Rauni Ikäheimo
| Rauni Ikäheimo | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Rauni Ester Ikäheimo |
| Syntynyt | 21. heinäkuuta 1924 Tainionkoski, Ruokolahti |
| Kuollut | 29. heinäkuuta 1997 (73 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Olavi Ahonen (1951-1997) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1943–1988 |
| Merkittävät roolit |
Tukkijoella Niskavuoren Aarne Elokuu |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Rauni Ester Ikäheimo (oik. Ahonen) (21. heinäkuuta 1924 Tainionkoski, Ruokolahti – 29. heinäkuuta 1997 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän teki pitkän uran Tampereen Työväen Teatterissa sekä Helsingin kaupunginteatterissa. Hänen tunnetuimpia elokuvatöitään ovat roolit elokuvissa Tukkijoella, Niskavuoren Aarne ja Elokuu. Ikäheimo oli naimisissa kollegansa Olavi Ahosen kanssa vuodesta 1951 kuolemaansa asti. Pariskunnalla oli yksi lapsi.
Varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rauni Ikäheimo syntyi Ruokolahden (nykyisen Imatran) Tainionkoskella Otto Ikäheimon ja Lempi Ketosen kolmanneksi lapseksi. Perhe asettui Jyväskylään pian hänen syntymänsä jälkeen. Otto Ikäheimolla oli kaupungissa musiikkiliike, Keski-Suomen musiikkikauppa. Perhe oli aktiivisesti mukana Pelastusarmeijan toiminnassa. Raunilla oli vanhempi sisko Varpu ja vanhempi veli Raimo. Nuori Rauni Ikäheimo rakasti runoutta, niinpä hän liittyi Jyväskylässä 1942 perustettuun lausuntaharrastajien Sana-Sepot -yhdistykseen. Yhdistyksen perustaja Terttu Pajunen-Kivikäs huomioi Raunin lahjakkuuden ja alkoi pitää tälle yksityistunteja. Rauni oli ottanut jo pitkään myös laulutunteja ja ollut mukana kuorotoiminnassa. Häntä kannustettiin teatteriuralle, mutta hänen uskovainen isänsä ei hyväksynyt teatteria alkuunkaan. Rauni karkasi Helsinkiin vastaperustettuun Teatterikouluun, minkä seurauksena välit isään rikkoutuivat tyystin, mutta normalisoituivat vähitellen. Jouluaattona 1943 Rauni jo avusti isäänsä musiikkikaupassa.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ikäheimo kävi Teatterikoulun toisen maailmansodan varjossa 1943–1945. Hän kuului koulun ensimmäiseen vuosikurssiin muun muassa Marja Korhosen, Tarmo Mannin ja Eeva-Kaarina Volasen ohella. Kesällä 1944 Ikäheimon oli määrä esiintyä Aunuksen sotateatterissa Itä-Karjalassa, mutta evakuoinnin takia hän palasi pian Helsinkiin. Teatterikoulun jälkeen Ikäheimo oli lyhyitä jaksoja pienissä teattereissa ympäri Suomea, ensimmäisenä niistä Iisalmen yhteisnäyttämöllä.
Ikäheimo palasi Jyväskylään vuonna 1949. Jyväskylän työväenteatterissa hän tutustui tulevaan aviomieheensä, näyttelijä Olavi Ahoseen, joka oli häntä tasan vuoden vanhempi. Eino Salmelainen kiinnitti molemmat Tampereen Työväen Teatteriin 1951. Vuonna 1965 Ikäheimo näytteli Pyynikin kesäteatterissa Edvin Laineen ohjaamassa Niskavuoren Hetassa. Hän siirtyi miehensä kanssa Helsingin kaupunginteatteriin ja sen uudisrakennukseen vuonna 1967. Rooleja oli laidasta laitaan, muun muassa nimiosat Juurakon Huldassa ja Antigonessa, Villisorsan Gina ja Veren häiden Morsian. Ikäheimo työskenteli siellä, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1987. Teatteria hän ei täysin jättänyt, vaan näytteli viimeisinä töinään Raivoisien Ruusujen draamoissa Kronikka vallasta ja Oresteia kesinä 1989 ja 1991. Kaksi vuotta myöhemmin Ikäheimo oli mukana Hannele Rubinsteinin ohjaamassa Eeva Joenpellon romaaniin pohjautuvassa näytelmässä Eteisiin ja kynnyksille.
Ikäheimon aktiivisin elokuvaura ajoittui 1950-luvulle. Hänen ensimmäinen elokuvaroolinsa oli Katri Pietola Roland af Hällströmin elokuvassa Tukkijoella vuonna 1951. Edvin Laineen filmatisoinnissa Niskavuoren Aarne Ikäheimo tulkitsee Ilonan osan (aviopuoliso Olavi Ahonen debytoi valkokankaalla Niskavuoren Aarnessa). Elokuvassa Elokuu Ikäheimolla on Sundvallin piian, Iitan osa; Olavi Ahonen on jälleen elokuvan pikkuroolissa. Naispääosa Ikäheimolla on Hannu Lemisen ohjaamassa elokuvassa Vieras mies (1957), Esko Vettenranta miespääosassa. Ensimmäisessä Uuno Turhapuro -elokuvassa vuonna 1973 Rauni Ikäheimo nähdään sivuosassa levykaupan omistajana. Kalle Päätalon tekstiin perustuvassa elokuvassa Ruskan jälkeen (1979) hänellä on sivuosa perheenemäntä Irja Mäkisenä. Ikäheimon viimeinen elokuvatyö oli sivurooli Matti Kassilan elokuvassa Ihmiselon ihanuus ja kurjuus vuodelta 1988.
Televisiossa Ikäheimo esiintyi kolmisenkymmentä vuotta. Hän näytteli muun muassa Laila Kujansuuta Mainostelevision suositussa sarjassa Naapurilähiö 1975–1976. Viimeiseksi työksi jäi sotakarkuri Arvon täti televisioelokuvassa Sotapoika (1993).
Ikäheimo menehtyi 73-vuotiaana Meilahden sairaalassa Helsingissä. Hänelle oli tehty kuolemaa edeltävällä viikolla ohitusleikkaus.[1] Ikäheimo on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[2]
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ballaadi (1944)
- Tukkijoella (1951)
- Niskavuoren Aarne (1954)
- Elokuu (1956)
- Vieras mies (1957)
- Maunu Kurkvaaran Kujanjuoksu (1971)
- Uuno Turhapuro (1973)
- Viimeinen savotta (1977)
- Ruskan jälkeen (1979)
- Menestyksen maku (1983)
- Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rauni Ikäheimo - Muistot Helsingin Sanomat. 29.7.1997. Viitattu 10.6.2023.
- ↑ Rauni Ester Ahonen 1924-1997 Hautahaku. Arkistoitu 8.3.2023. Viitattu 10.6.2023.
- Meri, Lauri: Näyttelijät sodan varjossa. Otava, 2005. ISBN 951-1-20232-4.
- Asko Korpela.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Rauni Ikäheimo Elonetissä.
- Rauni Ikäheimo Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
