Syrjäytyminen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Sosiaalinen syrjäytyminen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keskeisiä teoreetikkoja

Émile Durkheim
Karl Marx · Max Weber

Syrjäytyminen tai sosiaalinen syrjäyttäminen (ekskluusio, marginalisointi, marginalisaatio) viittaavat prosessiin, joka tuottaa koulutukseen, työmarkkina-asemaan, elintasoon, terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja elinympäristöön liittyvää yhteiskunnallista huono-osaisuutta.[1] Toisaalta kaikkea edellä mainittua kuvataan myös syrjäytymisen syiksi.

Ruotsin sosialidemokraattinen pääministeri Per Albin Hansson käytti sosiaalisen syrjäyttämisen käsitettä jo vuonna 1928 pitämässään kuuluisaksi muodostuneessa kansankoti-puheessaan[2][3]:

"Hyvässä kodissa ei ole etuoikeutettuja eikä syrjäytettyjä perheenjäseniä, ei lellikkejä eikä kaltoinkohdeltujakaan. Siellä kukaan ei katso toiseen ylhäältä alaspäin, siellä kukaan ei yritä tavoitella itselleen etua toisten kustannuksella, vahva ei polje jalkoihinsa eikä ryöstä heikkoa. Hyvässä kodissa vallitsevat tasa-arvoisuus, toisista huolehtiminen, yhteistyö, avuliaisuus."

Sosiaalisen ekskluusion eli marginalisaation käsite levisi muiden maiden yleiseen keskusteluun 1960-luvulta alkaen, mutta yleistyi Suomessa vasta 1980-luvulla[4].

Määritelmiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalisella syrjäyttämisellä eli ekskluusiolla tarkoitetaan yksilöiden tai ihmisryhmien sosiaalis-taloudellista ulossulkemista tai marginalisointia eli reunalle työntämistä, minkä seurauksena he eivät kykene osallistumaan täysipainoisesti yhteiskunnan kulloinkin tavanomaisina pidettyihin toimintoihin.[5] WHO:n mukaan sosiaalinen syrjäyttäminen johtuu yhteiskunnan epätasaisista taloudellisista, poliittisista, sosiaalisista ja kulttuurisista voimasuhteista, jotka johtavat resurssien ja oikeuksien epätasaiseen jakautumiseen.[6]

Syrjäytymiselle ei ole vakiintunutta määritelmää suomenkielisessä sosiaalitutkimuksessa, mutta sitä käytetään usein kuvaamaan yksilön, kotitalouden tai jonkin ihmisryhmän joutumista taloudellisesti ja sosiaalisesti ongelmallisiin olosuhteisiin, joista on huonot mahdollisuudet vapautua.[1] Sosiaalisesti ongelmallisilla olosuhteilla voidaan viitata esimerkiksi yhteiskunnan tai sen yksittäisten jäsenten taholta tulevan arvostuksen puutteeseen eli niin sanottuun sosiaaliseen leimautumiseen. Myös palkkatyön kuormittavuus saattaa syrjäyttää ihmisen sosiaalisesti sen vuoksi, ettei hän jaksa harrastaa sosiaalista kanssakäymistä vapaa-aikanaan.

Syitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syrjäytymistä voivat aiheuttaa esimerkiksi opiskelumahdollisuuksien puute, pitkäaikaistyöttömyys, pätkätöiden välillä toistuvat työttömyysjaksot, palkkakuopat, perusturvan liian pieni taso, yhteiskunnan tukiverkon reikäisyys, vammaisuus, terveysongelmat, huono terveydenhuolto, päihteiden käyttö ja asunnottomuus. Ikääntyvien, ulkomaalaistaustaisten, työttömien ja vammaisten työnhakijoiden syrjintä työhönottotilanteessa aiheuttaa sen, että näiden väestöryhmien joukossa esiintyy tavallista enemmän syrjäytymistä. Erityisen herkkiä syrjäytymiselle ihmiset ovat elämän muutosvaiheissa, esimerkiksi koulun, työsuhteen tai parisuhteen päättyessä.[7]

