Soinniton velaariklusiili

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Soinniton velaarinen klusiili)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Soinniton velaariklusiili on monessa kielessä esiintyvä konsonanttiäänne[1]. Suomessa se merkitään k-kirjaimella sekä vierasperäisissä sanoissa toisinaan c- tai q-kirjaimella. Äännettä merkitään kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa ⟨k⟩-merkillä. Arkipuheessa "koo" voi tarkoittaa tilanteesta riippuen joko k-kirjainta tai äännettä [k].

Äänne [k] on soinniton, koska äänihuulet eivät siinä värähtele. Se on klusiili eli plosiivi, koska ilmavirta siinä pysähtyy ja purkautuu äkisti. Se on velaarinen, koska kieli siinä koskettaa pehmeää suulakea eli kitapurjetta (lat. velum palatinum).

Joissakin kielissä, kuten englannissa, [k] ääntyy aspiroituna.

  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1
  1. a b Wiik, s. 58–99.
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.