Hypnoosi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Hypnoosi on sosiaalinen vuorovaikutustilanne, jonka yhteydessä hypnotisoitavalle annetaan suggestio, jonka päämääränä on tuottaa muutoksia subjektiivisissa kokemuksissa, havainnoissa, aistimuksissa, tunteissa ja/tai käyttäytymisessä.[1]

Hypnoosia käytetään monenlaisten hoitojen yhteydessä, kuten psykoterapiassa, kivun hoidossa ja anestesiologiassa. Lisäksi hypnoosia on käytetty esimerkiksi rikostutkinnassa ja oikeudessa keinona palauttaa muistikuvia.

Määritelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypnoosille ei ole edelleenkään olemassa alan kaikkien tutkijoiden hyväksymää määritelmää. Johtavan tieteellisen järjestön American Psychological Associationin vuonna 2015 julkaiseman määritelmän mukaan hypnoosi on ”tajunnantila, jossa huomion keskittyessä toisarvoiset ärsykkeet vaimenevat samalla, kun kyky reagoida suggestioihin kasvaa.”[2] Suggestioilla tarkoitetaan tässä viestiä tai ideaa, joka välitetään koehenkilölle, jotta hän toimisi tai kokisi automaattisesti halutulla tavalla.[3]

Hypnoosi-induktio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypnoositilanne ("hypnotisointi") luodaan yleensä käyttämällä tietyntyyppisiä tekniikoita, joita kutsutaan induktioiksi (latinan verbistä inducere = johdattaa). Induktion yhteydessä pyritään luomaan tilanne, jossa normaali, useiden aistikanavien kautta tuleva vaihteleva informaatiotulva pyritään minimoimaan, jolloin hypnotisoitavan henkilön tajunnan sisältö muodostuu mahdollisimman pitkälle hypnoosi-induktion kuulemisesta.[4]

Tutkimuksissa käytettävässä induktiossa koehenkilöä pyydetään aluksi kiinnittämään katseensa johonkin pisteeseen tai esineeseen ja keskittymään vain hypnotisoijan sanoihin. Tämän jälkeen annetaan mielikuvia yhä syvenevästä rentoutumisesta samalla kun lasketaan lukuja esim. yhdestä kymmeneen (esim. "..samalla kun luettelen lukuja yhdestä eteenpäin tunnet kuinka olosi muuttuu yhä rennommaksi ja raukeammaksi… jokainen luku saa sinut tuntemaan itsesi yhä rennommaksi ja rennommaksi…). induktiossa käytetään myös univertausta esim. "…samalla kun olosi muuttuu rennoksi, huomaat väsymyksen tunteen valtaavan koko kehosi alat vähitellen kokea kasvavaa raukeuden tunnetta… aivan kuin vaipuisit uneen…). Induktioon liitetään myös lihasten rentouttaminen pyytämällä hypnotisoitavaa keskittymään eri lihaksiin tai lihasryhmiin ja rentouttamaan nämä kunkin vuorollaan (… keskity nyt jalkojesi lihaksiin ja anna niiden rentoutua täysin ja muuttua painaviksi ja veltoiksi…).[4]

Edellä kuvattu induktio on ns. standardi-induktio, jota käytetään tutkimuksessa. Kliinisessä yhteydessä induktio voidaan sovittaa kunkin potilaan tarpeiden mukaan hyvinkin yksilöllisesti. Hypnoosiin liittyy usein rentoutumiseen liittyviä suggestioita mutta tämä ei ole mitenkään välttämätöntä. Ääriesimerkki on ns. aktiivi-vireä (active-alert) hypnoosi, jossa koehenkilöt polkevat kuntopyörää induktion ja hypnoosin aikana.[4]

Selitysteoriat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypnoosia on selitetty erilaisten teorioiden kautta. Selitysteoriat voidaan jakaa niihin, jotka selittävät hypnoosin muuntuneena tajunnantilana, ja niihin, jotka selittävät hypnoosin sosiaalisella vuorovaikutuksella ja sen merkityksellä (sosiaalipsykologiset teoriat).[5]

