Pampakoira

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pampakoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Brasilia
Määrä Suomessa ei yhtään
Rodun syntyaika 1900-luvun alku
Alkuperäinen käyttö hirven ja jäniksen metsästys
Nykyinen käyttö metsästyskoira
Muita nimityksiä Veadeiro Pampeano, Veadeiro Brasileiro, Cerveiro Pampeano, Cerveiro Brasileiro, Perdigueiro Brasileiro, Perdigueiro Gaúcho, Perdigueiro Tradicional, Veadeiro, Cerveiro, Bianchini, Pampeano Deerhound, Levriero della Pampa
FCI-luokitus ei FCI-rotu
CBKC: ryhmä 11
Ulkonäkö
Säkäkorkeus 47–59 cm
Väritys fawn, leijonankeltainen, punainen, valkoinen ja kaksivärinen

Pampakoira (Veadeiro pampeano) on brasilialainen koirarotu. FCI ei ole tunnustanut sitä, mutta Brasilian Kennelliitto sitä vastoin on.

Pampakoiran karvapeite on lyhyt ja sileä. Väritys voi olla fawn, tummaan vivahtava leijonankeltainen, punertava, valkoinen tai kaksivärinen. Kaksivärinen voi olla mikä tahansa edellä mainituista väreistä valkoisin merkein. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 47–59 cm (minimissään 46 cm ja maksimissaan 60 cm korkea koira voidaan vielä hyväksyä).[1]

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pampakoiraa kuvaillaan omistajaansa kohtaan tottelevaiseksi[1][2], mutta vieraita kohtaan varautuneeksi[1] ja työssään itsenäiseksi[2]. Se tulee hyvin toimeen lasten kanssa.[1] Sen tapana on metsästää joko kahden tai kolmen koiran ajueissa.[2]

Rodun historia alkoi 1900-luvun alussa, jolloin Brasilian lounais- ja eteläosissa, erityisesti Rio Grande do Sulin[1] alueella, tunnettiin jäniksen ja hirven metsästykseen käytetty alkukantaisia paariakoiria muistuttava koira. Tiettävästi se polveutuu paikallisista koirista, jotka olivat risteytyneet pointterin ja whippetin kanssa.[2] Sana veado tarkoittaa portugalin kielellä hirveä[2], joten sananmukaisesti käännettynä veadeiro pampeano olisi "hirvestäjä Pampalta" eli "pampanhirvikoira".

  1. a b c d e Veadeiro pampeano (Arkistoitu – Internet Archive). Confederação Brasileira de Cinofilia. Viitattu 11.1.2014.
  2. a b c d e Krämer, E.-M. (2009). Der grosse Kosmos Hundeführer, s. 204. Kosmos: Stuttgart.