Tukkijoella (vuoden 1951 elokuva)
| Tukkijoella | |
|---|---|
_-elokuvan_juliste.jpg) Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Roland af Hällström |
| Käsikirjoittaja |
Roland af Hällström Kaarlo Nuorvala |
| Perustuu | Teuvo Pakkalan näytelmästään Tukkijoella tekemään filmikäsikirjoitukseen. |
| Tuottaja | Mauno Mäkelä |
| Säveltäjä |
Tapio Ilomäki Oskar Merikanto |
| Pääosat |
Tauno Palo Rauni Ikäheimo Sirkka Hirvonen Helge Herala |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Fennada-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 1951 |
| Kesto | 93 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Tukkijoella on vuoden 1951 versio ja toistaiseksi viimeisin elokuvasovitus Teuvo Pakkalan näytelmästä Tukkijoella. Sen on ohjannut ja yhdessä Kaarlo Nuorvalan kanssa käsikirjoittanut Roland af Hällström. Käsikirjoittajana hän käytti nimimerkkiä ”Viljo Hela”. Tauno Palo näytteli Turkan roolin. Lasse Pöysti sai miessivuosan Jussi-palkinnon[1].
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Tauno Palo | … | Turkka |
| Rauni Ikäheimo | … | Katri Pietola |
| Sirkka Hirvonen | … | Anni |
| Helge Herala | … | Heikki Anselmi Huotari |
| Rakel Laakso | … | Maija Rivakka |
| Kalle Viherpuu | … | Heikki Tolari |
| Lasse Pöysti | … | Pölhö-Kustaa |
| Emil Vinermo | … | rättäri Antti Huhtanen |
| Anton Soini | … | Pietolan isäntä |
| Rosi Rinne | … | Tolvas-Liisa |
| Irja Viherpuu | … | Pahna-Maija |
| Kerttu Salmi | … | Poro-Pirkko |
| Ritva Putkonen | … | Lenkka-Leena |
| Leo Jokela | … | Oterma |
| Saulo Haarla | … | Kasuri |
| Mirja Karisto | … | kyläläinen |
| Toivo Sahlström | … | tukkilainen |
Rättäri Antti Huhtasen titteli on 1500-luvulta saakka periytyvä virkanimike, joka tarkoittaa esimerkiksi oikeudenpalvelijaa.[1]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan käsikirjoitus perustuu täysin Teuvo Pakkalan tekemään alkuperäiskäsikirjoitukseen, jonka Pakkalan poika kirjoitti muistiin ensimmäisen elokuvan jälkeen. Musiikki on sovitettu Oskar Merikannon alkuperäissävellyksistä muutamin täydennyksin.[1]
Koskikohtaukset kuvattiin Enossa Koitajoella[2] toisin kuin joissakin elokuvaesittelyissä on mainittu. Sisäkuvaukset tehtiin Fennadan Kulosaaren-studioilla[1]. Ensi-ilta oli 21. syyskuuta 1951[3].
Lasse Pöysti toimi elokuvassa apulaisohjaajana ja sai sitten syksyllä ohjattavakseen oman elokuvan ...ja Helena soittaa (1952).[1]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka elokuva sai verovapautuksen sille ensin lyödystä 15 prosentin verosta sillä perusteella, että siinä on käytetty Pakkalan alkuperäiskäsikirjoitusta ja Merikannon alkuperäismusiikkia, juuri näiden ainesten katoamiseen itse elokuvassa kiinnitti kriitikko Kauko Peltola huomiota. Usea kriitikko piti elokuvaa epäonnistuneena, ja se on Juha Nevalaisen sanoin ”ainakin lähellä allikkoa” jos ei suorastaan allikossa.[4]
Modest Savtschenko ja Valma Kivitie löysivät elokuvasta kiitettävää: ”se on tervehenkinen komedia”, josta ”tuoreen tuoksu jäi tuntumaksi”. Tauno Paloa pidettiin eräässä ”kypsänä miehisenä sankarina”, mutta toisessa hänen katsottiin olevan jo liian vanha kyseiseen osaan: ”vanhettunut ja lihonut tukkilaispäällikkö ei luo oikeata illuusiota”.[4]
Myöhemmissä arvioissa todetaan sekä kiittäen, että elokuva on ”raikashenkinen ja hilpeä teos”[5], että moittien, kuten Ilta-Sanomien Timo Malmi, että ”Koskijaksot ovat vaisuja, laulut velttoja, tanssit tylsiä ja romanssit vailla kipinää.”[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Tukkijoella (vuoden 1951 elokuva) Elonet. Taustaa. Viitattu 16.7.2013.
- ↑ Karjalainen 20.5.2010.
- ↑ Tukkijoella (vuoden 1951 elokuva) Elonet. Esitystiedot. Viitattu 12.8.2015.
- ↑ a b Tukkijoella (vuoden 1951 elokuva) Elonet. Lehdistöarvioita. Viitattu 16.7.2013.
- ↑ AL: Tukkijoella, Päivän elokuvia, Tv-maailma 28/2013, s. 21.
- ↑ Malmi, Timo: Elokuvat. Ilta-Sanomat, 19.5. 2010, s. 38.