Antiikin Kreikan kulttuuri

Hefaistoksen temppeli Ateenan Agoran laidalla.

Antiikin Kreikan kulttuurilla on ollut suuri vaikutus Euroopan historiassa. Antiikin Kreikkaa kutsutaan usein länsimaisen sivistyksen kehdoksi.

Kreikan kulttuuri on kehittynyt tuhansien vuosien aikana, saaden alkunsa antiikin Kreikan arkaaiselta ajalta. Myöhemmin se vaikutti suuresti Rooman, Bysantin ja Ottomaanien valtakuntien kulttuuriin.

Kirjallisuus

Pääartikkeli: Antiikin Kreikan kirjallisuus

Antiikin Kreikan kirjallisuuden alkuajat ja klassillinen kirjallisuuskausi kestivät noin vuoteen 300 eaa. Tuohon aikaan kirjallisuudessa oli hallitsevana eeppinen runous, jota edustivat muun muassa Homeros ja Hesiodos. Merkittävimmät teokset olivat Homeroksen Ilias ja Odysseia, joihin koko myöhempi kreikkalainen kulttuuri ja mytologia suurelta osin perustuivat.

Kreikkalainen lyriikka sai alkunsa elegioista, jota edustivat muun muassa Tyrtaios ja Theognis, ja jambirunoudesta, jota edustivat Arkhilokhos ja Semonides. Lyyrinen runous jakautui monodiseen (yhden laulettavaan) tunnelmalauluun ja kuoron eli khoroksen yksiäänisesti laulamaan ja tanssimaan kuorolyriikkaan. Edellisen maineikkaimmat edustajat ovat Alkaios, Sapfo ja Anakreon, jälkimmäisen Alkman, Simonides ja Pindaros.

Draamakirjallisuus sai alkunsa 500-luvulla eaa. Kreikkalaisen tragedian suuret nimet ovat Aiskhylos, Sofokles ja Euripides, komedian puolestaan Aristofanes.

Proosakirjallisuuden merkittävimmät edustajat ovat eläinsatujen kirjoittaja Aisopos, filosofit Anaksimandros, Herakleitos, Platon ja Aristoteles, historiankirjoittajat Herodotos, Thukydides ja Ksenofon, lääketieteilijä Hippokrates sekä puhujat Isokrates, Demosthenes ja Aiskhines.

Hellenistinen eli aleksandrialainen kirjallisuuskausi sijoittuu noin vuosiin 300–30 eaa. Tällöin Aleksandria oli Ateenan sijasta tärkeimpänä sivistyskeskuksena. Tuon ajan kreikkalainen kirjallisuus oli etupäässä Kreikan suuruuden ajan jälkisatoa. Huomattavimmat kirjailijat olivat runoilijat Apollonios Rhodios, Theokritos ja Kallimakhos, historioitsija Polybios, polyhistori Eratosthenes, geometrian perustaja Eukleides ja tieteellisen mekaniikan perustaja Arkhimedes sekä eräät filosofit ja filologit.

Rooman vallan aikakauden kreikkalaisessa kirjallisuudessa (30 eaa. – 529 jaa.) kaunokirjallisuuden merkitys oli vähäinen. Tuon ajan kirjallisuutta edustivat muun muassa Lukianos ja Heliodoros. Aikakauden historiankirjoittajista huomattavimmat ovat Plutarkhos, Arrianos, Josephus ja Cassius Dio, filosofeista Epiktetos, Marcus Aurelius (joka oli roomalainen, mutta kirjoitti kreikaksi) ja Plotinos, tähtitieteilijöistä Ptolemaios ja lääkäreistä Galenos.

Teatteri

Epidauroksen teatteri.

Pääartikkeli: Antiikin Kreikan teatteri

Tragedia ja komedia saivat alkunsa Kreikassa. Merkittäviä näytelmien kirjoittajia olivat muun muassa Aiskhylos, Sofokles, Euripides, Aristofanes ja Menandros.

Musiikki

Kreikkalainen musiikki on tullut tunnetuksi etupäässä musiikin teoriaa käsittelevien teosten kautta. Itse sävellyksistä on löydetty vain harvoja, ja niistäkin suurin osa on peräisin verraten myöhäiseltä ajalta.

Kreikkalainen musiikki oli pääasiallisesti vokaalimusiikkia, ja sen taiteellinen arvo oli ennen kaikkea harmoniassa, sävelten ja sanojen sekä niihin liittyvien ruumiinliikkeiden keskinäisessä sopusoinnussa sekä tämän sopusoinnun pohjalla kehittyneessä rytmin monipuolisuudessa ja eheydessä. Muissa suhteissa musiikki oli melko alkeellista, kuten soinnutukseen ja soitinnukseen nähden. Moniäänisyyttä ei tunnettu, lukuun ottamatta oktaaveissa laulamista ja soittamista. Arvellaan kuitenkin, että säestävillä soittimilla on silloin tällöin lisätty tilapäisiä korusäveliä varsinaisten laulun sävelten lomiin.

