Agoge
.png)
Agoge (m.kreik. ἀγωγή, agōgē) on antiikin kreikkalainen termi, joka viittaa kasvatukseen, harjoitukseen, ohjaukseen ja kurinalaiseen elämäntapaan. Spartassa se tarkoitti kaikkien miespuolisten henkilöiden läpikäymää tiukkaa koulutus- ja harjoitusohjelmaa. Koulutukseen kuului muun muassa sotilastaitoja, metsästystä, tanssia, laulua ja puheiden pitämistä.[1]
Termiä käytettiin myöhemmin myös hellenistisessä filosofiassa, ennen kaikkea stoalaisuudessa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Legendan mukaan agogen kehitti Spartan puolimyyttinen lainsäätäjä Lykurgos. Sen alkuperän arvellaan kuitenkin olevan 600- ja 500-lukujen vaihteessa.[2][3]
Järjestelmän tarkoituksena oli tuottaa fyysisesti ja henkisesti vahvoja miehiä Spartan armeijalle. Sitä käytettiin 7–29-vuotiaiden miesten harjoitukseen, lukuun ottamatta hallitsevien sukujen, Eurypontidien ja Agiadien, esikoispoikia. Järjestelmä kannusti yhdemukaisuuteen ja korosti Spartan valtion etua yksilön edun edellä. Samalla se tuotti Spartan hallitsevan eliitin.[1] Miesten oli tarkoitus toimia ”Spartan muureina”, koska Sparta oli ainoa kreikkalainen kaupunki, jolla ei ollut kaupunginmuureja – ne oli purettu Lykurgoksen määräyksestä. Kuri oli tiukkaa, ja miehiä kannustettiin taistelemaan toisiaan vastaan määrittääkseen, kuka on ryhmän vahvin jäsen.
Järjestelmä ei ollut yhtämittaisessa käytössä enää hellenistisellä ajalla. Se oli hiipunut vähitellen 200-luvulle eaa. tultaessa, mutta Kleomenes III herätti sen uudelleen henkiin vuonna 227 eaa. Tuolloin stoalaisella filosofialla oli merkittävä rooli sen uudelleenmuotoilussa. Stoalainen filosofi Sfairos oli järjestämässä koulutusta.[4] Vain 37 vuotta myöhemmin Filopoimen hylkäsi sen jälleen.[5] Vuonna 146 eaa. järjestelmä otettiin jälleen uudelleen käyttöön.
Poikien koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kun spartalainen poika täytti seitsemän vuotta, hän aloitti agogen paidonómoksen (παιδονόμος), ”poikapaimenen”, alaisuudessa. Tämä aloitti ensimmäisen agogen kolmesta tasosta: paides (noin ikävuodet 7–17), paidiskoi (iät 18–19) ja hebontes (iät 20–29); osa antiikin ajan lähteistä antaa ymmärtää, että näiden tasojen sisällä oli lisäksi ikävuosittaiset jaot.[1]
Pojat elivät ryhmissä (agelai, ”laumat”), joita vanhemmat pojat johtivat. Poikia kannustettiin uskollisuuteen enemmän ryhmää kuin omaa perhettä kohtaan. Pojille annettiin yksi vaateparsi vuodessa, ja he tekivät itselleen makuualustan Eurotasjoesta hakemistaan kaisloista. Poikia pidettiin tarkoituksella aliravittuina, jotta heille kehittyisi paremmat taidot varastaa ruokaa. Poikia kuitenkin rangaistiin ankarasti, jos he jäivät kiinni.
Noin 12-vuotiaana pojat alkoivat institutionalisoidun pederastisen suhteen nuoren aikuisen miespuolisen spartalaisen kanssa. Pojan oli tarkoitus pyytää suhteen aloittamista. Tarkoituksena oli, että kokeneemmat soturit ohjaavat lupaavia nuorukaisia pitkäkestoisessa suhteessa, jonka tarkoitusperät ovat pedagogiset. Se nähtiin menetelmänä siirtää tietoa ja säilyttää lojaalisuus taistelukentällä. Joidenkin antiikin kirjailijoiden, kuten Ksenofonin, mukaan spartalaiset eivät olleet seksuaalisissa suhteissa lapsiin.
