noin kolme kilometriä antiikin Spartasta itäkaakkoon. Paikalla oli mykeneläisellä ajalla megaron-palatsi, niin kutsuttu Menelaoksen palatsi, joka oli rakennettu 1400-luvulla eaa. Alueelta on löydetty myös asutus sekä hautoja. Antiikin aikana paikalla oli Menelaokselle ja Helenalle omistettu pyhäkkö, sillä paikkaa pidettiin näiden hautapaikkana.

Dromos

Dromos oli kaupungin merkittävin urheilupaikka. Siihen kuului stadion ja Eurykleen (Gaius Julius Eurycles) rakennuttama gymnasion sekä roomalaisella ajalla rakennettu amfiteatteri. Dromoksella oli Herakleen patsas. Sen lähellä olivat Dioskuurien, khariittien, Eileithyian, Apollon Karneioksen ja Artemis Hegemonen temppelit sekä Asklepios Agnitaan ja Dioskuurien patsaat, Alkonin heroon ja Poseidon Domatiteen temppeli.[3][33]

Kaupunginmuuri

Arkaaisen ja klassisen kauden Spartassa ei ollut kaupunginmuuria. Sen sijaan kaupunki luotti armeijaansa. Kaupunginmuurin rakentaminen alkoi vasta klassisen ja hellenistisen ajan taitteessa 300-luvulla eaa., kun Spartan sotilasmahti oli mennyttä. Se valmistui noin vuonna 184 eaa. Muurin pituus oli noin 10 kilometriä ja sen sisäpuolelle jäi noin 3 × 2 kilometrin kokoinen alue.[2]

  • Brummer, O. J.: ”Kreikka”, Tietojen kirja – Yleistietoteos jatko-opintoja varten, s. 220–222. (I osa) WSOY, 1941.
  • Furuhagen, Hans: ”Sparta”, Fokus Taide osa 1 – Taidehistoria – maailmantaide muinaisuudesta nykyaikaan, s. 802. (2. p.) Otava, 1973. ISBN 951-1-00336-4
  • Hansen, Mogens Herman et. al.: An inventory of archaic and classical poleis. Oxford University Press, 2004. ISBN 9780198140993
  • Plutarkhos: Lykurgos: Spartan lainsäätäjä. Suomentanut Kalle Suuronen. Helsinki: WSOY, 1942.
  • Whitby, Michael (toim.): Sparta. Edinburgh University Press, 2002. ISBN 0-7486-1293-9
  1. Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”345 Sparta”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i j k l m n o Smith, William: ”Sparta”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. a b c d e f g Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Sparta”, Antiikin käsikirja, s. 537–538. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  5. a b c Hansen et. al., s. 569–570.
  6. Furuhagen 1973, s. 802.
  7. a b c d Brummer 1941, s. 220–221.
  8. Modern Day Sparta Explore Sparta. Arkistoitu 4.10.2016. Viitattu 21.11.2016.
  9. a b c d e f g h i j k l m n o p Cartwright, Mark: Ancient History Encyclopedia ancient.eu. 28.5.2013. Viitattu 21.11.2016.
  10. Sparta Theoi Greek Mythology. Viitattu 21.11.2016.
  11. a b c d e f g h i j k l m n o Whitby 2002, s. 1–11.
  12. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Menelaion”, Antiikin käsikirja, s. 357. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  13. Πελλάνα Λακωνίας Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 21.11.2016.
  14. Ε΄ Εφορεία Προϊστορικών και Κλασικών Αρχαιοτήτων: Λακωνία Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Arkistoitu 24.8.2015. Viitattu 21.11.2016.
  15. a b c d Whitby 2002, s. 45–48.
  16. Artemis Orthia Barbarism and Civilization. Arkistoitu 23.11.2016. Viitattu 21.11.2016.
  17. a b c Sparta Perseus. Viitattu 21.11.2016.
  18. a b c Acropolis of Sparta Greek Travel Pages. Viitattu 21.11.2016.
  19. Anderson, John Kinloch: Military Theory and Practice in the Age of Xenophon, s. 39. University of California Press, 1970. ISBN 0520015649 Teoksen verkkoversio.
  20. Whitby 2002, s. 3; "inferiors (hypomeiones), tremblers (tresantes), illegitimates (nothoi) and mothakes (probably offspring of male Spartiates by helot women)"
  21. Brummer 1941, s. 222.
  22. a b Johnston, Sarah Iles: Religions of the Ancient World: A Guide, s. 285. (Harvard University Press reference library) Harvard University Press, 2004. ISBN 0674015177 Teoksen verkkoversio.
  23. Smith, William & Wayte, William & Marindin, G. E.: A Dictionary of Greek and Roman Antiquities. Boston: Little, Brown and Company, 1890. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  24. a b c d e Greco, Emanuele: ”With Pausanias (and Others) in the Agora of Sparta”. Teoksessa Ercolani, Andrea & Giordano, Manuela: The Comparative Perspective, s. 113–130. Walter de Gruyter GmbH & Co KG, 2016. ISBN 3110428652 Teoksen verkkoversio.
  25. Thuydides: Peloponesolaissota I.
  26. Pausanias: Kreikan kuvaus III.17.2.
  27. The Acropolis of Sparta Explore Starta. Arkistoitu 19.8.2016. Viitattu 21.11.2016.
  28. Sweetman, Rebecca & Katsara, Evi: The Acropolis Basilica Project, Sparta: A Preliminary Report for the 2000 Season. The Annual of the British School at Athens, 2002, 97. vsk, s. 429–468.
  29. a b c d Pausanias: Kreikan kuvaus III.12.
  30. a b Pausanias: Kreikan kuvaus III.11.
  31. Tomb of Leonidas in Sparta Land Life. Viitattu 21.11.2016.
  32. Plutarkhos: Lykurgos 6 (Suuri rhetra). Teoksessa Plutarkhos 1942, s. 18–19.
  33. Pausanias: Kreikan kuvaus III.14.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]