Kavioeläimet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kavioeläimet
Hevosen kavio
Hevosen kavio
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Synnyttävät nisäkkäät Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Kavioeläimet
Perissodactyla
Owen, 1848[1]
Heimot [2]
Katso myös

  Kavioeläimet Wikispeciesissä
  Kavioeläimet Commonsissa

Kavioeläimet (Perissodactyla) on nisäkkäiden luokkaan kuuluva eläinlahko. Ne ovat suurehkoja eläimiä, joilla on sorkkaeläimiin verrattuna yksinkertainen maha ja suurikokoinen, kavioksi kutsuttu keskimmäinen varvas, jolle ruumiin paino keskittyy. Hevoseläinten (Equidae) heimon kavioeläimillä on yksi varvas, ja ne ovat pitkäjalkaisia nopeita juoksijoita. Muita nykyisin eläviä kavioeläimiä ovat hitaammat ja vankkarakenteisemmat tapiirit (Tapiridae) ja sarvikuonot (Rhinocerotidae).

Kavioeläimiin kuului 12 heimoa, joista kolme on selvinnyt nykyaikaan asti. Sukupuuttoon kuolleiden kavioeläinten joukossa on muun muassa Paraceratherium, joka painoi jopa 12 tonnia.

Sorkkaeläimet monimutkaisempine mahoineen alkoivat vallata alaa kavioeläimiltä, kun heinäkasvit lisääntyivät.

Kavioeläimiin on kuulunut myös useita nykyään sukupuuttoon kuolleita heimoja. Eräät lajit liikkuivat muurahaiskarhujen, simpanssien ja gorillojen tapaan rystystensä varassa.

Kladogrammi joka osoittaa kavioeläinten sukulaissuhteet.[3]

 Perissodactyla 
  1. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Perissodactyla (TSN 180687) itis.gov. Viitattu 30.11.2011. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Perissodactyla Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 30.11.2011. (englanniksi)
  3. Luke T. Holbrook und Joshua Lapergola: A new genus of Perissodactyl (Mammalia) from the Bridgerian of Wyoming, with comments on basal Perissodactyl phylogeny. Journal of Vertebrate Paleontology 31 (4), 2011, S. 895–901