Rodrigo Hernández
.jpg)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Rodrigo Hernández Cascante | ||
| Syntymäaika | 22. kesäkuuta 1996 | ||
| Syntymäpaikka | Madrid, Espanja | ||
| Pelipaikka | puolustava keskikenttäpelaaja | ||
| Pituus | 190 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | Manchester City | ||
| Pelinumero | 16 | ||
| Junioriseurat | |||
| 2006–2007 | Rayo Majadahonda | ||
| 2007–2013 | Atlético Madrid | ||
| 2013–2015 | Villarreal | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2015–2016 | Villarreal B | 41 | (2) |
| 2015–2018 | Villarreal | 63 | (1) |
| 2018–2019 | Atlético Madrid | 34 | (3) |
| 2019– | Manchester City | 174 | (22) |
| Maajoukkue | |||
| 2018– | Espanja | 56 | (4) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 23. syyskuuta 2024.
| |||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Espanja
| |||
| Miesten jalkapallo | |||
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Saksa 2024 | ||
Rodrigo Hernández Cascante eli Rodri (s. 22. kesäkuuta 1996 Madrid, Espanja) on espanjalainen jalkapalloilija. Hän edustaa Englannin Valioliigassa pelaavaa Manchester Cityä. Hän on pelipaikaltaan puolustava keskikenttäpelaaja. Hän on Euroopan-mestari vuodelta 2024.[1]
Seurajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodri pelasi Atlético Madridin juniorijoukkueissa ennen siirtymistään Villarrealiin, jossa hän teki pääsarjadebyyttinsä huhtikuussa 2016. Kaudella 2016–2017 hän pelasi 23 pääsarjaottelua ja seuraavalla kaudella 37 ottelua. Ensimmäisen pääsarjamaalinsa hän teki helmikuussa 2018 Espanyolia vastaan.[1] Atlético hankki hänet takaisin riveihinsä kesällä 2018.[1][2] Kaudella 2018–2019 hän pelasi La Ligassa 34 ottelua, joista 23:ssa täyden ajan, ja teki niissä kolme maalia, marraskuussa Bilbaota, joulukuussa Alavésia ja toukokuussa sarjan päätöskierroksella Levantea vastaan. Mestarien liigassa hän pelasi joukkueensa kaikki kahdeksan ottelua ja niissä kahta alkulohko-ottelua lukuun ottamatta täyden ajan.[1]
Kesällä 2019 Rodri siirtyi englantilaisseura Manchester Cityyn 62,8 miljoonan punnan hinnalla, mikä oli seuran ennätyssiirtosumma.[3] Hän pelasi avauskaudellaan 35 valioliigaottelua ja niistä 21:ssa täyden ajan. Hän teki maalin syyskuussa Norwich Cityä, joulukuussa Burnleyä ja helmikuussa West Hamia vastaan. Hän teki voittomaalin liigacupin loppuottelussa Aston Villaa vastaan. Hän oli voittamassa myös FA Community Shieldiä. Cityn yhdeksästä Mestarien liigan ottelusta hän pelasi kahdeksan.[1]
Rodri pelasi kaudella 2020–2021 kaikkiaan 34 valioliigaottelua, joissa teki kaksi maalia Cityn voittaessa mestaruuden. Mestarien liigassa hän pelasi kymmenen ottelua, muttei päässyt tappiollisessa loppuottelussa kentälle. Liigacupin voittajajoukkueessa hän pelasi viidessä ottelussa, finaalissa tosin vain kuusi minuuttia. Kaudella 2021–2022 hän teki pelaamissaan 33 valioliigaottelussa seitsemän maalia Cityn voittaessa jälleen mestaruuden. Mestarien liigassa hän pelasi kymmenen ottelua. Kaudella 2022–2023 Rodri pelasi triplamestaruuden voittaneessa Cityssä 36 valioliigaottelua, joissa teki kaksi ja syötti kuusi maalia. Mestarien liigassa hän teki 12 ottelussa kaksi maalia, joista jälkimmäinen oli voittomaali loppuottelussa Interiä vastaan.[1] Hänet valittiin Mestarien liigan kauden pelaajaksi[4]. Hänet nimettiin myös Mestarien liigan kauden joukkueeseen[5]. FA Cupin voittajajoukkueessa hän pelasi neljä ottelua.[1]
