Kaarle Emanuel IV
| Kaarle Emanuel IV | |
|---|---|
 Kaarle Emanuel IV, Giovanni Panealbon maalaama muotokuva. | |
| Sardinian kuningas | |
| Valtakausi | 16. lokakuuta 1796 – 4. kesäkuuta 1802 |
| Edeltäjä | Viktor Amadeus III |
| Seuraaja | Viktor Emanuel I |
| Syntynyt |
24. toukokuuta 1751 Torino, Savoiji |
| Kuollut |
6. lokakuuta 1819 (68 vuotta) Rooma, Kirkkovaltio |
| Puoliso | Marie Clotilde |
| Koko nimi | Carlo Emanuele Ferdinando Maria di Savoia |
| Suku | Savoiji |
| Isä | Viktor Amadeus III |
| Äiti | Maria Antonia |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
Kaarle Emanuel IV (24. toukokuuta 1751 Torino – 6. lokakuuta 1819 Rooma)[1] oli Sardinian kuningaskunnan kuningas vuosina 1796–1802.
Suku ja avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle Emanuel IV:n vanhemmat olivat kuningas Viktor Amadeus III ja Espanjan infanta Maria Antonia, joka oli kuningas Filip V:n ja Elisabet Farnesen tytär. Kaarle Emanuelilla oli 11 sisarusta. Hänen nuoremmat veljensä Viktor Emanuel I ja Kaarle Felix olivat Sardinian kuninkaina hänen jälkeensä. Kaarle Emanuelin sisaria olivat Ranskan tulevien kuninkaiden Ludvig XVIII:n ja Kaarle X:n puolisot Maria Josefina ja Maria Teresia.[2]
Kaarle Emanuelin puoliso oli vuodesta 1775 Ranskan prinsessa Marie Clotilde (1759–1802), jonka vanhemmat olivat Ranskan kruununprinssi Ludvig ja Saksin prinsessa Maria Josefina Karolina. Heillä ei ollut jälkeläisiä.
Hallitsijakausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle Emanuel tuli hallitsijaksi isänsä Viktor Amadeus III:n kuoltua 14. lokakuuta 1796.[1] Viktor Amadeus oli vähän ennen kuolemaansa joutunut luovuttamaan Savoijin ja Nizzan Ranskalle.[3] Vuoden 1797 aikana Sardinian kuningaskunnassa syntyi useita Ranskan vallankumouksen innoittamia vallankumousyrityksiä. Kaarle Emanuel vastasi niihin teloituttamalla kapinajohtajia, mikä teki hänestä epäsuositun hallitsijan.[1]
Kenraali Barthélemy Joubertin komentama ranskalainen armeija pakotti lopulta 9. joulukuuta 1798 Kaarle Emanuelin luopumaan vallasta kaikissa valtakuntansa mantereenpuoleisissa osissa ja vetäytymään Sardinian saarelle. Napolinkin kukistuttua ranskalaisille seuraavana vuonna hän menetti toivonsa valtaanpaluun mahdollisuudesta. Hän luopui vaimonsa 7. maaliskuuta tapahtuneen kuoleman järkyttämänä kruunusta 4. kesäkuuta 1802 veljensä Viktor Emanuel I:n hyväksi ja vetäytyi asumaan Roomaan. Hän liittyi siellä vuonna 1815 jesuiittajärjestöön.[1][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Charles Emmanuel IV (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 21.6.2014.
- ↑ Maria Antonia of Spain (1729–1785) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 4.9.2024.
- ↑ a b Nordisk familjebok (1910), s. 1041 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.6.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle Emanuel IV Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
