Soinniton palataalinen frikatiivi
IPA | ç |
|
Soinniton palataalinen frikatiivi eli soinniton palataalifrikatiivi on konsonanttiäänne.[1] Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa sen merkkinä on [ç].
Ääntäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soinniton palataalinen frikatiivi äännetään suun keskiosassa. Kieli nostetaan kohti kitalakea siten, että syntyy kapeikko, jonka kautta kulkeva ilmavirta aiheuttaa hankaushälyä. Kieli on suunnilleen samassa asennossa kuin äännettäessä suomen kielen j-äännettä, mutta ilmavirta kulkee pakotetummin eivätkä äänihuulet värähtele äänteen tuottamisen aikana.
Esiintyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äänne [ç] esiintyy useissa Euroopan kielissä. Norjassa äänne kirjoitetaan KJ tai toisinaan etuvokaalin edellä K. Saksassa se kirjoitetaan CH ja esiintyy vain etuvokaalin jäljessä (niin sanottu ich-äänne, saks. Ich-laut); takavokaalin edellä CH ääntyy velaarisena [x] (niin sanottu ach-äänne, saks. Ach-laut). Suomen kielessä se esiintyy H-äänteen allofonina, esimerkiksi sanassa lyhyt.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Oppikirja) Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10324-1
Artikulaatiopaikka → | Labiaali | Koronaali | Dorsaali | Laryngaali | |||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Artikulaatiotapa ↓ | Bilabiaali | Labiodentaali | Dentaali | Alveolaari | Postalveolaari | Retrofleksi | Palataali | Velaari | Uvulaari | Faryngaali | Epiglottaali | Glottaali | |||||
Nasaali | m | ɱ | n | ɳ | ɲ | ŋ | ɴ | ||||||||||
Klusiili | p b | p̪ b̪ | t d | ʈ ɖ | c ɟ | k ɡ | q ɢ | ʡ | ʔ | ||||||||
Frikatiivi | ɸ β | f v | θ ð | s z | ʃ ʒ | ʂ ʐ | ç ʝ | x ɣ | χ | ʁ | ħ | ʕ | ʜ | ʢ | h ɦ | ||
Approksimantti | β̞ | ʋ | ɹ | ɻ | j | ɰ | |||||||||||
Tremulantti | ʙ | r | ɽ͡r | ʀ | я | ||||||||||||
Yksitäryinen tremulantti | ⱱ̟ | ⱱ | ɾ | ɽ | ɢ̆ | ʡ̯ | |||||||||||
Lateraalinen frikatiivi | ɬ ɮ | ɭ˔̊ | ʎ̥˔ | ʟ̝̊ | |||||||||||||
Lateraalinen appr. | l | ɭ | ʎ | ʟ | |||||||||||||
Lateraalinen nap.äänne | ɺ | ɺ̠ | ʎ̯ |