Sari Liinaharjan kuolemantapaus

Sari Liinaharja oli suomalainen lukio-opiskelija, joka kuoli epäillyn henkirikoksen uhrina vuonna 1987. Hän oli 17-vuotias kadotessaan Tammelassa 6. helmikuuta 1987. Hänen jäänteensä löydettiin syrjäisestä paikasta 5. syyskuuta 1987, mutta kuolemansyytä ei enää kyetty selvittämään.

Katoaminen ja ruumislöytö

Keskusrikospoliisin varteenotettavana pitämän teorian mukaan Liinaharja poistui kotoaan perjantaina 6. helmikuuta 1987 noin 22.30 – 22.45 ja suuntasi Tammelassa sijainneelle bussipysäkille tarkoituksenaan lähteä Forssan torille ystäviään tapaamaan. Bussi oli katoamisiltana myöhässä. Liinaharjan tuntomerkkejä vastannut henkilö nähtiin pian kotoa poistumisen ajankohdan jälkeen liftaamassa pysäkillä. Keskusrikospoliisi on olettanut Liinaharjan nousseen auton kyytiin ja joutuneen pian tämän jälkeen surmatuksi. Katoamista seuranneena päivänä tytön perhe otti yhteyttä poliisiin, joka kuitenkaan ei katsonut välittömiä etsintöjä aiheellisiksi. Katoamisilmoitus Liinaharjasta kirjattiin aamulla 9. helmikuuta 1987. Katoaminen oli näkyvästi esillä tiedotusvälineissä, ja Forssan paikallispoliisi teki tapaukseen liittyneitä puhutuksia ja kuulusteluja.

5. syyskuuta 1987 eläkeläismies ja hänen tyttärensä löysivät sienestäessään Koijärven Rekirikon alueella syrjäisen metsätien varrelta mustan vaatemytyn. Metrien säteeltä kaksikko teki luulöydön, joka mokkasaappaista päätellen oli peräisin ihmisestä. Löytöpaikka oli parinkymmenen kilometrin päässä Liinaharjan asunnosta. Poliisi kutsuttiin paikalle. Hieman myöhemmin tiedotusvälineissä kerrottiin poliisin epäilevän tapauksessa henkirikosta. Paikalta löydetyt vaatteet, kello ja kaksi auton kumimattoa otettiin poliisin säilytykseen. Ruumiista oli jäljellä enimmäkseen luita ja Liinaharjan kuolemansyy jäi selvityksen jälkeen tuntemattomaksi. Poliisi sai vihjeitä erilaisista autoista, joita tarkastettiin sadoittain.

Tutkinta 1990-luvulla

Vuonna 1991 poliisin puheille saapui nainen, joka kertoi nähneensä Liinaharjan bussipysäkillä katoamisiltana. Nainen kertoi tunteneensa Liinaharjan ja pysäyttäneensä autonsa puhuakseen tälle. Hän oli sanojensa mukaan tarjonnut kyytiä, josta Liinaharja oli kieltäytynyt. Toinen silminnäkijäkertomus tuki todistajan kertomaa.

Vuonna 1991 poliisi sai lisäksi tietää punaisen Toyota Corollan ajaneen ojaan Liinaharjan katoamista seuranneena yönä noin kello 1.00 noin kolmen kilometrin päässä jäänteiden löytöpaikasta. Paikalle olivat saapuneet isä pienen poikansa kanssa ja aikuinen pariskunta. Ojaan ajaneen auton kuljettaja oli tullut auraamattomalta metsätieltä lumisateessa, mikä kiinnitti auttajien huomion. Kuljettajaa kuvailtiin erittäin hätääntyneen ja järkyttyneen oloiseksi, hiestä märäksi ja sekavaksi, mutta ei rattijuopolta vaikuttaneeksi. Todistajat arvioivat kuljettajan noin 30-vuotiaaksi, sinisilmäiseksi ja hieman epäsiistiksi. Lisäksi kuljettaja oli saman yön aikana ajanut jo kerran aiemminkin ulos, mutta päässyt ylös ilman sivullisten apua. Paikalla ollut nainen ehdotti poliisille kertomista jo Liinaharjan katoamista seuranneena päivänä, mutta miehen mukaan asiaan ei kannattanut sekaantua. Vuonna 1991 nainen kuitenkin kertoi tapahtumista poliisille. Samana vuonna hän ja mies suostuivat hypnoosiin, jonka avulla ojaan ajaneen miehen tuntomerkit täsmentyivät. Luonnos tämän kasvoista laadittiin vuonna 1994.