Tutkimusta sävytti lähes 1960-luvulle saakka selviönä pidetty ajatus erityisestä hypnoositilasta, joka "selitti" nämä muutokset kokemuksissa ja käyttäytymisessä. Nykyisin tämä näkemys tunnetaan ns. "state"-mallina ja sen keskeinen ajatus on, että hypnoosi-induktio saattaa hypnotisoitavan muuntuneeseen tajunnantilaan tai transsiin. Muuntunut tila mahdollistaa sen, että henkilö voi kokea mielikuvat erittäin elävinä ja todentuntuisina. Tämä malli joutui kuitenkin vähitellen puolustuskannalle, koska tälle oletetulle tilalle ei löytynyt minkäänlaisia fysiologisia korrelaatteja, eikä mitään selvää yhdenmukaista tapaa reagoida hypnoosiin myöskään ilmennyt. Sittemmin sosiaalipsykologiset mallit ovat tulleet tämän traditionaalisen ajattelun rinnalle. Niiden keskeinen huomio on kiinnittynyt tilanteen sosiaalisten piirteiden analysointiin, ja koko muuntuneen tajunnantilan käsitteen katsotaan olevan täysin tarpeeton selittäjä. Tämän koulukunnan edustajat katsovat nykyisten psykologisten käsitteiden riittävän hyvin selittämään kaikki hypnoosiin liittyvät ilmiöt. Tärkeinä tekijöinä nähdään muun muassa henkilöiden odotukset, eläytyminen ja ennakkoluulot sekä niiden aiheuttamat seuraukset jopa hallusinaatioiden kokemiseen saakka.[6] Vaikka koehenkilöiden on täysin mahdollista "huiputtaa" tai valehdella kokemuksensa, ovat tutkimukset viitanneet tämän olevan melko harvinaista. Koehenkilöiden reaktioita on mm. salaa videoitu ja todettu käyttäytymisen olevan pääasiassa yhdenmukaista riippumatta siitä, onko hypnotisoija tarkkailemassa mahdollisia reaktioita.[7]

Näiden kahden koulukunnan välillä käydään edelleen kiivasta kädenvääntöä muuntuneen tajunnantilan käsitteen tarpeellisuudesta. Muutamat viimeaikaiset tutkimustulokset ovat kuitenkin viitanneet melko vahvasti siihen, että joillakin koehenkilöillä hypnoosi-induktio todella johtaa jonkinlaiseen muutokseen aivojen informaationkäsittelyssä[8][9][10] ja mahdollisesti sen myötä myös kykyyn kokea aidompia hallusinaatioita verrattuna esimerkiksi kuvitteluun ilman hypnoosia.[11][12]

Sovellutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypnoosia ja suggestiota käytetään hyvin monenlaisten hoitojen yhteydessä. Niitä käytetään muun muassa psykoterapiassa, kivun hoidossa, anestesiologiassa sekä hammaslääketieteessä kivun hoitomuotona [13]

Vaivoja, joiden hoitoon hypnoosia sovelletaan lääketieteessä, ovat esimerkiksi:[14]

Hypnoosia sovelletaan myös esimerkiksi pseudoepilepsian diagnostiikassa sekä urheilu- ja esiintymisvalmennuksessa. Lisäksi hypnoosia pidetään yhtenä lievien depressiomuotojen mahdollisena hoitomuotona. Psykoottisia tai psykoosiin taipuvaisia potilaita ei hypnoosilla yleensä hoideta.[14]

Hypnoosia on käytetty myös rikostutkinnassa ja oikeudessa keinona palauttaa muistikuvia.[15]

Hypnoosia on poikkeuksellisissa olosuhteissa ja suggestioherkkien henkilöiden kohdalla mahdollista käyttää epäeettisiin tai rikollisiin tarkoituksiin.[16]

Lavahypnotisoija Kevin Hurley antamassa näytöstä Nazareth Collegessa New Yorkissa.

Hypnoosin menetelmiä käytetään viihdemuotona niin sanotussa lavahypnoosissa. Lavahypnotisoija esiintyy taikurin kaltaisena hahmona, joka panee vapaaehtoiset koehenkilöt transsiin ja saa heidät suggestioiden kautta toimimaan yllättävillä ja koomisilla tavoilla.[17]

Hypnoosi fiktiossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hypnoosi on kirjallisuudessa suosittu aihelähde?, esimerkkinä mm. Lee Falkin luoma Taika-Jim, joka saa hypnotisoitua ihmiset kädenheilautuksella. Suomalaisista mainittava on nimimerkki Outsiderin Karma-sarjan kirja Etiopialainen perintö.

Kirjailija Seppo Tuisku kirjoitti hypnoosista muutamia tarinoita, kuten Jerry Cotton -sarjan alkupäähän kuuluva tarina Minä ja aseeton murhaaja, jossa päähenkilö selvittelee salaperäistä itsemurhien sarjaa, jonka takaa paljastuu häikäilemätön korkeimman lajin hypnoosia käyttävä murhaaja.

Outsiderin ja Tuiskun yhteisesti tuottamissa Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki -tarinoissa hypnoosilla oli toisinaan olennainen osa, mm. kaksoistarinassa West-bankin ryöstäjien jäljillä - Nora Millerin salaisuus ratkeaa.

