Riitta Oittinen

Riitta Marianne Oittinen (s. 1952 Lempäälä) on suomalainen tutkija, kääntäjä ja kuvantekijä.

Koulutus ja työura

Riitta Oittinen valmistui Tampereen kieli-instituutista diplomikielenkääntäjäksi vuonna 1979 pääaineenaan englannin kielen kääntäminen ja sivuaineenaan saksan kielen kääntäminen. Vuonna 1987 Oittinen suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Tampereen yliopiston kääntäjänkoulutuslaitoksessa, vuonna 1989 filosofian lisensiaatin tutkinnon ja väitteli tohtoriksi vuonna 1993.

Oittinen työskenteli Tampereen yliopistossa monikielisen viestinnän ja käännöstieteen lehtorina vuodesta 1990 lähtien. Vuonna 1997 Oittinen nimitettiin kääntämisen tutkimuksen dosentiksi Tampereen yliopistoon ja vuonna 2001 englannin kääntämisen tutkimuksen dosentiksi Helsingin yliopistoon. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2020.

Oittinen on toiminut myös kääntäjänä ja tulkkina. Hän työskenteli aikoinaan maansiirtoalan yrityksen teknisen osaston kielenkääntäjänä ja on sittemmin työskennellyt freelancer-kääntäjänä ja kääntänyt muun muassa kuvakirjoja pääasiassa englannista suomeksi.

Kaiken aikaa Oittinen on erikoistunut kuvan ja sanan väliseen suhteeseen, multimodaalisuuteen, kuvakirjan kääntämiseen ja lapsille kääntämiseen. Monet tutkijat pitävät Oittista ensimmäisenä tutkijana maailmassa, joka kirjoitti (julkaisussa TextConText) visuaalisuudesta kääntämisessä ja eritoten kuvakirjan kääntämisessä. Oittinen on myös ensimmäinen Suomessa, joka väitteli kääntämisestä Suomessa (vuonna 1993).

Oittinen teki kymmenen vuoden ajan Yleisradiolle myös animaatioelokuvia, jotka hän kuvitti, kirjoitti, animoi ja ohjasi. Työ animaatioelokuvien parissa jäi sivuun siinä vaiheessa, kun Oittinen väitteli. Kuvantekoa hän ei kuitenkaan ole lopettanut.

Tutkimustyö

Oittista on hänen kuvallisen taustansa takia aina kiinnostanut kuvan ja sanan välinen suhde, joten hän alkoi myös tutkia sitä.

Oittisen väitöskirja I Am Me – I Am Other: On the Dialogics of Translating for Children (1993) keskittyi pitkälti lapsille kääntämisen kysymyksiin, esimerkiksi kääntäjään, aikuiseen ja lapseen lukijoina sekä kuvan ja sanan väliseen suhteeseen.

Oittinen allekirjoittaa edelleenkin väitöskirjansa keskeiset teesit: käännös on aina kokonaisuus ja kääntäjä on aina osa jotakin tilannetta. Myös Mihail Bahtinin näkemykset dialogisuudesta ja karnevalistisuudesta ovat Oittiselle edelleen läheisiä. Hän on kuitenkin vähitellen laajentanut tutkimustaan koskemaan kaunokirjallisen kääntämisen ja sen opettamisen ongelmia ylipäänsä. Oittisen tutkimus käsittelee myös toisaalta aivan yleisiä kääntämisen opettamiseen ja kääntämisen filosofiaan liittyviä kysymyksiä, toisaalta teknisten tekstien kääntämisen ongelmia.

Hän on soveltanut Bahtinin näkemyksiä (etenkin karnevalistisuutta) kääntämiseen erityisesti vuonna 1995 ilmestyneessä kirjassaan Kääntäjän karnevaali jota Oittinen käyttää opetuksensa tukena ja kurssikirjana.

Vuonna 1997 ilmestyneessä kirjassaan Liisa, Liisa ja Alice Oittinen tarkastelee edelleen kääntämistä tilanteessa tapahtuvana toimintana, mutta pohtii nyt sitä, miten aika ja yhteiskunta vaikuttavat kääntäjän ratkaisuihin ja miten nämä vaikutukset käännöksissä näkyvät. Tutkielman aiheena ovat Liisan seikkailut ihmemaassa -romaanin siihenastiset suomennokset.

Vuonna 2000 ilmestyneen kirjan Translating for Children lähtökohta on erilainen. Sen yleisö on kansainvälistä, joten Oittinen antaa suomalaisen näkökulman väistyä taka-alalle. Kirjassa hän esittelee kehittelemiään aiemmasta tutkimuksesta tuttuja teemoja, joita ovat esimerkiksi käsitteet verbaalinen ja visuaalinen kääntämisen yhteydessä sekä kotouttaminen ja vieraannuttaminen kääntämisen keinoina.

Alussa oli käännös on vuonna 2001 ilmestynyt Riitta Oittisen ja Pirjo Mäkisen toimite. Se on ensimmäinen suomenkielinen ja suomalainen kirja, joka johdattaa yleistajuisesti kääntämisen ja tulkkauksen teorian ja käytännön kysymyksiin. Kirja kertoo myös siitä, miten merkittävällä tavalla kääntäjät ja tulkit vaikuttavat ja ovat vaikuttaneet suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomen kielen kehitykseen.

Oittisen vuonna 2004 ilmestynyt Kuvakirja kääntäjän kädessä teos keskittyy kuvan ja sanan väliseen vuorovaikutukseen kuvakirjan kääntämisessä. Kirjassa pohditaan asioita niin kokonaistilanteen kuin yksittäisen viivan- ja värienkäytön, typografian ja perspektiivin näkökulmasta. Kirja keskittyy siihen, miten moninaisin eri tavoin kuvat ja sanat kohtaavat toisensa ja miten visuaalinen vaikuttaa teoksen ääneenluettavuuteen ja henkilöhahmojen karakterisaatioon. Kirjassa otetaan myös huolestuneena kantaa siihen, ettei visuaalisen lukutaidon opetus vielä kuulu kääntäjien ja tulkkien koulutukseen.

Riitta Oittisen ja Tiina Tuomisen toimittama teos Olennaisen äärellä: Johdatus audiovisuaaliseen kääntämiseen vuodelta 2007 on ensimmäinen kattava yleiskatsaus AV-kääntämisestä. Teos tuo esiin monipuolisia AV-kääntämisen kysymyksiä ja tutkimusotteita. Teoksessa käsitellään sekä teoriaa että käytäntöä, tutkimusta ja AV-kääntäjien työtä sekä käännösten sijoittumista osaksi elämää ja kulttuuria.

Uusimman tutkimuksensa Oittinen on tehnyt yhdessä Anne Ketolan ja Melissa Garavinin kanssa: Translating Picturebooks: Revoicing the Verbal, the Visual, and the Aural for a Child Audience (2017).

Oittinen on uransa varrella myös toimittanut kirjoja ja kirjoittanut artikkeleita. Uusin artikkeli on Eliisa Pitkäsalon kanssa laadittu ”Creating Characters in Visual Narration: Comics and Picturebooks in the Hands of the Translator” teokseen In Search of Meaning and Identity through Language: Literary, Linguistic and Translational Perspectives, jonka ovat toimittaneet Hanne Juntunen ym.

Oittiselle myönnettiin vuonna 2019 yhdysvaltalainen Anne Devereaux Jordan -elämäntyöpalkinto, jonka jakaa Children’s Literature Association.

Lähteet

• Riitta Oittisen kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.uta.fi/ltl/yhteystiedot/henkilokunta/oittinen.html