Edward Bulwer-Lytton

Lordi Lytton noin vuonna 1831.

Edward George Earl Bulwer-Lytton, paroni Lytton (25. toukokuuta 1803 – 18. tammikuuta 1873) oli viktoriaanisen ajan brittiläinen kirjailija ja poliitikko, siirtomaiden ministeri 1858–1859.

Bulwer-Lyttonin teoksista Pompejin viimeisistä päivistä kertova Pompeijin viimeiset päivät (The Last Days of Pompeii) on filmatisoitu lukuisia kertoja. Lyttonin kynästä ovat peräisin myös useat tunnetut sanonnat, kuten ”kynä on miekkaa mahtavampi” (1839). Bulwer-Lyttonin kirjalliseen tuotantoon kuului historiallisia romaaneja, jännitystä, romantiikkaa ja science fictionia.^lähde?

Elämäkerta

Bulwerin isä kuoli Bulwerin ollessa nelivuotias, ja perhe muutti Lontooseen. Poika laitettiin sisäoppilaitokseen. Hän julkaisi viisitoistavuotiaana ensimmäisen runokirjansa Ishmael and other Poems. Vuonna 1822 hän aloitti opinnot Cambridgen Trinity Collegessa mutta siirtyii pian Trinity Halliin ja sahi 1825 kanslerin mitalin englantilaisessa kirjallisuudessa. Hän valmistui seuraavana vuonna ja julkaisi toisen runokokoelmansa Weeds and Wild Flowers. Hänelle ostettiin virka armeijasta, jonka hän kuitenkin myi ja meni naimisiin äitinsä tahdon vastaisesti Rosina Doyle Wheelerin kanssa. Hän menetti tämän vuoksi äitinsä antaman avustuksen ja joutui työskentelemään itse. Avioliitto kuitenkin kariutui, ja pariskunnan välit olivat huonot.^lähde?

Bulwer valittiin 1831 parlamenttiin, jossa hän oli Jeremy Benthamin kannattajia. Hän puhui vaaliuudistuksen puolesta, ja kun whigien hallitus 1834 kaatui, hän julkaisi pamfletin A Letter to a Late Cabinet Minister on the Crisis. Lordi Melbourne tarjosi Bulwerillea miraliteetista ministerin paikkaa, josta Bulwer kieltäytyi ja omistautui sen sijaan kirjailijanuralleen.^lähde?

Bulwer-Lytton sai 1828 huomiota teoksellaan Pelham dandyismistä, josta juoruilijat tunnistivat ajan julkisuuden henkilöitä. Romaani Paul Clifford alkaa sanoilla ”oli synkkä ja myrskyinen yö”. Vuonna 1833 hän saavutti mainetta Godolphinilla jota seurasivat The Pilgrims of the Rhine (1834), The Last Days of Pompeii (1834), Rienzi (1835) ja Harold: Last of the Saxon Kings (1848). Pelhamia inspiroi osin Benjamin Disraelin ensimmäinen romaani Vivian Grey, ja Bulwer-Lytton ihaili hänen isäänsä Isaac D’Israelia, joka oli itsekin merkittävä kirjallisuushahmo. Teos Vril: Tuleva rotu (The Power of the Coming Race, 1870) oli hänen okkultismikiinnostuksensa inspiroima ja vaikutti osaltaan science fiction -kirjallisuudenlajin syntyyn. Tarina maanalaisesta rodusta, joka odotti maanpinnan valtaamista, oli ensimmäisiä tieteiskirjallisuuden edustajia.^lähde?

Bulwer-Lyttonin keskiaikaisesta italialaisesta kansanjohtajasta Cola di Rienzosta kertonut romaani Rienzi: Rooman viimeinen tribuuni (1835) toimi pohjana samana vuonna valmistuneelle Richard Wagnerin oopperalle Rienzi.^lähde?

