Robert Lytton
| Robert Bulwer-Lytton | |
|---|---|
 |
|
| Intian varakuningas | |
|
1876–1880
|
|
| Monarkki | Viktoria |
| Edeltäjä | Thomas Baring |
| Seuraaja | George Robinson, Riponin 1. markiisi ja 2. jaarli |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. marraskuuta 1837 Lontoo |
| Kuollut | 24. marraskuuta 1891 (54 vuotta) Pariisi |
| Vanhemmat | Edward Bulwer-Lytton (isä) |
| Lapset |
Victor Lytton Neville Lytton |
Robert Bulwer-Lytton, Lyttonin 1. jaarli (8. marraskuuta 1831 Lontoo – 24. marraskuuta 1891 Pariisi, Ranska)[1] oli brittiläinen runoilija ja diplomaatti, joka toimi Intian varakuninkaana vuosina 1876–1880.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Robert Bulwer-Lyttonin isä oli Lyttonin paronin arvon saanut tunnettu kirjailija ja poliitikko Edward Bulwer-Lytton. Robert Lyttonin diplomaattiura käynnistyi vuonna 1850 attašeana hänen setänsä Henry Bulwerin johtamassa Britannian Washingtonin-lähetystössä. Seuraavina vuosikymmeninä hän työskenteli lähetystöissä eri puolilla Eurooppaa. Vuonna 1873 hän peri isänsä paroninarvon ja sai seuraavana vuonna nimityksen lähettilääksi Lissaboniin.[2][1]
Pääministeri Benjamin Disraeli järjesti marraskuussa 1875 Lyttonin nimityksen Intian varakuninkaaksi ja hän aloitti tehtävässä seuraavana vuonna. Lytton järjesti Delhissä 1. tammikuuta 1877 seremonian, jossa kuningatar Viktoria huudettiin Intian keisarinnaksi. Hän oli huolissaan Venäjän vaikutusvallan kasvusta Intian naapurimaassa Afganistanissa ja halusi turvata brittiläisen Intian rajat sotilaallisesti. Lytton kävi neuvotteluja Afganistanin johtajan Shir Ali Khanin kanssa, mutta yhteisymmärrystä ei syntynyt. Seurauksena oli toinen afgaanisota vuosina 1878–1880. Lytton toteuttamia uudistuksia Intiassa olivat maan sisäisten tullien lakkauttaminen ja yhden kuudesosan siviilihallinnon viroista varaaminen intialaisille. Hän joutui lisäksi kamppailemaan maassa riehunutta suurta nälänhätää vastaan. Liberaalipuolueen William Gladstonen tultua pääministeriksi vuonna 1880 Lytton jätti tehtävänsä Intiassa ja sai samalla Lyttonin jaarlin sekä Knebworthin varakreivin arvon. Hän eleli sen jälkeen tiluksillaan Englannissa, kunnes sai 1887 nimityksen Britannian suurlähettilääksi Pariisiin. Tätä virkaa hän hoiti kuolemaansa asti.[1][2]
Kirjallinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lytton kirjoitti ja julkaisi runoja nimellä Owen Meredith ja aikalaiset tunsivat hänet luultavasti paremmin runoistaan kuin virkaurastaan. Hänen teoksiaan olivat muun muassa runokokoelmat ''Clytemnestra... and other poems (1855) ja The wanderer (1858), runoteos Lucile (1860), romaani The ring of Amasis (1863) sekä kaksiosainen The Life, Letters and Literary Remains of Edward Bulwer, Lord Lytton (1883). Hänen kirjeenvaihtonsa julkaistiin vuonna 1906.[1][2]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Robert Bulwer-Lyttonin poika Victor Bulwer-Lytton toimi 1920-luvulla Bengalin kuvernöörinä ja lyhyesti Intian varakuninkaana. Nuorempi poika Neville Bulwer-Lytton oli sotilas, taidemaalari ja urheilija.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Robert Bulwer-Lytton, 1st earl of Lytton (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 15.9.2013.
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1912), s. 133–134 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 15.9.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Robert Lytton Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Thomas Baring |
Intian varakuningas 1876–1880 |
Seuraaja: George Robinson, Riponin 1. markiisi ja 2. jaarli |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
