Štš-317
Štš-317 | |
---|---|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Martin telakka, Leningrad |
Kölinlasku | 23. heinäkuuta 1934 |
Laskettu vesille | 24. syyskuuta 1935 |
Palveluskäyttöön | 29. syyskuuta 1936 |
Poistui palveluskäytöstä | upotettu 14. heinäkuuta 1942 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma |
587 t (pinnalla) 704,8 t (sukellus) |
Pituus | 58,75 m (kokonaispituus) |
Leveys | 6,2 m |
Syväys | 4,0 m |
Koneteho |
2 × dieselmoottoria 1 600 bhp 2 × sähkömoottoria 800 shp |
Nopeus |
13,6 solmua (pinnalla) 8 solmua (sukellus) |
Toimintamatka |
1 200 merimailia@13,6 solmua (pinnalla) 3 650 merimailia@7,3 solmua (pinnalla) 8 merimailia@2,5 solmua (sukellus) |
Miehistöä | 38 |
Aseistus | |
Aseistus |
6 × torpedoputkea 2 × 45 mm K-21 -tykkiä |
Štš-317 (ven. Щ-317) oli Neuvostoliiton laivaston Štšuka-luokan sukellusvene.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Štšuka-luokka
Alus tilattiin Leningradista Martin telakalta, missä köli laskettiin 23. heinäkuuta 1934. Alus laskettiin vesille 24. syyskuuta 1935 ja otettiin palvelukseen 29. syyskuuta 1936.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon alus kuului N. E. Ejhbaumin komentamassa erillisessä koulutusdivisioonassa[2] Tallinnassa päällikkönään komentajakapteeni A. G. Andronov. Alus lähti 3. heinäkuuta 1941 Tallinnasta Leningradiin, jonne se saapui seuraavana päivänä. Alus jatkoi 27. elokuuta matkaansa Kronstadtiin, mistä se lähti seuraavana päivänä ensimmäiselle sotaretkelleen Tytärsaaren ja Pien-Tytärsaaren väliselle alueelle. Aluksen tehtävänä oli vartioida, ettei Saksan laivasto pystyisi yllättämään satamassa olevaa Neuvostoliiton laivastoa. Hyökkäysuhan mentyä ohi alus palasi 16. lokakuuta Kronstadtiin.[3]
Alus lähti 2. marraskuuta Kronstadtista ja saapui seuraavana päivänä Suursaaren edustalle, missä se laskeutui pohjaan odottamaan saattajakseen Hankoon matkaavaa saattuetta. Saattueen saapuessa muutamaa tuntia myöhemmin sukellusvene nousi pintaan, jolloin vartiovene hyökkäsi aluksen kimppuun ampuen tykillään ja heittäen syvyyspommeja. Sukellusvene pakeni, mutta ajoi karille. Alus lähti 5. marraskuuta paluumatkalle ja saapui seuraavana päivänä Kronstadtiin, mistä se siirrettiin 7. marraskuuta Leningradiin telakalle.<ref name="Valkonen58">
Alus upotettiin 14. heinäkuuta 1942.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1 (englanniksi)
- Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X (englanniksi)
- Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edeltäjä: Leninets-luokka – Seuraaja: P-luokka (sukellusvene, Neuvostoliitto) |