Štš-311
| Štš-311 | |
|---|---|
 Štš-311 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Itämeren telakka, Leningrad |
| Kölinlasku | 6. marraskuuta 1933 |
| Laskettu vesille | 10. huhtikuuta 1935 |
| Palveluskäyttöön | 17. syyskuuta 1936 |
| Poistui palveluskäytöstä | upposi 12. lokakuuta 1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
577 t (pinnalla) 704 t (sukellus) |
| Pituus | 58,5 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 6,2 m |
| Syväys | 4,2 m |
| Koneteho |
2 × Kolomna-dieselmoottoria 1 370 bhp (pinnalla) 2 × sähkömoottoria 800 shp |
| Nopeus |
12,9 solmua (pinnalla) 7 solmua (sukellus) |
| Toimintamatka |
2 200 merimailia@12,9 solmua (pinnalla) 4 500 merimailia@8,5 solmua (pinnalla) 7 merimailia@2 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 37 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × torpedoputkea 2 × 45 mm K-21 -tykkiä |
Štš-311 Kumža (ven. Щ-311 «Кумжа») oli Neuvostoliiton laivaston Štšuka-luokan sukellusvene. Se oli talvisodassa laivastonsa menestyksekkäin sukellusvene. Sen kohtaloksi tuli jatkosodassa Saksan laivaston alusten laskema torjuntamiinakenttä ja Suomen ilmavoimat. Aluksen kapteenina oli tuolloin Anisim Pudjakov. [1]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Štšuka-luokka
Alus tilattiin Leningradista Itämeren telakalta, missä köli laskettiin 6. marraskuuta 1933. Alus laskettiin vesille 10. huhtikuuta 1935 ja otettiin palvelukseen 17. syyskuuta 1936.[2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lokakuussa 1939 alus oli sijoitettuna Tallinnaan 1. sukellusveneprikaatin 21. divisioonaan, jonka muut alukset olivat Štš-309 ja Štš-310.[3]
Talvisodassa Štš-311 upotti tykkitulella kaksi alusta. Aluksista ensimmäinen oli 29. joulukuuta 1939 upotettu suomalainen SS Wilpas (775 t) ja toinen oli 5. tammikuuta 1940 upotettu ruotsalainen SS Fenris (484 t). Näiden alusten upotuksista veneen päällikölle Fjodor Vershininille annettiin Kultaisen Tähden Mitali ja hänet nimitettiin Neuvostoliiton sankariksi. Vene sai Punalipun kunniamerkin 7. helmikuuta 1940.
Turun sanomien mukaan lokakuussa 1942 alus oli matkalla partiointialueelleen Gotlannin ja Öölannin välillä, kun 14. lokakuuta 1942 Kallbådan kuunteluasema havaitsi vedenalaisia räjähdyksiä. Lentolaivue 6:sta lähti luutnantti Erkki Palosuo Tupolev SB-2 -pommikoneella (tunnus SB-10) tätä selvittämään. Paikalla konekiväärimies Kalle Ahvensalmi havaitsi miinakentässä saamiaan vaurioita korjaamaan nousseen sukellusveneen, joka katosi pinnan alle. Sen perään pudotettiin kaksi syvyyspommia.[1]
Gardiner antaa upotuksesta toisenlaisen version. Hänen mukaansa Suomen laivaston vartiomoottoriveneet VMV 13 ja VMV 15 upottivat Štš-311:n 12. lokakuuta 1942 lähellä Tiiskeriä.[4] Suomalainen sukeltajaryhmä Divers of the Dark löysi hylyn Porkkalan edustalta Suomenlahdella elokuussa 2013.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X (englanniksi)
- Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1 (englanniksi)
- Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Turun Sanomat 1.9.2013 s. 8
- ↑ Polmar & Noot 1991 s. 254
- ↑ Polmar & Noot 1991 s. 97
- ↑ Gardiner, Robert s. 334
- ↑ http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288594745297.html (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Štš-311 Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Leninets-luokka – Seuraaja: P-luokka (sukellusvene, Neuvostoliitto) |