Ruotsalainen kirjailijanimimerkki Lars Kepler on kirjoittanut rikosromaanin Hypnotisoija (2009), jossa hypnoosi on keskeisessä osassa.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kallio, Sakari & Lauerma, Hannu: Hypnoosi ja suggestio lääketieteessä ja psykologiassa. Helsinki: Duodecim, 2004. ISBN 951-656-136-5
  • Kallio, Sakari & Lauerma, Hannu & Virta, Maarit (toim.): Hypnoosi ja hypnoterapia. Duodecim, 2023. ISBN 978-952-360-170-3

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ New Definition: Hypnosis Society of Psychological Hypnosis, Division 30, American Psychological Association. Viitattu 27.11.2008. (englanniksi)
  2. ↑ Kallio, Sakari (Kallio ym. 2023), s. 14–15.
  3. ↑ Kallio, Sakari (Kallio ym. 2023), s. 211.
  4. ↑ a b c Kallio 2004, s. 14–15.
  5. ↑ Kallio, Sakari (Kallio ym. 2023), s. 38–47.
  6. ↑ Kirsch, I: The response set theory of hypnosis. American Journal of Clinical Hypnosis, 2000, nro 42, s. 274–92. (englanniksi)
  7. ↑ Perugini, E.; Kirsch, I.; Allen, S.; Coldwell, E.; Meredith, J.; Montgomery, G.; Sheehan, J.: Surreptitious observation of responses to hypnotically suggested hallucinations: a test of the compliance hypothesis. International Journal of Clinical and Experimental Hypnosis, 1998, nro 46, s. 191–203. (englanniksi)
  8. ↑ Kallio, S.; Revonsuo, A.; Lauerma, H.; Hämäläinen, H.; Lang, H.: The MMN-amplitude increases in hypnosis - A case study. NeuroReport, 1999, nro 10, s. 3579-3582. (englanniksi)
  9. ↑ Fingelkurts, A.; Fingelkurts, A.; Kallio, S.; Revonsuo, A.: Hypnosis Induces Reorganization in the Composition of Brain Oscillations in EEG: A Case Study. Contemporary Hypnosis, 2007. (englanniksi)
  10. ↑ Fingelkurts, An.; Fingelkurts, Al.; Kallio, S.; Revonsuo, A: Cortex Functional Connectivity as a Neurophysiological Correlate of Hypnosis: an EEG Case Study. Neuropsychologia, 2007, nro 45, s. 1452-1462. (englanniksi)
  11. ↑ Szechtman, H.; Woody, E.; Bowers, KS.; Nahmias, C.: Where the imaginal appears real: a positron emission tomography study of auditory hallucinations. Proceedings of The National Academy of Sciences, 1998, nro 95, s. 1956–60. (englanniksi)
  12. ↑ Kosslyn, SM.; Thompson, WL.; Costantini-Ferrando, MF.; Alpert, NM.; Spiegel, D.: Hypnotic visual illusion alters color processing in the brain. American Journal of Psychiatry, 2000, nro 157, s. 1279-84. (englanniksi)
  13. ↑ Lauerma & Huotari, Ari-Matti & Heinonen, Timo 2004, s. 127, 173, 203.
  14. ↑ a b Lauerma 2004, s. 218.
  15. ↑ Kallio & Lauerma 2004, s. 166–167.
  16. ↑ Lauerma 2004, s. 252.
  17. ↑ Lauerma & Tarvainen, Taneli 2004, s. 271–272.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Populaaria kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässä listassa on teoksia, jotka eivät ole käyneet läpi mitään tieteellistä ennakkoarviota, ja niitä on siksi luettava tietyllä kriittisyydellä.

  • Aukee, R. Rahkonen, R. (1984). Hypnoosilääkärin potilaana. WSOY
  • Lindh, Raimo: Mielikuvaoppiminen, WSOY 1998
  • Luukkala, Jouni: Hypnoosi, Tammi 1998
  • Reinikainen, Pekka: ”Hypnoosi – leviathanin voimaa”, Noituuden paluu lääketieteeseen. Helsinki: Kuva ja sana, 1989. ISBN 951-9204-24-5
  • Sarre, Heli: Kuka olit ennen?, Hermiakirjat 2000
  • Selin, Risto & Ollikainen, Marketta & Salmi, Ilpo V. (toim.): Paholaisen asianajajan paluu: Opaskirja skeptikolle. (Ursan julkaisuja 63) Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1997. ISBN 951-9269-88-6
  • Tenkku, Martti (toim.): Hypnoterapian monet mahdollisuudet, TYT A 3/95, 1995

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hypnoosi.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hypnoosi&oldid=22881611”