Soinnillinen alveolaarinen klusiili

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Soinnillinen alveolaarinen klusiili on monessa kielessä yleinen konsonanttiäänne, joka kirjoitetaan latinalaisin kirjaimin tyypillisesti D-kirjaimella.[1] Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa sen merkki on [d]. Suomen äännejärjestelmässä [d] on verrattaen uusi tulokas, ja esiintyykin kotoperäisissä sanoissa vain [t]-äänteen heikkona asteena.

Soinnillista alveolaarista klusiilia määrittävät seuraavat foneettiset parametrit:

  • Fonaatio on soinnillinen, mikä tarkoittaa sitä, että äänihuulet värähtelevät äännettä muodostettaessa.
  • Ääntöpaikka on alveolaarinen, mikä tarkoittaa että kieli on äännettäessä hammasvallin tuntumassa.
  • Ääntötapa on klusiili eli umpiäänne, mikä tarkoittaa sitä, että äänettäessä muodostetaan sulkeuma, joka sitten purkautuu äkisti.
  1. Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Oppikirja) Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.