Vallankumouskalenteri

Vuoden 2 vallankumouskalenteri Lausannen historiallisessa museossa.

Vallankumouskalenteri eli tasavaltalaiskalenteri (ransk. Calendrier républicain) oli käytössä Ranskassa vallankumouksen jälkeen 24. lokakuuta 1793 - 1. tammikuuta 1806.

Vallankumousajanlasku alkoi takautuvasti 22. syyskuuta 1792, Ranskan tasavallaksi julistamisen päivästä. Näin ollen vuoden ensimmäinen päivä sattui yhteen syyspäiväntasauksen kanssa. Vuodessa oli 12 30-päiväistä kuukautta, joista kukin jakautui tasan kolmeen kymmenpäiväiseen ”viikkoon” eli dekadiin (ransk. décade). Jokaisen dekadin viimeinen päivä, décadi, oli lepopäivä, joka sellaisena korvasi sunnuntain. Se, että säännöllinen vapaapäivä oli enää vain joka kymmenes, ei enää joka seitsemäs päivä, ymmärrettävästi herätti suuttumusta ranskalaisissa työläisissä. Aluksi kuukaudet ilmaistiin vain järjestysnumeroin, mutta sitten niille annettiin vuodenaikoja kuvanneet nimet. Sen sijaan että katolisella kirkolla oli tapana nimetä päivät pyhimysten mukaan, vallankumouskalenterissa päivät oli nimetty työkalujen, kasvien ja eläinten mukaan. Ylimääräiset viisi tai kuusi päivää lisättiin vuoden loppuun ja ne oli nimetty hyveiden mukaan. Ne olivat vapaapäiviä.

Suunnitelmissa oli myös muuttaa vuorokautta lyhemmät aikayksiköt kymmenjärjestelmän mukaisiksi. Niinpä vuorokausi jaettiin kymmeneen ”tuntiin”, joista kussakin oli sata ”minuuttia”, joista kussakin oli sata ”sekuntia”.^lähde?

Kymmenpohjainen kellotaulu.

Kymmenpohjaisesta kellojärjestelmästä luovuttiin nopeasti, koska ihmiset eivät oppineet käyttämään sitä. Koska lepopäiviä oli aiemman joka seitsemännen sijasta vain joka kymmenes, työväestö ei pitänyt kalenterista. Kalenteria yritettiin vuosien vieriessä parannella. Sitä ennen kuitenkin suuri osa kalenterin laatimiseen osallistuneista tiedemiehistä oli mestattu.

Kirkon vaatimuksesta sunnuntait palautettiin lepopäiviksi vuonna 1802. Napoleon poisti vallankumouskalenterin käytöstä vuonna 1806, ja Ranskassa palattiin gregoriaaniseen kalenteriin. Vallankumouskalenteria käytti lyhytaikaisesti vielä Pariisin kommuuni vuonna 1871.

Joihinkin Ranskan vallankumoushistorian kuuluisiin tapahtumiin viitataan edelleen vallankumouskalenterin mukaisilla päivämäärillä. Kuuluisia ovat esimerkiksi nimellä Thermidor-käänne tunnettu Maximilien Robespierren syrjäyttäminen 27. heinäkuuta 1794 (9. Thermidor-kuuta vuonna II) sekä Napoleon Bonaparten valtaan nostanut Brumairekuun 18. päivän vallankaappaus 9.–10. marraskuuta 1799 (18.–19. Brumaire-kuuta vuonna VIII). ”Thermidor” ja ”Brumairekuun 18.” ovat sittemmin muodostuneet käsitteiksi, joilla on viitattu myös muiden vallankumousten vastaaviin käännekohtiin.

Kuukaudet

Vallankumouskalenterin vuosi alkoi syyspäiväntasauksena ja siinä oli 12 kuukautta, joista kullakin oli 30 päivää.

• Syksy:
  • Vendémiaire (latinasta vindemia, ”(viini)sato”) alkoi 22. syyskuuta (tai 23. tai 24.)
  • Brumaire (ranskasta brume, ”usva”) alkoi 22. lokakuuta, (tai 23. tai 24.)
  • Frimaire (ransk. frimas, ”halla”) alkoi 21. marraskuuta, (tai 22. tai 23.)
• Talvi:
  • Nivôse (lat. Nivosus, ”luminen”) alkoi 21. joulukuuta, (tai 22. tai 23.)
  • Pluviôse (lat. pluviosus, ”sateinen”) alkoi 20. tammikuuta, (tai 21. tai 22.)
  • Ventôse (lat. ventosus, ”tuulinen”) alkoi 19. helmikuuta, (tai 20. tai 21.)
• Kevät:
  • Germinal (lat. germen, ”siemen”) alkoi 20. maaliskuuta (tai 21.)
  • Floréal (lat. flor, ”kukka”) alkoi 20. huhtikuuta (tai 21.)
  • Prairial (ransk. prairie, ”niitty”) alkoi 20. toukokuuta (tai 21.)
• Kesä:
  • Messidor (lat. messis, ”elonkorjuu”) alkoi 19. kesäkuuta (tai 20.)
  • Thermidor (kreikasta thermos, ”kuuma”) alkoi 19. heinäkuuta (tai 20.)
  • Fructidor (lat. fructus, ”hedelmät”) alkoi 18. elokuuta (tai 19.)

Nimien päätteet on ryhmitelty vuodenajan mukaan ja etuliitteet on muodostettu joko ranskan, latinan tai kreikan pohjalta.

Viikonpäivät

Kuukaudessa oli kolme viikkoa, jossa kussakin oli 10 päivää. Nimet olivat latinan järjestysnumeroiden pohjalta muodostettuja:

• primidi (ensimmäinen päivä)
• duodi (toinen päivä)
• tridi (kolmas päivä)
• quartidi (neljäs päivä)
• quintidi (viides päivä)
• sextidi (kuudes päivä)
• septidi (seitsemäs päivä)
• octidi (kahdeksas päivä)
• nonidi (yhdeksäs päivä)
• décadi (kymmenes päivä)
  

Aiheesta muualla

Heikki Oja: ”Vallankumouksellisia kalentereita”, Aikakirja 2013, s. 62–64. Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2013. ISBN 952-10-3221-9 Teoksen verkkoversio.