Vanhukset ovat Suomessa erityisessä syrjäytymisvaarassa, sillä läheskään kaikilla vanhuksilla ei ole esimerkiksi mahdollisuutta hankkia tarvitsemaansa hoitoa tai saada sitä vastikkeetta[8]. Alimitoitetut sosiaalipalvelut ovat johtaneet siihen, että kodista on tullut monelle vanhukselle vankila, jossa ei pärjää enää yksin, mutta jossa pitää silti viettää koko valveillaoloaika pääsemättä käymään edes ulkona.[9]. Iäkkäillä naisilla on suurin riski ajautua pitkittyneeseen köyhyyteen. Miehillä on puolestaan naisia suurempi riski ajautua päihteiden ongelmakäyttäjäksi tai joutua asunnottomaksi.[10]

Myös lasten hankkiminen ja sitä seuraava avioero lisäävät syrjäytymisriskiä, koska yksinhuoltajaperheiden köyhyys on huomattavasti yleisempää kuin kahden huoltajan perheillä[11]. Avioero lisää myös riskiä joutua asunnottomaksi.

Seurauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syrjäytyneillä on usein muita ihmisryhmiä huonommat mahdollisuudet hankkia lääkkeitä ja laadukkaita terveydenhoitopalveluja tai syödä terveellisesti. Syrjäytyneiden keskimääräinen elinajanodote onkin pienempi kuin muulla väestöllä.

Syrjäytynyt ihminen saattaa menettää luottamuksen yhteiskuntaan ja sen edustajiin. Taloudellisesti syrjäytyneillä onkin muuta väestöä huomattavasti heikompi usko demokraattisen päätöksentekojärjestelmän toimivuuteen.[12] Syrjäytyminen saattaa aiheuttaa yksilölle myös toivottomuutta, katkeruutta, motivaation laskua, itsetunnon heikkenemistä tai muunlaista henkistä pahoinvointia. Myös halu vastuun kantamiseen ja itsestään huolehtimiseen voi heiketä. Liverpoolin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että taloudellinen syrjäytyminen lisää riskiä sairastua mielenterveyden häiriöihin lapsilla 40 prosenttia ja äideillä 44 prosenttia[13].

Syrjäytyminen saattaa johtaa etenkin miehillä vaikeuksiin löytää kumppania taikka muunlaisiin ihmissuhdeongelmiin. Syrjäytyminen saattaa johtaa myös päihdeongelmiin tai pahentaa entisiä. Myös rikollisuus on keskimääräistä yleisempää syrjäytyneiden keskuudessa.[14]

Sisäasiainministeriön vuonna 2010 asettama alueellisen turvallisuusyhteistyön työryhmä arvioi syrjäytymisen olevan yksi Suomen turvallisuuden keskeisiä riskitekijöitä[15].

Pekka Tiainen ja Kari Hietala ovat esittäneet vuonna 1994 artikkelisarjassaan, että joidenkin sosiaalisesta syrjäytymisestä on etua muille. Heidän mukaansa muutaman kymmenen tuhannen henkilön poistuminen työmarkkinoilta parantaa 1990-luvun alun laman työmarkkinatasapainoa eli auttaa laman työpoliittisessa ongelmassa.[16]lähde tarkemmin?

