Štš-320
| Štš-320 | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Martin telakka, Leningrad |
| Kölinlasku | 31. joulukuuta 1934 |
| Laskettu vesille | 12. helmikuuta 1936 |
| Palveluskäyttöön | 29. marraskuuta 1936 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 27. lokakuuta 1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
587 t (pinnalla) 704,8 t (sukellus) |
| Pituus | 58,75 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 6,2 m |
| Syväys | 4,0 m |
| Koneteho |
2 × dieselmoottoria 1 600 bhp 2 × sähkömoottoria 800 shp |
| Nopeus |
13,6 solmua (pinnalla) 8 solmua (sukellus) |
| Toimintamatka |
1 200 merimailia@13,6 solmua (pinnalla) 3 650 merimailia@7,3 solmua (pinnalla) 8 merimailia@2,5 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 38 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 × torpedoputkea 2 × 45 mm K-21 -tykkiä |
Štš-320 (ven. Щ-320) oli Neuvostoliiton laivaston Štšuka-luokan sukellusvene.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Štšuka-luokka
Alus tilattiin Leningradista Martin telakalta, missä köli laskettiin 31. joulukuuta 1934. Alus laskettiin vesille 12. helmikuuta 1936 ja otettiin palvelukseen 29. marraskuuta.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon alus oli N. E. Ejhbaumin komentamassa erillisessä koulutusdivisioonassa[2] Tallinnassa päällikkönään komentajakapteeni I. M. Visnevskij, mutta se oli huollettavana telakalla. Alus lähti 3. heinäkuuta 1941 Leningradiin, jonne se saapui seuraavana päivänä. Se siirrettiin 3.-4. elokuuta edelleen Ust-Lugaan, mistä alus palasi 18. elokuuta Kronstadtiin.[3]
Alus lähti 20. syyskuuta Kronstadtista ensimmäiselle sotaretkelleen Danziginlahden pohjoisosaan, jonne se saapui 25. syyskuuta. Alus laukaisi seuraavana päivänä kaksi torpedoa maalinaan kaksi rahtilaivaa. Torpedon kuultiin räjähtävän kohteessa. Alukseen tuli sähkövika, joka lukitsi syvyysperäsimen. Alus painui pohjaan, jolloin akut alkoivat vuotaa ja hyrräkompassi sekosi. Vika saatiin kuitenkin korjattua.[3]
Alus laukaisi 1. lokakuuta tuloksetta torpedon yksin kulkeneeseen rahtialukseen. Alus lähti seuraavana päivän tarkkaa paikanmääritystä varten Hoburgin majakalle lähelle, jonne se saapui 3. lokakuuta. Paikanmäärityksen jälkeen alus palasi toiminta-alueelleen, missä tähystäjä havaitsi 5.-8. lokakuuta akselivaltojen aluksia. Alus ei kuitenkaan erinäisten syiden vuoksi hyökännyt. Alus lähti paluumatkalle 22. lokakuuta ja saapui Kronstadtiin 25. lokakuuta. Alus siirrettiin 25.-26. lokakuuta edelleen Leningradiin, missä se siirrettiin telakalle huollettavaksi.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Polmar, Norman & Noot, Jurrien: Submarines of the Russian and Soviet navies, 1718-1990. Annapolis: Naval Institute Press, 1991. ISBN 0-87021-570-1 (englanniksi)
- Bagnasco, Erminio: Submarines of World War Two. Lontoo, Englanti: Arms and Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-331-X (englanniksi)
- Valkonen, Antti: Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945. Koala, 2020. ISBN 978-952-229-209-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Edeltäjä: Leninets-luokka – Seuraaja: P-luokka (sukellusvene, Neuvostoliitto) |