Soittimina kithara ja aulos olivat yleisimmät ja arvostetuimmat. Metodiikassa ilmeni samantapaisia ominaisuuksia kuin keskiajan yksiäänisissä laulusävellyksissä ja useiden Euroopan nykyisten kansojen kansansävelmissä.

Taide

Pääartikkeli: Antiikin Kreikan taide

Varsinkin antiikin Kreikan rakennustaide oli korkealla tasolla jo esihistoriallisella ajalla, kuten Troijan, Kreetan, Tirynsin ja Mykenen valtavat linnan- ja palatsinrauniot toiselta tuhatluvulta eaa. osoittavat. Samoin taideteollisuus oli korkeatasoista.

Uskonto

Demeter, Triptolemos ja Persefone Eleusiin mysteerejä kuvaavassa reliefissä.

Pääartikkeli: Antiikin Kreikan uskonto

Kreikkalainen uskonto koostui useista toistensa kanssa rinnan eläneistä kulteista, uskomuksista ja toimituksista, joiden alkuperä ja historia vaihtelivat. Kreikkalaisessa uskonnossa ei ollut kyse pelkästä kreikkalaisesta mytologiasta ja sen jumaluuksista; siihen liittyy erilaisia kansanuskomuksia, kulttitoimituksia ja arkisia rituaaleja, sekä mysteeriuskontoja. Kreikkalainen uskonto oli luonteeltaan yhteisöllinen: jumalten palvonta oli kaupunkivaltion tehtävänä. Mysteerikultit, joista kuuluisin oli Eleusiin mysteerikultti, tarjosivat yksilöllisempää uskonelämää.

Monet kreikkalaiset tunnustivat merkittävimmät, niin kutsutut olympolaiset jumalat: Zeus, Poseidon, Haades, Apollon, Artemis, Afrodite, Ares, Dionysos, Hefaistos, Athene, Hermes, Demeter, Hestia ja Hera. Vaikka Kreikan mytologia on säilynyt varsin hyvin, on hankala saada kuvaa tavallisen kansan uskomuksista, jotka näyttävät eronneen tuntuvasti sivistyneistön kehittyneemmistä uskonnollisista rakenteista.

Ruokakulttuuri

Pääartikkelit: Antiikin kreikkalainen keittiö ja Viini antiikin Kreikassa

Antiikin kreikkalainen ruoka oli yleensä yksinkertaista, mikä oli seurausta alueen karuista maanviljelyolosuhteista. Ruoat ja ruokatavat vaihtelivat luonnollisesti alueittain, eri aikoina sekä vaurauden mukaan. Kreikkalaisen keittiön keskeisimpiä ruoka-aineita olivat viljat, kasvikset, oliiviöljy ja viini. Kreikkalaiset pitivät erityisessä arvossa kalaruokia. He söivät suhteellisen vähän lihaa, ja se syötiin aina uhrattuna. Ruokailu oli yleensä aina yhteisöllinen tapahtuma, oli kyse sitten ateenalaisista pidoista eli symposioneista tai spartalaisesta yhteisateriasta (syssitia).

Viini oli antiikin kreikkalaisen juomakulttuurin merkittävin juoma ja keskeinen osa koko kreikkalaista kulttuuria. Sillä oli sekä yhteisöllisiä, uskonnollisia että lääkinnällisiä käyttötarkoituksia. Antiikin kreikkalaiset viinit olivat nykyisiä viinejä makeampia ja vahvempia. Viini nautittiin lähes aina sekoitettuna eli vedellä laimennettuna. Sekoitussuhde oli yleensä yksi osa viiniä kolmeen osaan vettä. Viiniin lisättiin usein mausteita. Viinin nauttiminen oli keskeinen osa pitoja.

Katso myös

• Antiikin filosofia
• Bysanttilainen kulttuuri
• Kreikkalainen mytologia
• Unescon maailmanperintökohteet Kreikassa

Kirjallisuutta

• Henrikson, Alf: Antiikin tarinoita. (Antikens historier, 1959.) Suomennos: Maija Westerlund. 12 painos (1. painos 1963) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-18515-9
• Kajava, Mika ym.: Kulttuuri antiikin maailmassa. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-157-4
• Kivimäki, Arto: Akilleen kantapäästä Zeuksen salamaan. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3917-X
• Kivistö, Sari ym.: Kirjallisuus antiikin maailmassa. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-089-8
• Lilius, Henrik ym. (toim.): Antiikin kulttuurihistoria. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-08638-X
• Sowerby, Robin: The Greeks: An introduction to their culture. London: Routledge, 1995. ISBN 0-415-12041-1 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antiikin Kreikan kulttuuri Wikimedia Commonsissa