Sirkus Suomessa

Suomen sirkuksen historian voidaan katsoa alkaneen 1700-luvulla. Sirkus tunnustettiin Suomessa taidemuodoksi 2000-luvun käänteessä ja nykyisin valtio tukee sirkustaidetta Taiteen edistämiskeskuksen kautta. Sirkusta voi myös harrastaa ympäri Suomea.

Suomalaisen sirkuksen historia

Grand Cirkus du Nordin sirkusteltta Arkadian huvila-alueella Itäisen Viertotien varrella Pikkuparlamentin tontilla vuonna 1908. Taustalla näkyy Kansallismuseon rakennustyömaa.

Teatteriseurueet alkoivat saapua Suomeen Pietarin perustamisen jälkeen, vuodesta 1737 lähtien. Läpikulkumatkallansa Pietariin sirkukset esiintyivät säännöllisesti Turussa, Helsingissä ja Viipurissa, toisinaan myös matkan varrella olleissa sijaitsevissa pienemmissä kaupungeissa kuten Porvoossa, Loviisassa ja Haminassa. Esitykset olivat vaihtelevia ja monipuolisia, laadullisesti suoraan verrannollisia suurkaupunkien ohjelmiin.

Suomi hyötyi paljon 1800-luvun kulttuurivaikutteista, jotka Pietarin kautta ja välityksellä rantautuivat Suomeen nopeasti ja tehokkaasti. Suomen itsenäistymisen myötä reitti kuitenkin katkesi ja Suomen asema muuttui sirkustaiteen osalta hankalaksi ja syrjäiseksi. Kieltolaki tuli voimaan vuonna 1919 ja tuhosi ravintoloiden kannattavuuden, eikä esiintyjiä voitu enää kiinnittää niihin esiintymään. Sirkus näivettyi aina vuoteen 1981 asti voimassa olleen huviveron kourissa, eikä korkeasuhdanne koskaan palautunut ennalleen. Huviveron vuoksi alan veteraanit eivät suositelleet jälkipolvilleen sirkustaiteilijaksi ryhtymistä, ja välistä menetettiin kaksi taiteilijasukupolvea.

Yleisön suhtautuminen sirkukseen on ollut jopa karttelevaa. Maaseudun asukkaiden silmissä monet eksoottiset artistit ovat voineet tuntua jopa pelottavilta. Yleisö saattoi suhtautua koomisesti [selvennä?] sirkukseen, kuten viranomaisetkin. Vasta 1970-luvulla käynnistyi sirkuksen uusi tuleminen, jolloin perustettiin muun muassa nuorisosirkuksia.

Tivolisirkukset

Oleellinen osa suomalaista sirkushistoriaa ovat 1900-luvun alussa toimineet kiertävät tivolit ja niiden ohjelmatarjonta. Tivolien viihdetarjonta painottui ajolaitteisiin ja pelitelttoihin, mutta myös esitettävään ohjelmaan. Vuonna 1936 Suomea kiersi jopa 16 tivoliyksikköä. Jokaisessa tivolissa oli mukana pieni sirkus. Sirkusteltan lisäksi tivoleissa oli erillisiä telttoja, joissa saattoi olla taikuriesityksiä, surmanajoa ja "kansatieteellisiä esityksiä" eli muiden kulttuurien esittelyä.

Nykysirkus

Nykysirkuksen taidemuoto alkoi kehittyä Suomessa 1990-luvulla. Sirkusammattilaisten ja sirkusryhmien määrä on kasvanut 2000-luvulla. Sirkuksen tiedotuskeskuksen koostamassa vuoden 2019 sirkustilastossa on mukana esitystoimintaa yli 40 sirkusryhmältä tai työryhmältä, Cirko - Uuden sirkuksen keskukselta ja Sirkus Finlandialta. Suomalaiset sirkustaiteilijat ja -ryhmät työskentelevät hyvin kansainvälisessä toimintaympäristössä ja suomalainen sirkustaide nauttii kansainvälistä arvonantoa.

Sirkusalaa voi opiskella Suomessa kahdessa ammatillisessa koulutuksessa: Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa sekä Koulutuskeskus Salpauksessa.

Sirkukset ja sirkusryhmät

Sirkus Finlandia

Sirkus Finlandian lipunmyynti Jyväskylässä.

Sirkus Finlandia on Jernströmin perheen vuonna 1976 perustama perheyritys ja kiertävä sirkus. Sirkus Finlandia tekee vuosittain laajan kiertueen huhti-lokakuussa eri puolille Suomea. Esiintyjinä on sekä kansainvälisiä että kotimaisia sirkustaiteilijoita. Sirkus Finlandia on Suomen kansallissirkus.^lähde?

Muut perinteiset sirkukset

Suomessa ovat kiertäneet 2000-luvulla telttoineen myös Sirkus Caliba, Sirkus Florentino, Sirkus Tähti ja Sirkus Valentino.

Suomalaisesta sirkusta edusti ja kehitti myös tivolisuku Sariola.

