Sertanejo (koira)
| Sertanejo | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Brasilia |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Rodun syntyaika | kauan ennen siirtomaa-aikoja |
| Alkuperäinen käyttö | karjan paimennus, pampaketun jäljestys, maatilan vartiointi, kanojen ja viljelysten suojelu muilta eläimiltä |
| Nykyinen käyttö | paimen-, metsästys-, jälki-, vahti- ja suojelukoira |
| Muita nimityksiä | Cão Sertanejo, Boca Preta |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 10–22 kg |
| Säkäkorkeus | 45–59 cm |
| Väritys | kerma, punainen, brindle, sininen, valkoinen, fawn, ruskea, black & tan, musta ja mustavalkoinen |
Sertanejo (Cão sertanejo) on brasilialainen koirarotu, jonka nimi juontuu sanasta sertão, "takamaa". Se viittaa Koillisen alueen keskiosaan, joka kattaa Cearán osavaltion sekä valtaosan Bahian, Paraíban, Pernambucon, Piauín ja Rio Grande do Norten osavaltioista. Sociedade Brasileira de Cinofilia on tunnustanut sen roduksi[1], mutta sillä ei toistaiseksi ole Brasilian virallisen kennelliiton eikä merkittävämpien ulkomaalaisten tai kansainvälisten kennelliittojen virallista hyväksyntää.
Ulkomuoto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sertanejo muistuttaa selvästi podencoa ja vinttikoiraa, mikä viittaa siihen että se mahdollisesti polveutuisi näistä. Se on keskikokoinen, maatiaismainen ja rakenteeltaan suorakaiteen muotoinen. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja tavallisesti pähkinänruskeat, mutta myös vihreään vivahtava sävy sallitaan. Korvat ovat kärjistään terävät; yleensä asennoltaan pystyt, mutta voivat olla myös puolipystyt ruusukorvat. Häntä on kepinmuotoinen ja karvapeite lyhyt ja sileä. Rodulla on neljä suositeltavaa väriä: kerma, punainen, brindle (ruskea- tai mustavoittoinen) ja sininen.[1] Muihin vaihtoehtoihin lukeutuvat valkoinen, fawn, ruskea, black & tan, musta ja mustavalkoinen. Yksi rodun ominaispiirteistä on sillä yleisesti esiintyvä musta maski, joka ulottuu kuononkärjestä silmien tasolle. Tästä johtuu toinen nimitys boca preta, joka tarkoittaa sananmukaisesti "mustasuu".[2][3] Kuono voi kuitenkin olla myös muun värinen. Keskimääräinen säkäkorkeus on 45–59 cm ja paino 10-22 kg.[1]
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on monipuolinen karja-, metsästys- ja vahtikoira, jota on käytetty vuosisatojen ajan takamailla erilaisiin tehtäviin: ohjaamaan karjaa tiheiden metsiköiden ja piikkisten savannien läpi, jäljestämään kettua ja pampakettua, vartioimaan taloa ja maatilaa, puolustamaan kanoja petoeläinten kuten ketun, pesukarhun ja haisunäädän hyökkäyksiltä ja suojelemaan viljelyksiä pienviljelijöiden sikalaumoilta. Sillä on erinomainen hajuaisti. Yleensä eri koiria käytetään eri tehtäviin niiden yksilöllisten taipumusten mukaan, ja maanviljelijät luokittelevat ne sen mukaan mitkä niistä ovat hyviä karjakoiria, mitkä metsästyskoira ja mitkä kettukoiria.[3][4] Rotu on luonteeltaan omistajiaan kohtaan tottelevainen ja kuuliainen, mutta toisinaan vieraita ihmisiä kohtaan varautunut. Sen metsästyskäyttö sekä yksittäin että ajueina työskentelevänä koirana edellyttää siltä rauhallista suhtautumista muita lajitovereita kohtaan.[1]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sertanejo on kotoisin Koillisen alueen takamailta, jossa se on osa alueen historiallista ja kulttuurillista perintöä ja kansanmuistoja.[2] Sen juurien uskotaan olevan Brasilian alkuperäiskoirissa, joita paikalliset intiaaniheimot kasvattivat.[3] Kirjan História da Missão dos Padres Capuchinhos na Ilha do Maranhão e Terras Circunvizinhas (1614) mukaan Kaakkois-Brasilian alkuperäisasukkailla oli kesykoiria, joita he kutsuivat nimellä januare. Ranskalainen fransiskaanimunkki Claude d'Abbeville kuvaili niitä "ranskalaisen vinttikoiran" eli ranskanpodencon näköisiksi, mutta pienikokoisemmiksi. Hänen mukaansa ne olivat niin innokkaita metsästämään, erityisesti aguteja, että sellaisen nähdessään ne eivät kyenneet lopettamaan haukkumista kunnes saalis oli saatu kiinni.[5]
Älykkyytensä ja voimakkaan seurallisuutensa vuoksi rodusta tuli tärkeä avunantaja takamaan maaseudulle ominaisissa työtehtävissä, ja se on kulkenut ihmisten mukana koko tämän kuivan alueen sivilisaation kehityksen ajan kuuluen olennaisena osana heidän sosiaaliseen elämäänsä, harrastuksiinsa ja jopa armeijaan. Erityisen tärkeä rooli sillä on ollut maaseudun metsästäjien, naudankasvattajien ja pienviljelijöiden elämässä.[3]
Nykyisin Brasilian Maataloustutkimuslaitos EMBRAPA ja erityisesti sen keskipohjoinen alajaosto tekee töitä sertanejon jalostamisen ja pelastamisen eteen mm. tutkimalla sen morfometrisiä ominaisuuksia,[2] järjestämällä karjanpaimennuskilpailuja ja pitämällä luentoja tiedottaakseen takamaan ihmisille tämän eläimen tärkeydestä ja rohkaistakseen heidät osallistumaan sen suojeluun.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Padrão de Raça: Cão Sertanejo (Arkistoitu – Internet Archive). Sociedade Brasileira de Cinofilia.
- ↑ a b c Leite, Tiago Célio de Sousa. "Caracterização morfométricas de cães da raça Sertaneja no Município de São João do Piauí". Pubvet 5 (5). Publicações em Medicina Veterinária e Zootecnia: Londrina, 2011. (pdf) Haettu 11.11.2012
- ↑ a b c d Jacob, Marcos. Raça Boca Preta: o Cachorro Sertanejo. Portal do Sertão, 26.5.2011.[vanhentunut linkki] Haettu 11.11.2012
- ↑ Barroso, Gustavo. "Guardados da Memória: O Cachorro". Revista Brasileira (58): 177-187. Academia Brasileira de Letras: Rio de Janeiro, 2009. ISSN 0103-7072. (pdf) Haettu 11.11.2012
- ↑ d'Abbeville, Claude. História da Missão dos Padres Capuchinhos na Ilha do Maranhão e Terras Circunvizinhas. Editora Villa Rica: Belo Horizonte, 1614. ISBN 853190305X
- ↑ Eventos: I Campeonato de Cães da Raça Boca-Preta e a Festa do Vaqueiro. EMBRAPA Meio-Norte, 9.6.2011.[vanhentunut linkki] Haettu 11.11.2012