Koijärven tappo ja epäillyn tavoittaminen

Vuonna 2000 poliisi tutki Koijärvellä tehtyä tappoa, jonka miespuolinen uhri oli tullut puukotetuksi kotonaan. Uhrin ruumis oli yritetty hävittää metsässä polttamalla. Rikoksesta tuomittiin 8,5 vuoden vankeusrangaistukseen vuonna 1960 syntynyt tekijä, jota alettiin epäillä myös osuudesta Liinaharjan kuolemaan. Hän oli ojaan ajaneen miehen tavoin noin 170-senttinen, normaalipainoinen, sinisilmäinen ja ruskeatukkainen. Myös arvioitu ikä ja Liinaharjan jäänteiden löytöpaikan ympäristöstä löydetyt kengänjäljet täsmäsivät. Ojaan ajaneesta miehestä poliisille kertonut nainen tunnisti Koijärven taposta tuomitun miehen samaksi, joka oli ajanut ojaan vuonna 1987. Koijärven taposta tuomitun miehen käytössä oli Liinaharjan kadotessa ollut pieni tummanpunainen Toyota Corolla, jonka malli täsmäsi ojaan ajaneen miehen auton malliin. Muut todistajat kuvailivat Koijärven taposta tuomittua väkivaltaiseksi ja alkoholin ongelmakäyttöön taipuvaiseksi.

Epäilty kiisti liikkuneensa Liinaharjan kadotessa Toyota Corollalla, jota hän sanojensa mukaan muutenkin käytti harvoin. Hänen entisen naisystävänsä mukaan mies oli kuitenkin ajellut kyseisellä autolla paljon katoamisen aikoihin. Epäilty väitti olleensa töissä katoamisaikaan, mutta muut puhutukset eivät vahvistaneet tätä käsitystä. Mies suostui muistijälkitestiin ("valheenpaljastuskoe"), joka suoritettiin 21. maaliskuuta 2000. Hän reagoi tuolloin voimakkaasti Liinaharjaa koskeneisiin kysymyksiin.

Vuonna 2002 tapaus siirrettiin Keskusrikospoliisilta syyttäjälle. Mies oli epäiltynä murhasta. Syyttäjä kuitenkin teki syyttämättäjättämispäätöksen 9. syyskuuta 2002. Syyttämättäjättämispäätöksen mukaan epäilty oli tullut "varsin vahvasti" kytketyksi Liinaharjan katoamisaikaan ja jäänteiden löytöpaikkaan. Syyttäjä myönsi todennäköiset syyt epäillä miehen tarjonneen Liinaharjalle autokyydin katoamisiltana ja kulkeneen katoamisyönä ainoana siinä paikassa, josta jäänteet myöhemmin löydettiin. Syyttäjä kuitenkin vetosi siihen, ettei kuolemansyy ollut tiedossa eikä viitteitä ollut elinaikaisista vammoista tai myrkytyksestä. Näin jäi epäselväksi, liittyikö tapaukseen rikos. Aktiivinen poliisitutkinta lopetettiin vuonna 2002.

Uusi tutkinta

Vuonna 2022 pääepäilty kumosi osan aiemmista puheistaan. Hän tunnusti Ylen Viimeinen johtolanka -podcastissa ottaneensa sittemmin kuolleen kaverinsa kanssa kyytiinsä Liinaharjan, joka väitetysti oli viety kotibileisiin. Pääepäillyn kotibileiden pitopaikaksi väittämän omakotitalon silloisen omistajan mukaan kiinteistö oli ollut talvisin poissa käytöstä vuodesta 1965. Kiinteistöä ei hänen mukaansa vuokrattu ulkopuolisille ennen vuotta 1993.

Tammikuussa 2024 Keskusrikospoliisi kertoi pitävänsä Liinaharjan kohtaloa selvitettynä. Maaliskuussa 2024 syyttäjä kuitenkin teki syyttämättäjättämispäätöksen, koska saatu lisänäyttö ei ollut tuonut selvyyttä kuolemansyyhyn, kuolinpaikkaan tai kuolinaikaan. Lisäksi kaikki muut mahdolliset rikosnimikkeet kuin murha olivat jo vanhentuneita.