Nuorisosirkukset ja sirkusharrastus

Vanhin suomalainen nuorisosirkus on vuonna 1976 perustettu Haminan Teinisirkus. Osa sirkuskouluista tarjoaa taiteen perusopetusta. Valtionosuutta sirkuksen taiteen perusopetukseen saavat Sorin Sirkus Tampereella, Circus Helsinki, Taidekoulu Estradi Lappeenrannassa, Espoon sirkus- ja teatterikoulu, Sirkus Taika-Aika Rovaniemellä ja Pukinmäen Taidekoulut Helsingissä. Muita nuorisosirkuksia ovat muun muassa Linnanmäen Sirkuskoulu Helsingissä, Kuopion Sirkus, Hakasirkus Hyvinkäällä ja Oulun Tähtisirkus.

Nuorisosirkusten lisäksi sirkusopetusta annetaan joissakin tanssikouluissa, voimisteluseuroissa ja kansanopistoissa.

Suomalaisten nuorisosirkusten kattojärjestönä toimii Suomen Nuorisosirkusliitto, joka on perustettu vuonna 1991. Liitto järjestää tapahtumia sirkusharrastajille ja koulutusta sirkusohjaajille.

Sirkuseläimet

Suomen sirkuksissa on esiintynyt 1800- ja 1900-luvuilla ihmisten lisäksi monia eksoottisia eläimiä, kuten apinoita, leijonia, tiikereitä, karhuja ja norsuja. Sirkusnorsujen kieltämisen myötä vuonna 1986 Sirkus Finlandian Vanni-niminen norsu ja Suomen Tivolin Pepita-norsu siirrettiin asumaan eläinpuistoon.

Vuonna 1996 maa- ja metsätalousministeriö määräsi, että sirkusnäytöksissä ei saa käyttää apinoita, petoeläimiä, luonnonvaraisia märehtijöitä, kavioeläimiä, pussieläimiä, hylje-eläimiä, norsuja, sarvikuonoja, virtahepoja, petolintuja, strutsilintuja eikä krokotiilieläimiä.

Sirkusesityksissä saa yhä käyttää viranomaisilta erikseen haetulla luvalla kesyhevosia ja -aaseja, koiria, kotikissoja sekä hieman erikoisemmin myös merileijonia. Viimeisin merileijonia sisältänyt sirkusesitys on ollut Suomessa vuonna 2015, kun merileijonat nimeltä Lappy ja Lola esiintyivät Sirkus Finlandiassa.

Vuonna 2023 voimaan tulleen eläinten hyvinvointilain (693/2023) mukaan Suomen sirkuksissa saa esiintyä nykyään seuraavia eläinlajeja: koira, kissa, vuohi, sika, hevonen, aasi sekä hevosen ja aasin risteymät (muuli, muuliaasi), kesyrotta, kesyhiiri, kesymarsu, kesykani, kultahamsteri, gerbiili, kesykana, kalkkuna, kesyhanhi, kesyankka, kesykyyhky, naurukyyhky, papukaijat (Psittacidae) sekä selkärangattomat eläimet.

Sirkuksen tutkijat

Suomalainen sirkustutkimuksen kivijalka on ollut professori Sven Hirn. Hänen menestyksensä perustuu hyvään yhteistyöhön pohjoismaisiin saman ikäpolven tutkijoihin, tanskalaiseen Anders Enevigiin ja ruotsalaiseen Per-Arne Wahlbergiin. Hirnin ammatti Helsingin kaupunginkirjaston johtajana auttoi yhteyden rakentamista muiden pohjoismaiden arkistoihin sekä Latvian Riikaan ja Venäjän Pietariin. Hirn on sivunnut sirkusalaa monessa kirjassa. Paitsi sirkuksesta, hän on kirjoittanut kulttuurihistoriallisia teoksia myös operetista, teatterista, elokuvasta, populaarimusiikista ja valokuvauksesta.^lähde?

Hirnin jälkeen hänen aineistojaan on hyödyntänyt Heikki Nevala. Sirkusalan tutkimusta omalta osaltaan ovat tehneet henkilöt, jotka ovat keränneet talteen sirkus-, varietee- ja taika-alan suullista ja kirjallista perinnettä ja alan esineistöä. Näistä mainittakoon etunenässä Solmu Mäkelä, Björn Gammals, Markku Aulanko, Timo Kulmakko ja sirkusblogia kirjoittava Kari Nieminen. Nykysirkusta on tutkineet ja siitä kirjoittaneet Tomi Purovaara ja Emma Vainio.^lähde?

Sirkuksen tiedotuskeskus tuottaa vuosittain tilastotietoa ja tunnuslukuja sirkusalasta Suomessa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sirkus Suomessa Wikimedia Commonsissa

• Sirkuksen tiedotuskeskus.
• Suomen Nuorisosirkusliitto.
• Suomalaisen sirkuksen tietokanta Sirkka.
• Sirkustaiteilijoiden elämäkertoja Kansallisbibliografiassa (Arkistoitu – Internet Archive).
• Sirkusaiheinen muistitietokeruu.