Juho Tapani
Juho Tapani (9. toukokuuta 1873 Laitila[1] – 20. maaliskuuta 1935 Turku[2]) oli suomalainen tehtailija, maanviljelijä ja rakennusalan keksijä. Tapani omisti Turun Rautabetonivalimon ja Mjösundin Keramia Oy:n tiilitehtaan.[3][4]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapani aloitti liiketoimintansa metsäkaupoilla vuonna 1895. Hän oli Piikkiön ja Paimion sahojen osakkaana vuosina 1903–1911 ja perusti sen jälkeen Turun Rautabetonivalimon vuonna 1911. Vuonna 1925 hän rakennutti lisäksi kattotiilitehtaan Kemiön Mjösundiin. Hän kuului Turun Suomalaisen Säästöpankin isännistöön vuodesta 1928 sekä eräiden muiden turkulaisten yhtiöiden johtokuntiin. Tapani oli Nyynäisten kartanon hoitajana Lemussa vuosina 1905–1923 ja omisti Yli-Lemun kartanon vuodesta 1926.[1]
Tapani oli Turun kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1923–1925, Turun työnantajayhdistyksen johtokunnan jäsen vuodesta 1917 sekä Turun yliopistoseuran hoitokunnan perustajajäsen.[1]
Keksinnöt ja tuotteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1912 Tapani sai patentin Tapani-laatan nimellä tunnetulla raudoitetulle betonilaatalle joka oli varhainen betonielementtien edeltäjä. Tapanilaattoja oli eri kokoisia, yleisin koko oli 100 x 25 x 25 senttimetriä jolloin yksi laatta painoi 45–50 kiloa. Tapani-laatta koostui kahdesta erillisestä ohuesta betonilevystä joita yhdistivät kapeat betonikielekkeet. Laattoja käytettiin rakennuksien ulko- ja väliseinien sekä lattioiden muurauksessa. Muurausvaiheessa levyjä yhdistäneet kielekkeet lyötiin rikki jolloin laatan ulko- ja sisäpinta eivät olleet kylmäsillalla kosketuksissa toisiinsa. Laatan onkalo täytettiin sitten koksikuonalla tai hienolla hiekalla. Laattoja käytettiin 1910- ja 1920-luvuilla rakentamisessa varsinkin Turun seudulla ja Helsingissä. [5][6]
Tunnetuin rakennus jossa Tapani-laattoja käytettiin oli Alvar Aallon suunnittelema vuonna 1929 Turkuun Läntinen Pitkäkatu 20:een valmistunut ns. standardivuokratalo. Muita turkulaisia asuintaloja joissa Tapani-laattoja käytettiin olivat Horttokuja 1 (Villa Hortus, nykyinen Turun yliopiston vierastalo), Maariankatu 12, Aurakatu 22, Puutarhakatu 7, Arseninkatu (nyk. Sirkkalankatu) 8, Läntinen Pitkäkatu 13 (entinen Jousi Oy:n tehdasrakennus, nykyinen Partiomuseo), sekä Museomäki 1. Tapanilaattoja käytettiin vuonna 1916 Hauhon Alvettulaan valmistuneessa Alvettulan sillassa sekä Turussa Kuralan Kylämäen vesisäiliössä. Tapani-laattoja käytettiin myös pienemmissä rakennuskohteissa kuten rakennusten perustuksissa sekä maatalous- ja ulkorakennuksissa. Laatat eivät kuitenkaan tulleet yleisempään käyttöön rakennusalan kehittymättömyyden vuoksi ja niiden valmistus loppui Turun Rautabetonivalimon lopetettua toimintansa 1930-luvun puolivälissä. Tapani keskittyi sitten hoitamaan omistamansa Mjösundin Keramia Oy:n tiilitehdasta ja hän keksi ja patentoi tällöin muun muassa S-mallisen kattotiilen.[4][3][7][5][6] Lisäksi Tapanin omistamassa Yli-Lemun kartanossa valmistettiin 1920–1930-luvuilla Tapani-merkkistä juustoa.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Päivästä päivään (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 9.5.1933, s. 6, HS Aikakone. Viitattu 7.9.2018.
- ↑ Kuolinilmoitus. Uusi Aura, 22.3.1935, s. 2.
- ↑ a b Asunto-Osakeyhtiö Aurakatu 22 : Talomme historiaa
- ↑ a b Asunto-Osakeyhtiö Museomäki : Historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Terhi Kivistön aliokirjoitus: Turussa rakennettiin kivitaloja tapanilaatoista, Turun Sanomat 15.9.2004 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Terhi Kivistö : Tapani-laatat jo taakse jäänyttä elämää, Turun Sanomat 29.9.2004 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Standardivuokratalo, Docomomo Suomi Finland ry:n sivusto
- ↑ Arkistonmuodostaja: Yli-Lemu (kartano, Kaarina) (Arkistoitu – Internet Archive) Kansallisarkisto. Viitattu 7.9.2018.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jari Kankaanpää : Tapanilaatta ja rakentamisen kulttuuri – Turkulainen keksintö asuntorakentamisen käytännössä 1920-luvulla. Suomen historian pro gradu-tutkielma, Turun yliopisto, Historian laitos 1997