Rodri teki kaudella 2023–2024 pelaamissaan 34 valioliigaottelussa kahdeksan maalia ja antoi yhdeksän maalisyöttöä Cityn voittaessa jälleen mestaruuden. Mestarien liigan kahdeksassa ottelussa hän sekä teki että syötti yhden maalin. Hän voitti seurajoukkueiden maailmanmestaruuden ja UEFA Super Cupin.[1] FA Cupin loppuottelussa hän koki ensimmäinen tappionsa seurajoukkuetasolla 74 otteluun[6]. Hän sai kauden 2024–2025 toisessa valioliigaottelussaan[1] polven ristisidevamman, minkä ennustettiin pitävän hänet loppukauden sivussa[7]. Mestarien liigassa hän ehti pelata yhden ottelun[1]. Rodri voitti France Footballin maailman parhaan jalkapalloilijan palkinnon kultaisen pallon lokakuussa 2024.[8]
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodri on edustanut Espanjaa eri ikäluokissa alle 19-vuotiaiden maajoukkueesta alkaen. Hän esiintyi ensimmäisen kerran maansa A-maajoukkueessa maaliskuussa 2018 pelatussa ystävyysottelussa Saksaa vastaan. Ensimmäisen kerran hän pelasi täydet 90 minuuttia lokakuussa 2018 ystävyysottelussa Walesia vastaan. Vuonna 2019 pelatuissa EM-karsintaotteluissa hän pelasi seitsemän ottelua, joista viidessä täyden ajan. Ensimmäisen maaottelumaalinsa hän teki Saksaa vastaan marraskuussa 2020. Kesälle 2021 siirretyissä EM-kilpailuissa hän pelasi viidessä ottelussa Espanjan karsiutuessa välierissä. Hän pelasi samana vuonna kuusi MM-karsintaottelua, joista kolmessa 90 minuuuttia. MM-kilpailuissa 2022 hän pelasi täyden ajan Espanjan kaikissa neljässä ottelussa. Hän oli avauskokoonpanossa seitsemässä EM-karsintaottelussa vuonna 2023. Hän teki kaksi maalia ystävyysottelussa Brasiliaa vastaan maaliskuussa 2024. EM-kilpailuissa 2024 hän voitti mestaruuden ja pelasi avauskokoonpanossa kuusi ottelua. Hän oli poissa vain viimeisestä alkulohko-ottelusta saatuaan kahdessa ensimmäisessä ottelussa kaksi varoitusta ja sitä myöten yhden ottelun pelikiellon. Hän teki maalin neljännesvälieräottelussa Georgiaa vastaan. Loppuottelussa hän joutui tulemaan loukkaantumisen vuoksi vaihtoon 45 minuutin pelin jälkeen.[1]
Rodri on pelannut EM-kilpailujen 2024 loppuun mennessä 56 A-maaottelua, joissa hän on tehnyt neljä maalia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l Rodrigo Hernández Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
- ↑ Acuerdo con el Villarreal para el traspaso de Rodri Club Atlético de Madrid (Luettu 1. elokuuta 2018)
- ↑ Simpson, Christopher: Manchester City Sign Atletico Madrid Midfielder Rodri on 5-Year Contract Bleacher Report. 4.7.2019. Viitattu 23.12.2019. (englanniksi)
- ↑ Rodri named 2022/23 UEFA Champions League Player of the Season uefa.com. 11.6.2023. Viitattu 14.6.2023. (englanniksi)
- ↑ 2022/23 UEFA Champions League Team of the Season uefa.com. 11.6.2023. Viitattu 14.6.2023. (englanniksi)
- ↑ How Man Utd’s owner and players reacted to Erik ten Hag questions post-FA Cup win onefootball.com. 25.5.2024. Viitattu 27.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Lehti: Manchester Cityn supertähden kausi ohi valioliiga.com. 23.9.2024. Viitattu 23.9.2024.
