Hannu Leminen
Hannu Leminen | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Hanno Päiviö Leminen |
Syntynyt | 5. tammikuuta 1910 Helsinki |
Kuollut | 6. kesäkuuta 1997 (87 vuotta) Turku |
Ammatti | lavastaja, ohjaaja, Yleisradion johtaja |
Puoliso | Helena Kara |
Ohjaaja | |
Taiteilijanimet | H. Lemi, Lemi |
Palkinnot | |
Parhaan ohjauksen Jussi 1944 |
|
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Hanno (Hannu) Päiviö Leminen (5. tammikuuta 1910 Helsinki – 6. kesäkuuta 1997 Turku) oli suomalainen elokuvaohjaaja ja -lavastaja ja Yleisradion johtaja.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leminen toimi studiopäällikkönä ja päälavastajana Suomi-Filmissä 1937–1940, Suomen Filmiteollisuudessa studiopäällikkönä ja ohjaajana 1940–1947, Adams Filmin tuotantopäällikkönä 1947–1952, Olympia-Filmin tuotantojohtajana 1952–1953, Suomi-Filmin tuotantopäällikkönä ja ohjaajana 1953–1957, Mainos-TV:n ohjelmapäällikkönä 1957–1963 sekä Fennada-Filmin kaupallisena johtajana 1963–1964.[2]
Elokuvauransa jälkeen Leminen työskenteli Yleisradiossa TV1-kanavan teatteri- ja ajanvieteosaston päällikkönä 1964–1965 sekä TV2:n johtajana vuosina 1965[2]–1974.
Leminen oli vuodesta 1940 naimisissa näyttelijä Helena Karan kanssa, jolla oli rooli lähes jokaisessa Lemisen elokuvassa.[1][3]
Leminen ohjasi 29 elokuvaa, joista tunnetuimpia ovat Valkoiset ruusut, Rosvo Roope, Kesäillan valssi, Vieras mies sekä Helsingin olympiakisat dokumentoineet Maailmat kohtaavat ja Kultaa ja kunniaa. Hän voitti neljä kertaa Jussi-palkinnon, kaksi kertaa lavastuksesta (En ole kreivitär ja Morsiusseppele) ja kaksi kertaa ohjauksesta (Valkoiset ruusut ja Maailmat kohtaavat).
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pitkät elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pakkorajalta Syvärille (koostedokumentti; suunnittelu ja leikkaus yhdessä Orvo Saarikiven ja Valentin Vaalan kanssa), 1941
- Täysosuma, 1941
- Avioliittoyhtiö, 1942
- Puck, 1942
- Tuomari Martta, 1943
- Valkoiset ruusut, 1943 (Jussi-palkinto ohjauksesta[4])
- Synnitön lankeemus, 1943
- Suurin voitto, 1944
- Vain sinulle, 1945
- En ole kreivitär, 1945 (Jussi-palkinto lavastuksesta[4])
- Synnin jäljet, 1946
- Synd (elokuvan Synnin jäljet ruotsinkielinen versio), 1946
- Hedelmätön puu, 1947
- Tuhottu nuoruus, 1947
- Sankari kuin sankari, 1948
- Soita minulle, Helena!, 1948
- Rosvo-Roope, 1949
- Amor hoi!, 1950
- Ratavartijan kaunis Inkeri, 1950
- Kesäillan valssi, 1951
- Hän tuli ikkunasta, 1952
- Begegnung der Welten (kuvausjohto, leikkaus yhdessä Gerr Stegemannin kanssa), 1952
- Maailmat kohtaavat (dokumentti), 1952 (Jussi-palkinto ohjauksesta)
- Kultaa ja kunniaa (dokumentti), 1953
- Morsiusseppele 1954 (Jussi-palkinto lavastuksesta)
- Onnelliset, 1954
- Lähellä syntiä, 1955
- Riihalan valtias, 1956
- Ratkaisun päivät, 1956
- Muuan sulhasmies, 1956
- Vieras mies, 1957
Lyhyet dokumentit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1937 Temppeli Auran rannalla
- 1940 Puolustusvoimain uutiskatsaus 1–9 (leikkaus, nro 9 suunnittelu ja selostus yhdessä Tapio Pihan kanssa)
- 1940 Välähdyksiä Suomen ja Venäjän sodasta 1939-1940. (suunnittelu ja selostus yhdessä Tapio Pihan kanssa)
- 1941 Sireenien kukkiessa (ohjaus ja leikkaus)
- 1941 Puolustusvoimain katsaus 1–13 (suunnittelu ja leikkaus: Hannu Leminen, Orvo Saarikivi, Valentin Vaala)
- 1941 Puolustusvoimain katsaus 49, 52 (kuvasuunnittelu ja leikkaus: Yrjö Rannikko ja Hannu Leminen)
- 1947 Syöpä voidaan parantaa (lyhyt dokumentti, tilaaja Suomen syöpäyhdistys)
- 1948 Vuosisadan salapoliisi (lyhyt dokumentti, tilaaja Veikkaus Oy)
- 1949 Rengasmatkalla (VR:n ja Postisäästöpankin matkailuaiheinen, näytelmällinen tilauselokuva)
- 1949 Mies paikallaan (tilaaja Kansallinen Kokoomus rp)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Karjalainen, Jussi: Muistot: Hannu Leminen Helsingin Sanomat. 6.6.1997. Viitattu 6.2.2019.
- ↑ a b Virkkunen, Urpo (toim.): Kuka on kuka TV:ssä. Helsinki: Otava, 1970.
- ↑ Karjalainen, Jussi: Muistot: Helena Kara Helsingin Sanomat. 26.2.2002. Viitattu 1.1.2016.
- ↑ a b Terttula, Eugen: ”Jussi-patsaan saajat 1944–50”, Mitä Missä Milloin 1952, s. 332. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laine, Kimmo – Seitajärvi, Juha (toim.): Valkoiset ruusut: Hannu Lemisen & Helena Karan elämä ja elokuvat. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 1175) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. ISSN 0355-1768 ISBN 978-952-222-001-1
- Toiviainen, Sakari: ”Leminen, Hannu (1910–1997)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 59–60. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9 Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hannu Leminen Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Leminen Hannu. Yle Sininen laulu. Arkistoitu 6.5.2015.