Bulwer-Lyttonista tuli vuonna 1838 baronetti, ja perittyään Knebworthin 1843 hän lisäsi äitinsä luvalla sukunimeensä ”Lytton”. Hän erosi parlamentista 1845 ja matkusteli muutamia vuosia mannermaalla ennen paluuta parlamenttiin 1852. Nyt hän oli eri mieltä John Russellin kanssa viljatulleista ja oli konservatiivien edustajana. Vuonna 1866 Bulwer-Lytton aateloitiin, ja hän nousi ylähuoneeseen paroni Lyttonina. Hän oli lordi Derbyn hallituksessa siirtomaiden ministerinä 1858–1859.^lähde?

Bulwer-Lyttonin poika Robert Bulwer-Lytton, jaarli Lytton, oli Intian varakuningas 1876–1880.^lähde?

Merkitys

Bulwer-Lytton vaikutti merkittävästi tieteiskirjallisuuden syntyyn.

Jo elinaikanaan Bulwer-Lyttonia häiritsi, että esoteerikot pitivät häntä valaistuneena salatiedon haltijana. Hänen ideoitaan omaksuttiin myöhemmin myös teosofian opinkappaleiksi ja ne ovat sitä kautta olleet vaikuttamassa nykyisiin new age -oppeihin. Teoksessa Vril: Tuleva rotu kuvattu psyykkinen voima Vril innoitti myöhemmin Helena Blavatskyä, joka viittasi siihen kirjoissaan Salainen oppi ja Hunnuton Isis. Teosofi William Scott-Elliot väitti kirjassaan The Story of Atlantis & The Lost Lemuria vuonna 1896, että atlantislaisten lentoalusten voimanlähteenä oli Vril-voima.

Bulwer-Lyttonin myöhemmin kuuluisaksi tulleen romaanissaan Paul Clifford käyttämän aloituksen

»Oli synkkä ja myrskyinen yö; sade virtasi valtoimenaan – paitsi satunnaisin välein, jolloin sen kaappasi mukaansa raju tuulenpuuska, joka pyyhki katuja (sillä näyttämömme sijaitsee Lontoossa), ravisteli katonharjoja, ja hyökkäili vimmaisesti pimeyttä vastaan kamppailevien lamppujen heikon tuikkeen kimppuun.»

inspiroimana San Josen osavaltionyliopisto on vuodesta 1982 alkaen järjestänyt vuosittaisen huonon kirjoittamisen Bulwer-Lytton Fiction Contestin, jossa osallistujien on kirjoitettava mahdollisimman huono kaunokirjallinen aloituslause. Lause esiintyy myös useita kertoja sarjakuvapiirtäjä Charles M. Schulzin Tenavat-sarjakuvassa, jossa se on Ressu-koiran usein käyttämä aloituslause tämän yrityksissä kirjoittaa oma romaaninsa.

Suomennetut teokset

• Kenelm Chillingly, hänen elämänvaiheensa ja mielipiteensä (Kenelm Chillingly). Suomentanut H. F. (Hanna Favorin). Holm, 1883.
• Rienzi: Rooman viimeinen tribuuni (Rienzi). Suomentanut A. N. (=Aurora Niemi). Tampere: Hagelberg, 1893.
• Zanoni: yli-ihmisen elämäntarina (Zanoni). Suomentanut V. H. V. (Väinö H. Valvanne). Teosofinen kirjakauppa, 1909.
• Pompeijin viimeiset päivät (The last days of Pompeii). Suomentanut Urho Kivimäki. WSOY, 1916.
• Vril: Tuleva rotu. (The coming race, 1870.) Suomentanut Heikki Eskelinen. Biokustannus, 1996. ISBN 951-9413-96-0
• Kauhujen talo (The haunted and the haunters or The house and the brain), Biokustannus, 1999 ISBN 952-5132-16-1

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edward Bulwer-Lytton Wikimedia Commonsissa

• Sitaatteja aiheesta Edward Bulwer-Lytton Wikisitaateissa
• Lisää luettavaa aiheesta Edward Bulwer-Lytton on Wikiaineistossa (englanniksi)
• Vapaasti ladattavia Edward Bulwer-Lyttonin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
• Peltonen, Leena: Zanoni. Aikakone 2/1990.
• Morgan, Cheryl: The Way the Future Was. Emerald City, elokuu 2005. (englanniksi)