Štš-308
| Štš-308 | |
|---|---|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Ordžonikidzen telakka, Leningrad |
| Kölinlasku | marraskuu 1932 |
| Laskettu vesille | joulukuu 1933 |
| Palveluskäyttöön | 14. marraskuuta 1935 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 31. elokuuta 1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
577 t (pinnalla) 704 t (sukellus) |
| Pituus | 58,5 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 6,2 m |
| Syväys | 4,2 m |
| Koneteho |
2 × Kolomna-dieselmoottoria 1 370 bhp (pinnalla) 2 × sähkömoottoria 800 shp |
| Nopeus |
12,9 solmua (pinnalla) 7 solmua (sukellus) |
| Toimintamatka |
2 200 merimailia@12,9 solmua (pinnalla) 4 500 merimailia@8,5 solmua (pinnalla) 7 merimailia@2 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 37 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × torpedoputkea 2 × 45 mm K-21 -tykkiä |
Štš-308 (ven. Щ-308) oli Neuvostoliiton laivaston Štšuka-luokan sukellusvene.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Štšuka-luokka
Alus tilattiin Leningradista Ordžonikidzen telakalta, missä köli laskettiin marraskuussa 1932. Alus laskettiin vesille joulukuussa 1933 ja otettiin palvelukseen 14. marraskuuta 1935.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksan aloittaessa hyökkäyksensä Neuvostoliittoon sukellusvene oli Oranienbaumissa erillisessä koulutusdivisioonassa, jonka komentajana oli N. E. Ejhbaum.[2] Aluksen päällikkö A. F. Markelov siirsi 19.-21. heinäkuuta 1941 veneensä Tallinnan kautta Triigiin, mistä alus lähti 21. heinäkuuta ensimmäiselle sotaretkelleen. Lähdön jälkeisenä päivänä alus joutui Gotlannin itäpuolella tuloksettoman hyökkäyksen kohteeksi ja saapui 23. heinäkuuta toiminta-alueelleen Norrköpingistä Itämereen johtavan Bråvikenin suuhun. Aluksen tähystäjä havaitsi aluksia, mutta päällikkö ei hyökännyt eri syihin vedoten. Aluksen päällikkö sai määräyksen 5. elokuuta hyökätä Ruotsin mantereen ja Öölannin välisen Kalmarsundin pohjoispäässä liikkuvaa rahtialusta vastaan. Sukellusvene siirtyi käskyn mukaiseen paikkaan, missä tähystäjä havaitsi saattueen vielä samana päivänä. Sukellusvene ei hyökännyt tultuaan havaituksi, minkä seurauksena Ruotsin merivoimien hävittäjä hyökkäsi syvyyspommein. Aluksen päällikkö sai 7. elokuuta käskyn palata tukikohtaan. Alus saapui 8. elokuuta Tallinnaan, missä aluksen päällikkö ja komissaari joutuivat sotaretkellä esiintyneen toimettomuuden vuoksi sotaoikeuteen.[3]
Alus osallistui 28.-29. elokuuta Tallinnan evakuointiin ja saapui 30. elokuuta Kronstadtiin, mistä se siirrettiin samana päivänä Leningradiin. Alus palasi 16. syyskuuta Kronstadtiin, mistä se palasi Leningradiin 27. syyskuuta. Siirron aikana alus ajoi Merikanavassa matalikolle, jolloin päällikkö miehistöineen siirtyi maihin ja alus hinattiin perille. Päällikkö ja komissaari joutuivat sotaoikeuteen aluksen hylkäämisestä ja tuomittiin kuolemaan, mitä ei kuitenkaan pantu täytäntöön.[3]
Alus upotettiin 31. elokuuta 1942.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X (englanniksi)
- Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1 (englanniksi)
- Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: Leninets-luokka – Seuraaja: P-luokka (sukellusvene, Neuvostoliitto) |