- ↑ UEFA.com: Rodri wins 2024 Men's Ballon d'Or | Ballon d’Or 2024/25 UEFA.com. 28.10.2024. Viitattu 29.10.2024. (englanniksi)
2 Walker | 3 Dias | 5 Stones | 6 Aké | 8 Kovačić | 9 Haaland | 10 Grealish | 11 Doku | 16 Rodri | 17 De Bruyne | 18 Ortega | 19 Gündoğan | 20 Silva | 24 Gvardiol | 25 Akanji | 26 Savinho | 27 Nunes | 31 Ederson | 33 Carson | 47 Foden | 52 Bobb | 75 O’Reilly | 82 Lewis | 87 McAtee | 97 Wilson-Esbrand | Manageri Guardiola
1 De Gea | 2 Azpilicueta | 3 D. Llorente | 4 P. Torres | 5 Busquets | 6 M. Llorente | 7 Morata | 8 Koke | 9 Gerard | 10 Thiago | 11 F. Torres | 12 García | 13 Sánchez | 14 Gayà | 16 Rodri | 17 Fabián | 18 Alba | 19 Olmo | 20 Traoré | 21 Oyarzabal | 22 Sarabia | 23 Simón | 24 Laporte | 26 Pedri | Valmentaja Luis Enrique
1 Sánchez | 2 Azpilicueta | 3 García | 4 P. Torres | 5 Busquets | 6 Llorente | 7 Morata | 8 Koke | 9 Gavi | 10 Asensio | 11 F. Torres | 12 Williams | 13 Raya | 14 Balde | 15 Guillamón | 16 Rodri | 17 Pino | 18 Alba | 19 Soler | 20 Carvajal | 21 Olmo | 22 Sarabia | 23 Simón | 24 Laporte | 25 Fati | 26 Pedri | Valmentaja Luis Enrique
1 Raya | 2 Carvajal | 3 Le Normand | 4 Nacho | 5 Vivian | 6 Merino | 7 Morata | 8 Fabián | 9 Joselu | 10 Olmo | 11 Torres | 12 Grimaldo | 13 Remiro | 14 Laporte | 15 Baena | 16 Rodri | 17 Williams | 18 Zubimendi | 19 Yamal | 20 Pedri | 21 Oyarzabal | 22 Navas | 23 Simón | 24 Cucurella | 25 Fermín | 26 Ayoze | Valmentaja de la Fuente
1956: Stanley Matthews • 1957: Alfredo Di Stéfano • 1958: Raymond Kopa • 1959: Alfredo Di Stéfano • 1960: Luis Suárez • 1961: Omar Sivori • 1962: Josef Masopust • 1963: Lev Jašin • 1964: Denis Law • 1965: Eusébio • 1966: Bobby Charlton • 1967: Flórián Albert • 1968: George Best • 1969: Gianni Rivera • 1970: Gerd Müller • 1971: Johan Cruijff • 1972: Franz Beckenbauer • 1973: Johan Cruijff • 1974: Johan Cruijff • 1975: Oleh Bloh’in • 1976: Franz Beckenbauer • 1977: Allan Simonsen • 1978: Kevin Keegan • 1979: Kevin Keegan • 1980: Karl-Heinz Rummenigge • 1981: Karl-Heinz Rummenigge • 1982: Paolo Rossi • 1983: Michel Platini • 1984: Michel Platini • 1985: Michel Platini • 1986: Ihor Bjelanov • 1987: Ruud Gullit • 1988: Marco van Basten • 1989: Marco van Basten • 1990: Lothar Matthäus • 1991: Jean-Pierre Papin • 1992: Marco van Basten • 1993: Roberto Baggio • 1994: Hristo Stoitškov • 1995: George Weah • 1996: Matthias Sammer • 1997: Ronaldo • 1998: Zinédine Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Luís Figo • 2001: Michael Owen • 2002: Ronaldo • 2003: Pavel Nedvěd • 2004: Andri Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Fabio Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Lionel Messi • 2016: Cristiano Ronaldo • 2017: Cristiano Ronaldo • 2018: Luka Modrić • 2019: Lionel Messi • 2020: ei jaettu 2021: Lionel Messi • 2022: Karim Benzema • 2023: Lionel Messi • 2024: Rodrigo Hernández