Noin 18-vuotiaana, paidiskoi-tasolla, oppilaista tuli Spartan armeijan reserviläisiä. Heidät, tai ainakin pieni joukko lupaavimpia, vietiin krypteiaan, juhlalliseen siirtymäriittiin, jossa julistettiin muodollinen sota helooteille. Oppilaiden tuli murhata ne, jotka olivat yöllä ulkona, ja ottaa heidän ruokansa.[1]
Noin 20-vuotiaana, hebontes-tasolla, oppilaista tuli täysivaltainen osa syssitiaa, yhteisateriaa, sekä Spartan armeijaa, ja he saivat mennä naimisiin. He jatkoivat kuitenkin elämistä parakeissa sekä kilpailua paikasta hippeis-luokassa, kuninkaallisessa kunniakaartissa.[1]
Jokaiselta mieheltä, joka ei läpäissyt agogea menestyksekkäästi, kiellettiin Spartan kansalaisuus. Jossain vaiheessa tätä valintaprosessia pidettiin myös haitallisena yhteiskunnalle, varsinkin siinä vaiheessa kun vapaiden miespuolisten spartalaisten määrä väheni.
Tyttöjen koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myös tytöillä oli valtiojohtoinen kasvatus, johon kuului tanssia, voimistelua ja muuta liikuntaa, sekä lukemista, kirjoittamista ja sotataitoja. Tyttöjä kannustettiin myös auttamaan miehiä koulutuksessa loukkaamalla heitä julkisesti ja arvostelemalla heidän harjoitteluaan.
Spartalaiset naiset pukeutuivat vanhanaikaiseen peplokseen (πέπλος), joka oli avonainen sivulta. Tämän seurauksena muut kreikkalaiset laskivat leikkiä heidän kustannuksellaan, kutsuen heitä nimityksellä fainomerides (φαινομηρίδες), ”reidenpaljastajat”. Uskonnollisissa seremonioissa, juhlissa ja fyysisissä harjoituksissa tytöt ja naiset olivat alasti.
Roomalainen agoge
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Roomalaisena aikana agoge rajattiin 14–19-vuotiaisiin nuoriin miehiin. Se oli tarkoitettu efebeille ja se oli järjestetty fyleittäin eli kansalaisheimoittain. Koulutukseen sisältyi voimistelua, laulua, tanssia, sotilaallista koulutusta sekä todennäköisesti myös akateemisempaa koulutusta. Oppilaita valvoivat virkamiehet joista käytettiin nimitystä bideioi (”valvojat”) ja patronomos (”lain suojelijat”). Jossain vaiheessa Flaviusten dynastian aikana roomalainen agoge sai ryhmiin perustuvan rakenteen, jossa joukko oppilaita oli ryhmänjohtajan (boagos) komennossa. Köyhät oppilaat saattoivat saada rahoitusta koulutukseen.[1]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cartledge, Paul: The Spartans: An Epic History. Pan, 2003. ISBN 0330413252
- Kennell, Nigel M.: The Gymnasium of Virtue: Education & Culture in Ancient Sparta. UNC Press, 1995. ISBN 0807822191 Teoksen verkkoversio.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Hodkinson, Stephen: ”Agoge”. Teoksessa Hornblower, Simon (toim.): Oxford Classical Dictionary. Oxford: Oxford University Press, 1996.
- ↑ Paul Cartledge, Spartan Reflections. London: Duckworth, 2001
- ↑ Thomas Scanlon, Eros and Greek Athletics, Oxford, 2002
- ↑ Dawson, Doyne: Cities of the Gods: Communist Utopias in Greek Thought, s. 210. Oxford University Press US, 1992. ISBN 0195069838 Teoksen verkkoversio.
- ↑ Kennell 1995, s. 107.
