Balkrishna Doshi

Balkrishna Doshi
Henkilötiedot
Syntynyt	26. elokuuta 1927 Pune, Brittiläinen Intia
Kuollut	24. tammikuuta 2023 (95 vuotta) Ahmedabad, Intia
Ammatti	arkkitehti
Arkkitehti
Aktiivisena	1950–
Koulutus	Sir Jamsetjee Jeejebhoyn taidekoulu
Merkittävät työt	Amdavad ni Gufa
Palkinnot
Pritzker-palkinto (2018)
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Balkrishna Vithaldas Doshi, usein B. V. Doshi, (gudžaratiksi બાલકૃષ્ણ વિઠ્ઠલદાસ દોશી, Bālakṛṣṇa Viṭṭhaladāsa Dōśī; 26. elokuuta 1927 Pune, Brittiläinen Intia – 24. tammikuuta 2023 Ahmedabad, Intia) oli intialainen arkkitehti, joka palkittiin vuonna 2018 Pritzker-palkinnolla. Hän aloitti uransa Le Corbusier’n toimistossa ja oli johtamassa Intiassa monia hänen suunnitelmiaan. Doshi perusti vuonna 1956 oman toimistonsa ja toteutti sen kautta yli sata rakennushanketta ympäri Intiaa. Hän yhdisti arkkitehtuurissaan paikallisia vaatimuksia, kulttuuria ja tapoja.

Ura

Arkkitehtina

Balkrishna Doshi syntyi hinduperheeseen vuonna 1927. Hänen sukunsa oli kahden sukupolven ajan ollut mukana huonekaluteollisuudessa. Doshilla oli jo nuorena silmää taiteelle ja mittasuhteille, ja hänen opettajansa innotti häntä arkkitehtuurin pariin. Doshi aloitti vuonna 1947 arkkitehtuuriopinnot Sir Jamsetjee Jeejebhoyn taidekoulussa, joka on Intian vanhin korkeakoulu alallaan.

Doshi tapasi vuonna 1950 Lontoossa Le Corbusier’n, jonka toimistossa hän työskenteli neljän vuoden ajan. Hän palasi sitten Intiaan, missä hän valvoi Ahmedabadissa Le Corbusier’n projekteja, kuten kutomon omistajien järjestön rakennuksen ja Villa Sarabhain rakennustöitä.

Doshi asettui Ahmedabadiin ja perusti siellä vuonna 1956 oman toimistonsa, Vastushilpan, joka on myöhemmin nimetty Vastushilpa Consultantsiksi. Yritys on toteuttanut yli sata rakennushanketta ympäri Intiaa ja tehnyt yhteistyötä muun muassa Louis Kahnin kanssa. Doshin ensimmäisissä omissa töissä oli paljon vaikutteita oppi-isiensä arkkitehtuurista. Ahmedabadin arkkitehtuurikoulun rakennuksessa on samantyylinen ruudukkojulkisivu kuin kutomo-omistajien rakennuksessa, ja lisäksi siinä on käytetty samalla tavalla tiiltä ja betonia kuin Villa Sarabhaissa.

Doshi oli mukana myös suunnittelemassa kohtuuhintaisia asuntoja ympäri Intiaa, missä monissa kaupungeissa oli paha asuntopula. Hän suunnitteli muun muassa vuonna 1973 Life Insurance Corporationin asunnot Ahmedabadiin ja vuonna 1989 Aranyan rakennusprojektin Indoreen. Näistä tunnetumpi on jälkimmäinen, joka oli tarkoitettu ala- ja keskiluokan perheille. Doshi suunnitteli 80 mallitaloa yhden huoneen kodeista isompiin rakennuksiin.

Doshin töihin kuuluvat myös Ahmedabadissa sijaitsevat Indologian instituutti (1962) ja Premabhai Hall (1976) sekä Indian Institute of Management Bangalore (1977–1992). Kokeellisempaa arkkitehtuuria edustaa Ahmedabadin Amdavad ni Gufan taidegalleria. Maqbool Fida Husainin töitä esittelevä galleria on maan alla, ja se muistuttaa luolamaista tilaa. Sen pylväät ovat epäsäännöllisiä ja näyttävät mineraalikerrostumilta.

Opetus- ja koulutustehtävät

Doshi perusti vuonna 1978 Vastushilpan ympäristösuunnittelun opiskelu- ja tutkimussäätiön. Sen tarkoituksena oli kehittää paikalliseen intialaiseen ympäristöön ja sosiokulttuuriseen tilanteeseen soveltuvia tapoja ja suunnittelustandardeja. Doshi oli perustamassa myös Ahmedabadin arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun koulua, joka vuonna 2002 nimettiin CEPT-yliopistoksi. Doshi toimi urallansa myös koulun johtajana.

Doshi opetti myös useissa yliopistoissa ympäri maailmaa. Hän toimi vierailevana professorina muun muassa Massachusetts Institute of Technologyssä, Washington University in St. Louisissa ja Hongkongin yliopistossa.

Tunnustukset

Doshi sai vuonna 2018 arvostetun Pritzker-palkinnon. Hän on saanut uransa aikana monia muitakin tunnustuksia. Intian valtion Padma Shri -palkinnon hän sai 1976, Intian arkkitehtien instituutin kultamitalin 1988, Ranskan arkkitehtuuriakatemian kultamitalin myös vuonna 1988, arkkitehtuurin Aga Khan -palkinnon 1993–1995 ja Ranskan Ordre des Arts et des Lettres -ritarikunnan upseerin arvon 2011.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Balkrishna Doshi Wikimedia Commonsissa

Pritzker-palkinnon saajat

1979 Philip Johnson – 1980 Luis Barragán – 1981 James Stirling – 1982 Kevin Roche – 1983 I. M. Pei – 1984 Richard Meier – 1985 Hans Hollein – 1986 Gottfried Böhm – 1987 Kenzō Tange – 1988 Gordon Bunshaft ja Oscar Niemeyer – 1989 Frank O. Gehry – 1990 Aldo Rossi – 1991 Robert Venturi – 1992 Alvaro Siza – 1993 Fumihiko Maki – 1994 Christian de Portzamparc – 1995 Tadao Andō – 1996 Rafael Moneo – 1997 Sverre Fehn – 1998 Renzo Piano – 1999 Norman Foster – 2000 Rem Koolhaas – 2001 Jacques Herzog ja Pierre de Meuron – 2002 Glenn Murcutt – 2003 Jørn Utzon – 2004 Zaha Hadid – 2005 Thom Mayne – 2006 Paulo Mendes da Rocha – 2007 Richard Rogers – 2008 Jean Nouvel – 2009 Peter Zumthor – 2010 Kazuyo Sejima ja Ryūe Nishizawa – 2011 Eduardo Souto de Moura – 2012 Wang Shu – 2013 Toyō Itō – 2014 Shigeru Ban – 2015 Frei Otto – 2016 Alejandro Aravena – 2017 Rafael Aranda, Carme Pigem ja Ramón Vilalta – 2018 Balkrishna Doshi – 2019 Arata Isozaki – 2020 Yvonne Farrell ja Shelley MacNamara