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkäaikaistyöttömien määrä 20-kertaistui vuosina 1990-2007[17][18]. Alle 30-vuotiaita ihmisiä, jotka olivat sekä ilman toisen asteen tutkintoa että myös ilman työ- tai opiskelupaikkaa, oli vuonna 2012 kuitenkin lähes puolet vähemmän kuin 1990-luvun alussa.[19][20]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b 5. Pienituloisuuden, köyhyyden ja syrjäytymisen mittareista Tilastokeskuksen sivusto. 26.1.2011.
  2. ↑ 19280118 – Per Albin Hansson: Folkhemstalet – Svenska tal svenskatal.se. Arkistoitu 12.11.2020. Viitattu 19.1.2022. (ruotsi)
  3. ↑ Berggren, Henrik: Edessä ihana tulevaisuus – Olof Palme ja kansankoti. Otava, 2010.
  4. ↑ Helne, Tuula (1994) Erän muodin tarina – 1980-luvun suomalaisesta syrjäytymiskeskustelusta. Sivu 39. Teoksessa Matti Heikkilä & Kari Vähätalo (toim.). Huono-osaisuus ja hyvinvointivaltion muutos. Gaudeamus, sivut 32–50.
  5. ↑ Kallio, Reino, Häiriköintiä ja henkirikoksia. Eteläpohjalaisnuoret paikallisen kurinpidon kohteena sääty-yhteiskunnan aikana. Helsinki 2009, s. 167–179.
  6. ↑ Understanding and Tackling Social Exclusion. Final Report to the WHO Commission on Social Determinants of Health. Social Exclusion Knowledge Network Final Report February 2008. http://www.who.int/social_determinants/knowledge_networks/final_reports/sekn_final%20report_042008.pdf
  7. ↑ http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf s. 2–16.
  8. ↑ Professorin mukaan Suomi rikkoo vanhustenhoidossa perustuslakia, eikä hoitajamitoitus korjaa tilannetta. https://yle.fi/uutiset/3-11190389
  9. ↑ Analyysi: Koti on jo nyt monelle vanhukselle vankila – hallituksen suunnitelma uhkaa kutistaa kotihoitoa entisestään. https://yle.fi/uutiset/3-11100593
  10. ↑ Työttömyys, takuueläke ja yksinäisyys – Köyhyys koskettaa miehiä ja naisia eri tavoilla. https://www.vihreatuuma.fi/tyottomyys-takuuelake-ja-yksinaisyys-koyhyys-koskettaa-miehia-ja-naisia-eri-tavoilla/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Pinttynyt köyhyys: Huonoimmassa asemassa ovat yksinhuoltajien perheet – ”Tämä on väärin”. https://yhteishyva.fi/artikkeli/pinttynyt-koyhyys-huonoimmassa-asemassa-ovat-yksin/6jwvRslVasUsqssjeTokDs
  12. ↑ Mikko Heikkilä: Taloudellisen syrjäytymisen vaikutus poliittiseen osallistumiseen. Tampereen yliopisto, Politiikan tutkimuksen laitos. Pro gradu 18.4.2007. Sivu 59
  13. ↑ Antti Vanas. Köyhyys vaarantaa lapsen tulevaisuuden. Lapsen maailma 3.4.2017.
  14. ↑ Nuorisobarometri 2006 Nuorisoasiain neuvottelukunta s. 18 (tietoanuorista.fi)
  15. ↑ Ehdotus alueellisen sisäisen turvallisuuden yhteistyön toimintamalliksi.[vanhentunut linkki] Alueellisen sisäisen turvallisuuden yhteistyön toimintamallin valmistelutyöryhmä. Sisäasiainministeriö 2011.
  16. ↑ 1994 Työpoliittinen aikakauskirja
  17. ↑ Oiva Lönnberg: Työnvälitystilastoa on laadittu jo sata vuotta. Työministeriö
  18. ↑ Työttömien määrä kasvoi elokuussa. Yle uutiset 25.9.2012.
  19. ↑ Marko Hamilo: Ajatuksia presidentin työryhmästä Tiede.fi, 16.9.2012(Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ Pekka Myrskylä, Hukassa - Keitä ovat syrjäytyneet nuoret?, Eva-analyysi 19, 1.2.2012, sivut 2, 6, kuvio 4.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Laine, Terhi ym. (toim.): Syrjäytymistä vastaan sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki : Tammi, 2010.
  • Saari, Erkki: Työttömien syrjäytymistä ehkäisevien hyvinvointi-interventioiden kontekstuaaliset edellytykset. Rovaniemi : Lapin yliopistokustannus, 2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Syrjäytyminen&oldid=22842581”